Ladataan...
Kriselda

Vuoden viimeisiä viedään - yhyy! 2018, olit uskomattoman upea. Kiitos.

Best 9:n sijaan halusin jakaa rakkaimmat muistot viime vuodelta. Yhden jokaiselta kuulta.

Tänä vuonna reissasin paljon ja kävin ensimmäistä kertaa uusissa paikoissa, kuten Dubaissa, Lapissa ja Italiassa. Ei mitään “ihmeellisiä” paikkoja, mutta mulle hyvin merkityksellisiä reissuja joka ikinen. Keväällä tuli myös reissattua ympäri Espanjaa ja sisäinen espanjattareni heräsi eloon toden teolla. Ja ennen kuin joku hengittää herneen nenuunsa, niin sijoitin myös tänä vuonna suohon. Ennallistettu suo sitoo itseensä hiiltä ilmakehästä. Omaa hiilijalanjälkeään voi kompensoida monella eri tapaa, mutta siitä lisää ensi vuoden puolella.

Tuntuu kuin tämä vuosi olisi mennyt unessa - kerrankin hyvässä sellaisessa, kun niin moni unelma tuli toteen. Tuntui ihan absurdilta kirjoitella täällä blogissa kerta toisensa jälkeen omien unelmien toteutumisesta. Vaikka kovasti liputan sen puolesta, että omista onnistumisistaan pitää puhua ääneen, niin lopulta tuntui siltä, että toistin itseäni ja päätin hiljentyä. Syksy on/oli maadoittumisen ja juurtumisen aikaa, jolloin oman energian kannalta (ainakin minun) on tärkeää rauhoittua itsetutkiskeluun. Sisällä myllääviä tunteita pitää kuunnella ja ennen kaikkea niiden pitää antaa tulla ja mennä, sillä myrskyävä meri tuo aina eniten aarteita rantaan.

 

Ennen kuin laitetaan pillit pussiin tämän vuoden osalta, niin haluan jakaa vuoden viimeisen “12 tarinaa” -postauksen. Tämä postaussarja kuoli jo toukokuussa, mutta ehkäpä näinkin pitkän tauon jälkeen jaksatte taas yhden? ;)

 

Tammikuu 2018: Happy me ja ei vielä mitään hajua tulevasta vuodesta! So clueless and innocent. Viime vuonna emme ostaneet poikaystäväni kanssa joululahjoja toisillemme, vaan sen sijaan käytimme lahjarahat yhteiselle lomalle Dubaihin. En ollut aiemmin käynyt Emiraateissa, joten tämä oli ehdottomasti mukava tapa aloittaa vuosi.

 

Helmikuu 2018: Vuoden toinen reissu vei Lappiin. Teimme tyttöjen matkan Leville, joka oli myös ensimmäinen kertani niin pohjoisessa. Suomi on äärimmäisen kaunis ja meillä kävi ihan hillitön tuuri sään suhteen. Maailma on täynnä hiekkarantaa ja palmuja, mutta mikään ei voita meidän talvimaisemia. Kävin myös ensimmäistä kertaa avannossa! Nevöfoget.

 

Maaliskuu 2018: Maaliskuussa tapahtui kaikenlaista jännittävää työrintamalla. Muun muassa naistenpäivän tienoille osui upeita kampanjoita. #metoo on tuonut meitä naisia enemmän yhteen, mikä on ollut hyvin merkittävää. Maaliskuussa aloitin myös hammasremppani eSmilellä! Moni varmaan ihmettelee, miksi suoristin jo suorat hampaani, niin vastaus tähän ja ennen/jälkeen-kuvat löytyvät kokonaisuudessaan täältä!

 

Huhtikuu 2018: Huhtikuun lopussa matkustimme Italiaan juhlimaan ystäviemme häitä. Como-järvi, juhlaseura, harjoitusillallinen, itse juhlat ja vieläpä hääbrunssi olivat yksinkertaisesti maagiset. Yksi ikimuistoisimmista juhlista for sure.

