Ahdistava päivähoito

KOTISMI

Vilkaisin aamulla kalenteria ja vanne rinnan ympärillä kiristyi taas muutamalla sentillä. Tasan kuukauden päästä tähän aikaan meidän ipana kirmaa päiväkodissa. Alkoi ahdistamaan. Lujaa! Ahdistus on aaltoillut jo muutaman viikon. Ensi viikolle sovittu ensimmäinen tutustuminen päiväkotiin ei sitä ainakaan ole poistanut. Tunkeutuipa tuo jo uniinkin saakka. Unessa tarhantäti torui, koska lapselle oli annettu kotona liikaa huomiota ja siksi hoitoon jääminen on yhtä huutoa. Aamulla mietin, voiko lapselle edes antaa liikaa huomiota?

Koko töihin paluu on alkanut kaduttamaan. Tahtoisin vain olla kotona. Tehdä taaperon kanssa kaikkea kivaa ja jatkaa arkea entiseen malliin. Nyt joudun luovuttamaan lapseni vieraiden ihmisten hoivaan. Vain muutamaksi päiväksi viikossa, mutta sekin tuntuu aivan liian isolle palalle. Toisaalta, jonkun ne asuntolainatkin on maksettava (huomaa monikko).

Olen viime aikoina pohtinut, miksi taaperon kiikuttaminen päivähoitoon tuntuu niin pahalle. Itse en erityisemmin pitänyt päiväkoti elämästä. Jos oikein muistan, jätin eskarin kesken ja siirryin kotihoitoon. Olin erittäin omatoiminen ja itsenäinen penska. Päätin, että pärjään vallan mainiosti kotona enkä tarvitse elämässäni eskarin oppeja ja typeriä päiväunia. Olihan yökkö isä aina kotona. Joko hän oli yövuorojen jälkeisillä vapailla tai nukkui saunan lauteiden alla valvottuaan yön. Jos hätä iskee, herättäisin isän. En ymmärtänyt konseptia, jossa lapsi viedään päivähoitoon, jos toinen vanhempi on kotona (nyt itse vuorotyötä tekevänä todellakin ymmärrän konseptin). Taidettiin elää esikoulun viimeisiä kuukausia, kun päiväkodin palaverissa sovittiin, että jästipää tehköön kotona eskarikirjan loppuun.  Olen varmaan päiväkodin historian ensimmäinen ja viimeinen kersa, joka on jättänyt esikoulun kesken.

Nyt pelkään, että oma lapsi ahdistuu päiväkodissa. Jos joku voisi taata, että taapero nauttii elostaan tarhamaailmassa, olisin paljon rauhallisempi. Leijonaemo sisälläni saattaisi kesyyntyä. Pelkästään ajatus itkevästä ja perään huutavasta lapsesta saa silmäni kostumaan.

 

Kommentit

Hakkarainen (Ei varmistettu) https://aatenarikka.blogspot.com/

Olen ollut päivähoidossa töissä ja olen huomannut, että vanhempien huoli ja hätä tarttuu lapsiin. Itkettää kahta kauheammin, koska äitiä itkettää. Tässä tärkeintä on siis yrittää puhua päivähoidosta positiiviseen sävyyn vaikka itseä ahdistaisi. Lapsi voi viihtyä vaikka kuinka hyvin - joskin alussa voi olla hankalaa. Uusi tilanne on aina outo, ja se vaatii totuttelua - sekä lapselle, että vanhemmalle.

https://aatenarikka.blogspot.com/

LoviisaS
KOTISMI

Kiitos kommentista! Itsekkin olen kasvatusalalla töissä ja olen valitettavan tietoinen siitä, miten aikuisten tunteet tarttuvat lapsiin. Joudun kyllä kovasti tsemppaamaan etten romahda lapsen silmien edessä, mutta uskon että tutustumisien myötä myös oma mieli huojentuu kun hoitopaikka käy meille kaikille tutuksi.  :)

