H e t k e s s ä

Kriselda

 

Tiedättekö mikä ihanaa? Otsikko sen ehkä jo paljasti, mutta hetkessä oleminen on ihanaa ja, niin kliseiseltä ja liirumlaarum-new age-höpötykseltä kuin tämä kuulostaakin, niin viimeinen viikko täällä New Yorkissa on ollut hyvä muistutus siitä, miten flow’ssa asiat sujuu. Vastaavasti on ollut kontrastipäiviä, jolloin on ollut extra paha aivosumu.

 

Olen viime viikon lähestulkoon lomaillut - vähän vahingossa. Sairastin alkuviikon sängyn pohjalla, mikä oli hyvä muistutus siitä, että pitäisi olla entistä kiitollisempi jokaisesta kuluvasta hetkestä.

Myönnän eläväni vahvasti omassa kuplassani, että moni asia ympäriltäni jää huomaamatta. Moni hieno asia jää kokematta, kun velloo omissa ajatuksissaan.

Tajusin valittavani koko ajan jostain: milloin on aivan liian kuuma, eikä pääse hotellin uima-altaalle. Seuraavana hetkenä on taas kylmä ja pissahätä tai nälkä ja väsyttää.

Aika harvoin asiat ovat just niin kuin pitää, ja silloin kun ne ovat, niin niistä hetkistä ei ymmärrä olla kiitollisia. Hyvä olo, kun on meille itseisarvo.

 

 

Olen yrittänyt parhaani mukaan elää hetkessä ja nauttia New Yorkista. Pääsimme yhtenä päivänä kosketuksiin flow’hun, jota olen pitkään kaivannut.

Kiertelimme Petran ja hänen miehensä kanssa ympäri Brooklynin vintagekauppoja etsien oikeastaan mitä tahansa aarteita. Yhdessä huonekaluliikkeessä aloimme haaveilemaan wieniläistuoleista. Kummankin lapsuuden kodissa on ollut kyseisiä tuoleja, joten klassikot olisi ihanaa saada myös omiin koteihin.

Parin kymmenen minuutin kuluttua teimme matkaa takaisin hotellille ja Petra spottasi roskalavan hotellin edestä. Roskiksesta löytyi kuin löytyi aitoja Thonet Ton -wieniläistuoleja!

Selvisi, että tuolit olivat hotellin raflasta ja saimme hotlan bossilta peukkua tuolien ottamiselle (näillä perusteilla myös oletimme, että tuolit ovat luteettomia). Nappasimme ne Uber XL:n kyytiin ja kiikutimme tuolit heidän uuteen kotiinsa. Tälläkin hetkellä istun kyseisellä roskiksesta dyykatulla tuolilla. Thonetit ovat super arvokkaita, joten millä todennäköisyydellä näin voi edes käydä?

Universumi on välillä ihan hassu ja tämä oli hyvä muistutus siitä, että sekä ajatuksissamme että puheessamme on valtava voima, mitä voi olla haastava ymmärtää ennen kuin sen kokee näin konkreettisesti.

 

 

Oletko sinä kokenut hetkessä olemisen ja Universumin voiman vähän jopa yliluonnollisen oloisena?

 

 

Kuvat: Petra Korpi
Mekko: Second Female/DOTS...
Takki: Oui/DOTS...

 

Lue myös:
New Yorkin reissu ja epäonnistunut synttäriyllätys
Baby it's magic

 

Kommentit

Leikola Liisa (Ei varmistettu)

Olen hörhöilyissäni jo siinä pisteessä, että mielestäni kaikki perinteisesti yliluonnolliseksi kutsuttu, on oikeastaan maailman luonnollisinta. Reincarnaatio, toiset energeettiset tasot, "avaruusoliot" (kuten mekin olemme), enkelit, ym. Me todella luomme oman todellisuutemme, ei toisinpäin. We are the creators. En ole vielä täysin tätä sisäistänyt, mutta aavistuskin siitä on ollut vähintäänkin elämää mullistavaa.

Kriselda
Kriselda

Mieletön piste hörhöilyssä! Näinhän se on ja se unohtuu aivan liian helposti tässä limbossa. <3

Oi miten ihania kuvia! <3

Kriselda
Kriselda

Kiitos! Tuo mekko sopi hyvin Brooklynin tiiliskiviin ;) 

Kommentoi

You must have Javascript enabled to use this form.