 

Toukokuu 2018: Feminiininen energia kantautui voimakkaasti myös äitienpäivään ja pääsin tekemään kampanjakuvaukset sekä äitini, että isoäitini kanssa. Molemmat ovat minulle rakkaita esikuvia, oikean elämän influenssereita. Molemmat supernaisia omassa elämässään. Toivon periväni viisauden ja sydämen ystävällisyyden, joita kummatkin kantaa niin kauniisti.

 

Kesäkuu 2018: Kesäkuu ja synttäriviikkoni oli huikee! Näin Beyoncén ja oli mun synttärit. En osaa valita näiden kahden väliltä, joten saanhan mainita kummatkin? Joka tapauksessa, Beyoncén näkeminen oli yksi toteutunut unelma bucket listissäni. Ehdottomasti elämäni yksi kohokohdista :D Synttäripäivänä taas oli tarkoitus mennä syömään kasuaalisti, mutta ystäväni yllättivät minut täysin Gaijinin ravintolaillallisella! Niiin ihana ylläri!

 

Heinäkuu 2018: Vuoden pinnallisin hetkeni on tässä, mutta pakko sanoa, että tämäkin menee elämäni kohokohtiin: kun sain unelmieni tukan. Olen kävelevä esimerkki “never say never” -sanonnasta. Heinäkuussa sorruin kymmenen vuoden jälkeen hiustenpidennyksiin ja nyt harkitsen vakavasti niiden uusimista. En pääse yli siitä, että mun tukka oli upee!

 

Elokuu 2018: Pinnallisista asioista päästään takaisin muihin asioihin, joilla on (yhtä paljon) merkitystä. Olemme päättäneet Petran kanssa tehdä kerran kuussa jotain hyvää ja elokuussa veimme kolme tyttöä Tampereen Tyttöjen Talolta Blockfesteille keikoille. Lisäksi veimme tytöt meet & greet -kierrokselle tapaamaan artisteja. Tyttiksen tytöt pääsivät moikkaamaan Cheekiä, Elastista, Nelli Matulaa, Mikael Gabrielia, Reino Nordinia, Gaselleja ja Kapasiteettiyksikköä. Sydän sulaa vieläkin näistä onnen hetkistä, mitä pystyttiin antamaan tytöille. Näitä ehdottomasti lisää.

 

Syyskuu 2018: Nerd alert! Kuvissa selitän kiihkeästi uudesta objektiivistani. Syyskuussa hankin vihdoin ja viimein sellaisen kameralinssin, joka on helpottanut työtäni 100%. Se on jopa niin hieno, etten ihan täysin osaa edes käyttää sitä (vielä). Syksy ei ehkä ole mikään paras aika hankkia uutta kamerakalustoa, koska valo ei ole mikään inspiroivin, varsinkin kun olen ihan noviisi kuvaushommissa. Kyseessä on Sigman zoomiobjektiivi 24-70 mm 1:2.8. En olisi uskonut, että hankkisin zoomia, mutta se on osoittautunut varsin käteväksi ja laadukkaaksi hankinnaksi! En kadu!

 

 

Lokakuu 2018: Osallistuin Novitan villasukkahaasteeseen ja neuloin aikuiselämäni ensimmäiset villasukat! Olen niin onnellinen siitä, että puikot löysivät tiensä käsiini. Tästä on tullut parasta maadoittumis-puuhaa syysiltaisin ja pikkuhiljaa puikkojen suhina käy jo siten, että voi katsoa telkkariakin samalla. :)

 

 

Marraskuu 2018: Tää syksy on ollut Kriselda-mummi in the making, mutta marraskuun kohokohta on ehdottomasti ollut se, että meidän koti alkaa vihdoin tuntumaan kodilta uuden sohvan hankinnan myötä. Löysin sohvan jo kesäkuussa ja se on siitä asti “muhinut” mielessä. Vietimme poikaystävän kanssa kolme vuotispäivää ja sen kunniaksi kävimme hakemassa sohvan kotiin. Sen muutto meille on parantanut elämänlaatuamme ja yhteistä köllimisaikaa. Pariskunnat, panostakaa sohvaan!

