Kai kaikesta selviää – myös paniikkikohtauksista

 

Kriselda

 

Luin uusimmasta Ellestä ystäväni Lotan haastattelun, jossa hän avaa elämäänsä paniikkikohtausten kanssa. Ollaan Lotan kanssa tutustuttu, kun hän voitti Miss Suomi –kisat vuonna 2013 ja ollaan siitä asti oltu läheisiä. Meillä on paljon yhteistä ja valitettavasti paniikkikohtaukset ovat yksi niistä yhteisistä tekijöistä. 

 

Tasan kaksi vuotta sitten sain ensimmäisen kohtauksen. Olin juuri muuttanut pikku yksiööni ja saanut uuden työpaikan – kaikki oli paremmin kuin hyvin. Olin muistaakseni lähdössä töihin, kun rintaa alkoi puristaa, enkä saanut henkeä. Luhistuin asuntoni lattialle ja pelästyin sitä, etten saanut happea. Se johti itkuuiseen paniikkikohtaukseen.

Ei mennyt kauaa, kun sain toisen kohtauksen. Sitä seuraavan sain töissä, sitten ratikassa, sitten kuntosalilla, sitten taas töissä.

Viime keväänä tilanne meni niin pahaksi, että niitä tuli tiuhempaan. Lopulta sain kolme eri diagnoosia: uupumus, masennus ja paniikkihäiriö.

 

Kriselda

 

En tiedä välittyikö nuo diagnoosit täällä blogin puolella, mutta ne kuulostavat paljon vakavammilta, kuin mitä ne oikeasti olivat. Tai en ainakaan itse kokenut olevani masentunut – kyllä, olin uupunut ja mieli oli sen takia maassa, mutta masentunut en. Suomessa saa mielestäni vähän liian hepposin perustein masennus-leiman paperiin ja tilastothan ovat aika hälyttävät.
Enkä nyt yhtään vähättele kyseistä sairautta; sitä on perheessäni ja lähipiirissäni – tiedän mitä se on ja olen kokenut, mitä se voi pahimmillaan aiheuttaa.

Saamani paniikkikohtaukset olivat uuvuttavia, sen takia olin ”vähän väsynyt”. Häiriöt johtuivat myös täysin omasta syystä. Siitä, että koko ajan ylisuoritti ja oli stressaantunut. Oli koulua, päiväduunia, blogihommia ja treenejä. Onneksi muut hommat tajusin jättää pois. Mutta, ei mikään ihme, että hajotti.

 

Kriselda

 

Suomessa määrätään mielestäni liian helposti mielialalääkkeitä sen sijaan, että yritetään korjata tilanne. Toki ne auttavat selviytymään, mutta jos mikään ei muutu, niin pitkässä juoksussa ne eivät ole kestävä ratkaisu.

Mielen voi korjata muilla tavoin kuin lääkkeillä. Psyykettä pystyy treenaamaan ja jos elämäntilanne sallii, niin muutoksia kannattaa tehdä. Duunia voi vaihtaa (eikä alanvaihto ole enää mitenkään epätavallista), uusi asuinpaikka on vain yhden muuton päässä ja huonosta parisuhteesta voi, kannattaa ja pitää lähteä. Vaatii rohkeutta tehdä isoja muutoksia omassa elämässä. Irtipäästäminen on haastavaa.

 

Usein käy kuitenkin niin, kun ulkoiset asiat on saatu korjattua, niin samat ongelmat nousevat pintaan taas jonkin ajan päästä. Väitän, että meillä kaikilla on traumoja, joiden kanssa on opittava elämään. Niistä ei välttämättä pääse kokonaan eroon, mutta niistä voi toipua ja selviytyä. Ne voi oppia hyväksymään. Ne ovat osa meidän oppimisprosessia ja jokainen kohtaa sellaisia tilanteita, jotka tekevät meistä vahvempia.

 

Kriselda

 

Olin viime keväällä niinkin onnellisessa tilanteessa, että sain ammattiapua. Useimmiten ystävien seura ja heidän kanssaan maailman parantaminen tuntuu tehokkaalta, mutta heillä ei välttämättä ole resursseja auttamiseen. Kyllä ystävilläkin on omat ongelmansa, eivätkä he ole oksennusämpäreitä, johon purkaa pahaa oloaan.

Ammattilaisen kanssa puhuminen antaa uudenlaisen perspektiivin asioihin ja, vaikka ei olisikaan mitään pahempia traumoja, niin suosittelen silti käymään tasaisin väliajoin terapiassa. Viime kirjoituksen jälkeen mieleeni juolahti lisää pomojeni antamia elämän neuvoja ja tällä kertaa ihan järkeviä sellaisia. Ammattilaisen kanssa puhuminen on yksi niistä. Varsinkin, ennen kuin alkaa kasvattamaan omia jälkeläisiä, olisi hyvä käydä omat traumat läpi, ettei niitä välitä omille lapsilleen.