Merimiehen vaimo (Ei varmistettu) https://merimiehenvaimona.blogspot.com/?m=1

Meillä kuopus aloitti päiväkodin tällä viikolla ja olen huomannut, että lapsi nauttii olostaan siellä. On kavereita, erilaisia leluja, paljon ulkoilua ja muuta puuhaa. Joka aamu lähtee innoissaan päiväkotiin ja joka päivä lähtee innoissaan sieltä kotiinkin. Esikoisen kohdalla muistan, että ahdistuin kun lapsi jäi itkemään, mutta tämän kolmannen kohdalla osaan suhtautua asiaan paljon rennommin.
Lapsi huomaa jos äiti on ahdistunut. Tsemppiä näihin tunteisiin ja mukavaa päivää :)

LoviisaS
KOTISMI

Ihanan tsemppaava kokemus! Meillä tapaus on esikoinen, joten uusi ja tuntematon jännittää. Uskon, että taapero sopeutuu hyvin. Varmasti kivuttomammin kuin mamma :) Lapsukaisemme on melko menevä tapaus, joten samanikäinen seura ja uudet aktiviteetit kyllä tulevat tarpeeseen. Luotto on kova Suomen varhaiskasvatukseen. 

Oma aloitti tarhan 1v10kk ikäisenä suurinpiirtein nyt kesäkuussa.

Tarkoitus oli olla kotona vielä pidempään, mutta omalle kohdalle osui työtarjous, josta en halunnut kieltäytyä. Saatiin parissa viikossa paikka läheltä ja kun ensimmäisen kerran menin tutustumaan... Olin jo valmis perumaan työn. Meni ns, vähän isompien ryhmään ja olin aivan pihalla, miten koskaan meidän jätkä pärjää niiden keskellä, saati siellä isojen pihalla. Seuraavalla kerralla oli tarkoitus käydä keskustelu opettajan kanssa, ja käytiin läpi kaikki askarruttavat asiat, ilmoitin rehellisesti huolen ja kysyin millä tavalla kykenette tarjoamaan turvallisen ympäristön suht reilusti kuitenkin nuoremmalle lapselle. Mieli parani, ja kun sitten tämä opettaja selvästi rakasti työtänsä, ja näytti myös pitävän hyvin paljon meidän lapsesta, niin olin aivan myyty. 

 

Kaksi kertaa se itki jätettäessä, kuulemma minuutin korkeintaan, ja nyt kunhan pääsee ensin sylin kautta menee omatoimisesti käsien pesun jälkeen opettajan/hoitajan luo, vilkuttaa ja sanoo heipat. 

 

Ei se itku siis kauaa yleensä kestä, joten nauttii hetken itsenäisestä ajasta, vaikkakin sen työssä viettäisi. 

 

LoviisaS
KOTISMI

Kiitos, että jaoit kokemuksesi. Luulen, että mieleni huojentuu heti, kun tapaan taaperon oman hoitajan, pääsen jutteleemaan henkilökunnan ja näen tilat. Koen tärkeäksi, että me vanhemmat pääsemme kertomaan lapsestamme, hänen tarpeistaa ja tavoistaan. Onneksi päiväkodeissa on nykyään nimetyt hoitajat ja tutustuminen päiväkotiin on ainakin täällä Kuopiossa järjestetty kivasti. :) Eiköhän se siitä lähde rullaamaan. Ja se lapsen itkukin, kun on täysin luonnollista. 

Yhtä sirkusta!

Piti tulla kurkkaamaan sunkin blogia :)

Mä olen viennyt kaikki kuusi lastani tarhaan ja kaikki ovat viihtyneet, varsinkin sen jälkeen kun äiti on poistunut paikalta, ei ongelmia...vaikka itsellä tippa silmässä olikin, kun lapset piti jättää tarhaan. Joku lapsi myös itki, mutta se loppui tosiaan heti, kun äitiä ei näkynyt ja loppupäivä menikin kivasti. Siitä se lähti, välillä parempia päiviä, välillä huonompia, kuten aikuisillakin :)

Hyvin se menee sunkin lapsella!

LoviisaS
KOTISMI

Kiitos tsemppaamisesta!! Sitä nimittäin tarvitaan. Asian uloskirjoittamisesta ja kaikista näistä kannustus-/kokemuskommenteista on ollut kyllä hurjasti apua. :)

Kommentoi

You must have Javascript enabled to use this form.