 

Joulukuu 2018: Joulukuun kohokohtia olivat muutto uuteen toimistoon ja JOULU! Tämä joulu oli erityisen ihana poikaystävän perheen landella, joka oli jo kolmas jouluni siellä. Tuntuu erityisen mukavalta luoda omia jouluperinteitä ja ensi vuodeksi on jo suunnitteilla kälyni kanssa isompi ja hienompi piparkakkutalo. Toivon myös suotuisaa säätä ensi vuodelle, jotta päästäisiin sekä pulkkamäkeen, että joulu-avantoon! :)

 

Koska sharing is caring, niin kertokaa, mitkä olivat teidän vuoden 2018 kohokohdat? <3

 

Lue myös:
12 tarinaa Barcelonasta
33 x poikaystävä vastaa

 

Ladataan...
Kriselda

 

Terkut joululandelta! Meidän jengi suuntasi kohti anoppilan mökkimaisemia jo hyvissä ajoin aatonaattona. Ollaan nukuttu ja syöty hyvin - kuten pyhinä pitää. Toivottavasti myös siellä ruudun toisella, olette päässeet rauhoittumaan rakkaiden kanssa?

Äidilläni on tapana olla töissä jouluisin, joten viimeiset pari vuotta olen viettänyt oman perheen kesken joulua jo etukäteen. Ehkä jonain jouluna (kun on lapsia) pääsemme viettämään joulua kaikki yhdessä. :)

 

Olin erityisen innoissani tästä joulusta, sillä olin ostanut ainekset piparkakkutaloa varten. En ollut aiemmin suunnitellut, rakentanut, saati koristellut piparkakkutaloa, joten olipahan aika täyttää tämäkin haave.

Värväsin kälyni rakennushommiin, sillä kyseiseltä naiselta taipuu arskarteluhommat hitusen sutjakkaammin kuin meikäläiseltä. Olen äärettömän hidas ja epätaiteellinen - siinä missä itse koristelin yhtä seinää, hän sai tehtyä kolme. :D

Meillä ei ollut sen suurempia visioita talon suhteen, joten avasimme Pinterestin ja pienen inspishetken jälkeen aloimme laskeskelemaan ja piirtelemään talolle seiniä! Paistoimme pipariseinät ja koristelimme talon valkoiseksi ja vaaleanpunaiseksi. Kuten kunnon piparkakkutalon kuuluu. Olimme aivan innoissamme ja samalla aloimme jo haaveilemaan ensi vuoden talosta. Iloitsimme niin paljon onnistumistamme, että pidimme piparkakkutalolle omat avajaiset ja kilistelimme koko perheen kesken saavutusta. :D

 

Ulkoilusää suosi kovin ja kävimme myös pulkkamäessä. Ehkä paras hankinta tälle talvelle oli H&M:n toppahousut, jotka pääsevät taatusti myös city-käyttöön.

Jouluna tuli myös käytyä vuoden viimeisissä löylyissä ja avannossa. Olen vakavasti harkinnut, josko liittyisi uintiseuraan, sekä pohtinut jääuintikamojen hankkimista tulevalle talvelle. Harmi, etten tajunnut pyytää niitä pukilta, sillä olen aivan koukussa tuohon puuhaan! Löytyykö sieltä ruudun takaa muita yhtä kahjoja?

Eikö muuten olekin hassua, että avanto on englanniksi ice hole? What are your hobbies? -Oh, I love going into ice holes. :)

 

 

Miten teidän joulu on sujunut? Ja mitä suunnitelmia teillä on loppuvuodelle? :)

 

 

Lue myös:
Kaikki työpaikkani
Hampaiden ja suun hyvinvointi
Ladataan...

