Kohokohtia

Tavoitteeni on seuraavan vuoden aikana irtautua useammin kotisohvasta ja tehdä muutakin kuin vain  lukea (vaikka se onkin täydellistä puuhaa). Kotonakin voi tehdä arjesta poikkeavia asioita, mutta usein kotinurkista poistuminen virkistää ihan omalla tavallaan. Tarkoitukseni on tehdä isoja ja pieniä juttuja, joista jää muisto.

Joten tähän mennessä…

… olen käynyt Korkeasaaressa elämäni ensimmäistä kertaa

Korkeasaari on epäilemättä yksi eettisimmistä eläintarhoista, joita maailmalla on. Puitteet ovat hyvät, eläimet saavat olla halutessaan piilossa, eikä niitä huumata kuvausta tai sylissä pitoa varten. Korkeasaari myös lisää ihmisten tietoisuutta esimerkiksi salakuljetuksesta ja uhanalaisista eläimistä.

Oli vaikuttavaa nähdä tiikeri silmästä silmään niin, että välissä oli vain lasi. Se on valtava eläin! Samaan aikaan se tuntui hieman ikävältä, koska vaikka eläintarha on varmasti tehnyt kaikkensa kissapetojen hyvinvoinnin puolesta, tiikereille varattu alue tuntui auttamattoman pieneltä. Toinen paikan tiikereistä vaelsi tarhan reunoja edestakaisin, mikä on aina hälyttävä merkki.

Toiset eläimet, kuten kamelit ja pikkumangustit, puolestaan vaikuttivat eloonsa aivan eri tavalla tyytyväisiltä. Pikkuotukset keskittyivät omiin puuhiinsa ja virikkeisiinsä osoittamatta kiinnostusta elintilansa rajoitteisiin, ja kyttyräselät jauhoivat ruokaansa seesteisen rauhallisena. Niitä oli jotenkin miellyttävämpi katsella.

… olen järjestänyt kotona uutuustuotteiden maistelun

Olin mainoksen uhri ja tilasin Fazerin uutuusherkkuboksin. Laatikossa oli keksejä, suklaata, kaksi karkkipussia ja lakupötköjä. Täydensin kokonaisuutta vielä kaupasta ostetuilla uusilla salmiakkirasioilla. Maistelimme makeisia tv:n ääressä, ja omiksi suosikeiksini nousivat Geishan salty caramel -keksit (koska suola ja karamelli nyt vain toimivat hyvin yhteen) ja sitruunajogurttisuklaapatukka, joka pehmoisen sisuksensa vuoksi saattaa päätyä jatkossakin ostosteni joukkoon. Jatkoon eivät päässeet suklaatäytteiset turkinpippurit, joita on edelleen pöydällä kulhossa (huono merkki).

… käynyt teatterissa

Ja miten ihanaa se olikaan pitkästä aikaa! Edellinen kulttuurielämykseni kodin ulkopuolella oli Carmen-baletti 7.3.2020 juuri ennen koronasulkua, ja esitystauko päättyi Jyväskylän kaupunginteatterin The Addams Family -musikaalin ensi-iltaan 4.9.2021. Oli mahtavaa olla taas teatterissa, ja myös yleisön riemu oli selvästi aistittavaissa.

Musikaalissa Wednesday on löytänyt poikaystävän, jonka kanssa aikoo naimisiin. Mutta miten pojan ”normaalit” vanhemmat tulevat toimeen Wednesdayn ”epänormaalin” perheen kanssa? Siitä otetaan selvää illallisella.

Esityksessä on upeaäänisiä laulajia ja hyvinkin hupaisia kohtauksia, mutta The Addams Family ei silti ihan yllä suosikkieni joukkoon. Kappaleet eivät jääneet kummemmin mieleen, enkä nauranut ääneen. Toki mainioita näyttelijäsuorituksia on, ja tavallisen ja epätavallisen kohtaamisesta saatiin luotua jännitettä ja hauskoja tilanteita. Musikaalin päätyttyä yleisö osoitti suosiota seisaallaan, ja aplodeeraus olikin minulle ehkä illan koskettavin hetki.

Keskisuomalaisen kriitikko ylisti teosta muun muassa näillä sanoilla: hykerryttävän hauskaa, kiehtovaa, vangitsevaa, hillittömän hienoa ja pelkkää nautittavaa taidetta jokaisen minuuttinsa osalta. Vau! Mahtavaa, että muihin esitys teki suuremman vaikutuksen. Minusta esitys oli aika keskiverto, mutta mitäs tuosta — parasta oli olla teatterissa!

Kommentit (4)
  1. Mie kans...
    7.9.2021, 09:10

    Kannatan täysin irtautumista kotoa muutamankin kerran kuussa, jänniä tosielämän pieniä seikkailuja joihin voi ensin mennä yksinkin omaan tahtiin ja huippulöytöihin palata sopivan seuran kanssa jos siltä tuntuun, kirjoihin on liiankin mukava uppoutua, mutta arjestakin löytyy paljon jännää kun kulkee silmät avoinna 😊

    1. Kyllä, tämä on hyvin kannatettavaa! ❤️Mukavuudenhalu saattaa tehdä minusta joskus hyvinkin laiskan, mutta ikinä ei ole kotoa poistuminen kaduttanut.

      1. Mie kans...
        7.9.2021, 16:01

        Totta…mukavuuden halu, jumittaja ja ilo 🤔😀

        1. Haha, totta! Mikä paradoksi. 😀

Rekisteröitymällä Lilyyn kommentoit kätevämmin ja voit perustaa oman blogin. Liity yhteisöön tästä.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät merkitty *