 

Kriselda

 

Kirjoitimme yes girlissä hengittämisen tärkeydestä, ja miten solutasolla se on parasta mitä voit tehdä kehollesi. Syvät hengitykset rentouttavat sekä kropan että mielen. Nimittäin solutason hapenpuute aiheuttaa kipuja ja sairauksia, joita olemme tottuneet hoitamaan lääkityksellä.

Useimmiten huomaan itse, että paras stressinlievitysmekanismi ovat syvät puuskutukset. Ne ovat auttaneet merkittävästi pitämään paniikkikohtaukset loitolla. Toki olen myös tehnyt muutoksia omassa elämässä ja merkityksellisyyden löytäminen auttaa porskuttaamaan positiivisempana eteenpäin.

Myös se, että katsoo peiliin ja on rehellinen itselleen (kuten Lotta teki) on avain parempaan suuntaan.

 

 

Kuvat: Oleg Oksanen
Takki: & Other Stories
Huivi: Balmuir
Housut: H&M
Kengät: Vamos

 

Lue myös:
Oman ajan tärkeys
Miten välttää loppuunpalaminen?

 

 

INSTAGRAM (@KRISELDA) / FACEBOOK / PINTEREST

Kommentit (11)
  1. Voi Jestas Kriselda,

    Mikä kirjoitus. Olen lukenut silloin tällöin sun blogia ja esim sain mainion kirja vinkin sulta , You are a baddass. Luen sitä parhaimmillaan.

    Anyway eka kommentti ikinä laitan sulle. Tää postaus on niiin ihan kohtainen omassa elämässäni. En ole masentunut, mutta kanssa ylisuorittaja varsinkin työelämässä. Teen työtä mikä on mielenkiintoinen ajoittain ja haastava. Ainoo mikä työpaikan repii sydäntä koska ilmapiiri on tulehtunut ja negatiivinen, että voin itsekin pahoin kun näen että tärkeimmät kollegat voivat huonosti.

    Toivottavasti löydän pian paremman työpaikan jossa saa positiivisella asenteella ja energialla purskuttaa eteenpäin.

    Anyhow kiitos että kirjoitat blogia ja kiitos että inspiroit monia lukijoita. Olet mieletön kun uskallat jakaa myös ns. heikkouksia. Heikkoudet ❤️

    Ollaan ihmisiä ja meillä on oikeus kertoa, puhua ja jakaa aiheesta kuin aiheesta toisillemme ilman että loukkaamme muita.

    <3 Ang ganda Kriselda

    1. Heei, Salamat <3 Toivon myös, että uusi työpaikka löytyy! Työilmapiiri on ainakin omasta kokemuksestani paljon tärkeämpää, kuin itse työ. Mielummin teen paskaduunia, jossa kivoja työkavereita, kuin että olisin unelmaduunissani ja ikävässä ilmapiirissä. 

      Ihanaa viikonloppua <3!

  2. Mulla on ahdistuneisuushäiriö. Saan paniikkikohtauksia. Olen sun kanssa samaa mieltä siitä, että lääkkeitä tuputetaan liian helposti. Jestas, että sain tapella terveyskeskuslääkärin kanssa saadakseni lähetteen Terapiatukea varten. Lääkkeitä kyllä olisi ollut tarjolla. Mutta mä tappelin ja ilmotin arvostavani terapiaa ja tietäväni siitä olevan enemmän apua. Nyt mulla on ihana terapeutti, ilman mielialalääkkeitä!

    Usealle ystävälle ja läheiselleni on lääkkeitä ja masennusdiagnoosia tuputettu. Pelkkä työstressi tai työttömyyden aiheuttama unettomuus on olleet kuulemma keskivaikeaa masennusta. Masennusdiagnoosia minullekkin tuputettiin terveyskeskuksessa. Koska lääkäri ei ymmärtänyt ahdistusta. Psykiatrille vihdoin päästyäni hän sanoi ettei kyllä masennusta huomaa, ahdistusta kyllä ja sain terapiatuen. Eli osaamattomuus on yksi syy lääkkeiden jakoon. Kun ei muuten osata auttaa.

    1. Se on ihan totta, eikä yleislääkäreillä välttämättä ole resursseja auttaa muuta kuin akuuteissa tapauksissa. Siksi lääkkeitä tarjotaan ensisijaisena hoitokeinona. Mahtava kuulla, että olet osannut olla oma-aloitteinen ja ottanut vastuun omasta paranemisesta. Sekä siitä, että olet päässyt hyvään hoitoon! 

Rekisteröitymällä Lilyyn kommentoit kätevämmin ja voit perustaa oman blogin. Liity yhteisöön tästä.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät merkitty *