Viikon viihdyttäjät

Fitnesspäiväkirja 2022

Piti ihan tilata Discovery + pelkästään Fitnesspäiväkirjan takia. Koetin pidätellä, mutta kova crossfit-mimmi Emilia Seppänen on niin kiinnostava ja inspiroiva hahmo, että sinne menivät luottokorttitiedot taas yhteen suoratoistopalveluun.

Minun crossfit-harrastukseni alkoi vuonna 2016, kun etsiskelin motivoivaa liikuntaharrastusta, ja jäin kerrasta endorfiinikoukkuun. Muutaman vuoden aktiivisen treenaamisen jälkeen muutin kauemmas salista, joten aamutreenille kipaiseminen ennen töitä ei enää onnistunut. Myös työpaikalla hommien määrä lisääntyi niin, että se vie ajan ja energian liikkua. Kauhistuneena olen huomannut, miten voimatasoni lähestyvät pikkuhiljaa viiden vuoden takaista kuntoani.

Treenaan satunnaisesti ja elän tässä asiassa sit kun -elämää. Sit kun on vähemmän töitä, sit kun koirasta aika jättää eikä tarvitse miettiä, kuinka kauan se joutuu olemaan yksin kotona, sitten minä taas crossfittaan. Sitä odotellessa voin katsoa muiden treenaamista. Seppäsen lisäksi Lotta Harala ja Pernilla Böckerman ovat kovakuntoisia ja mielenkiintoisia tyyppejä. Neljäs päiväkirjan pitäjä on somepersoona Erna Husko, joka ei ollut minulle aiemmin tuttu.

 

Luottonaurut

Suomenopettajien Facebook-ryhmästä saa aina ihan parhaat suositukset. Olen alkanut katsoa Yle Areenasta sekä Pirjoa että Luottomiestä ensin vain etsiessäni S2-opiskelijoilleni katsottavaa mutta tykästynyt niihin oikopäätä itse. Luottomies-faneille hyviä uutisia: 3. kauden jaksot ovat katsottavissa. Olen hykerrellyt Tommin ja Juhiksen mahdottomille tilanteille pitkin iltaa.

Kolmannella kaudella Tommi on taas jatkuvasti pulassa. Hän antaa Juhiksen  ”restauroida” Erja-tädin kellariin hylätyn maalauksen, kun tämä ilmaantuu yllättäen kyselemään sen perään. Hän suostuu ottamaan Juhiksen ylinopeussakot niskoilleen, ja hän luottaa naapurin apuun renkaidenvaihdossa, vaikka mikään ei tunnetusti mene putkeen, kun Juhis on paikalla. Epäonnen jalkajousi on edelleen kuvioissa, ja appiukko toivoo turhan intiimiä palvelusta.

Harmi, että jaksoja on vain kahdeksan!

 

Uutta Kinsellaa

Sophie Kinsellan uutuudet ovat yhden hengen lukupiirissäni aina tapauksia. Alan kytätä Adlibristä hyvissä ajoin ja tilaan englanninkielisen version heti, kun se on saatavilla. The Party Crasher ei ole teos, josta suosittelisin ketään aloittamaan Kinsellaan tutustumisen (parempia ovat esimerkiksi Kevytkenkäinen kummitus ja Hääyöaie), mutta se on silti kevyesti kulkevaa, viihdyttävää luettavaa.

Teoksen päähenkilö on Effie, joka on ottanut raskaasti vanhempiensa avioeron. Hän suhtautuu isänsä uuteen naisystävään epäilevästi, ja välit viilenevät lähes täydelliseksi puhumattomuudeksi. Tämän päälle Effie saa myös kuulla, että rakasta lapsuudenkotia ollaan myymässä ja siellä tullaan järjestämään talon jäähyväisbileet, joihin on kutsuttu kaikki muut paitsi Effie.

Päähenkilö joutuu ristiriitaiseen tilanteeseen: ennen uusien asukkaiden muuttoa hänen pitäisi pelastaa vanhasta kodista rakkaat maatuskanuket, mutta toisaalta hän on ulkopuolelle sulkemisesta niin loukkaantunut, että päättää kuokkia juhlissa kenenkään näkemättä. Se ei olekaan niin helppoa kuin Effie on kuvitellut, ja pöytien alla piileskellessään hän tulee kuulleeksi kaikenlaista sellaista, mikä ei välttämättä ole hänen korvilleen tarkoitettu.

Kinsella on taas luonut kiintoisan alkuasetelman, ja sitä arvostan. Tuoreet ideat eivät kirjailijalta lopu.

(Olen kirjoittanut aiemmin täällä, miksi Sophie Kinsella on niin hyvä.)

kulttuuri leffat-ja-sarjat kirjat
Kommentit (0)
Rekisteröitymällä Lilyyn kommentoit kätevämmin ja voit perustaa oman blogin. Liity yhteisöön tästä.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät merkitty *