Ladataan...
Kriselda

 

Vihdoin uskallan tästä julkisesti puhua, nimittäin ihan muutaman viikon päästä lähden Balille kouluttautumaan viralliseksi joogaohjaajaksi!

 

En voi sanoin kuvailla tätä täydentymisen tunnetta, koska se on ollut haavelistalla vuosia. Minut hyvin tuntevat ovat jo tylsistymiseen asti kuunnelleet mun “ehkä tänä vuonna” -jaaritteluja. Aina on ollut jotain muuta meneillään elämässä tai olen ollut sellaisessa työpaikassa, että kuukaudeksi lähteminen on tuntunut mahdottomalta ja rehellisesti sanottuna on se myös ollut kiinni rahasta. Nyt olen säästänyt tätä varten ja tällä hetkellä on hyvä, ellei täydellinen aika lähteä.

Olette ehkä kuulleet seitsemän vuoden sykleistä? Tänä vuonna on seitsemäs joogavuoteni, joten nyt on korkea aika kehittää itseäni tällä saralla seuraavaksi seitsemäksi vuodeksi.

 

Koska olen ehtinyt miettimään tätä monta vuotta, niin mulla on ollut aika selkeät toiveet koulutuksen suhteen; saisi olla kuukauden mittainen intensiivinen koulutus, johon sisältyy ainakin viisi eri joogalajia. Lisäksi mulle on tärkeää, että koulutukseen sisältyy ayurvedinen ja raskaana olevien naisten opettamisen osuus. Anatomia kuuluu jokatapauksessa kaikkiin koulutuksiin (tai ainakin pitäisi), joten tässä halusin ehdottomasti, että opettajana on oikea fyssari.

Onneksi tänä päivänä on trendikästä kouluttautua joogaopettajaksi (ja opettajien opettajaksi), mikä tarkoittaa sitä, että koulutustarjonta on aivan eri luokkaa, kuin vaikka viisi vuotta sitten. Vaihtoehtoja on niin paljon, että voi tulla ähky valitsemisen suhteen. Monet menevät sinne, missä oma joogaopettajansa opettajaa, mutta halusin sellaiselle kurssille, jossa on mahdollisimman monta ja erilaista kouluttajaa, eikä kaikkien missään nimessä kuulu olla joogaopettajia, vaan joukossa saisi olla oman alansa (oli se sitten fyssari tai ravitsemuksen) asiantuntijoita.

Omasta kokemuksestani opetuksesta saa eniten irti, kun pääsee oppimaan mahdollisimman moniulotteisesti. Opettajinani tulee olemaan (mahtavia) tyyppejä (Internetin mukaan) ympäri maailmaa, joten luvassa on varmasti hyvin antoisa koulutus. En. Malta. Odottaa.

 

 

Jotta kaikki ei olisi pelkkää ihanaa jeejee, samalla myös pelottaa ihan saakelisti! Lähden reissuun yksin - yksinolo ei sinänsä pelota, mutta saan huonekavereiksi kaksi tuntematonta kurssilaistani. En tiedä, mikä error mun aivoissa tapahtui, kun olisi ollut myös mahdollisuus olla yksin omassa ylhäisyydessään. Kämppishomma jännittää aivan tajuttomasti, koska kaipaan vahvasti omaa aikaa ja tilaa. En tiedä miten selviän siitä, että olen 24/7 (kirjaimellisesti) muiden ihmisten ympäröimänä.

Pelottaa myös se, että mitä jos en fyysisesti jaksa niin rankkaa kuukautta? Luvassa on päivittäin 12h opetusta, kuutena päivänä viikossa. Vapaapäiville on suunniteltu mm. surffiopetusta. Mitä, jos en ehdi palautumaan päivistä? Tai, mitä jos en opi kaikkea ajallaan ja reputan viimeisen kokeen? Mielessä on myös käynyt se, että kun elää kuukauden Bali- ja joogakuplassa, niin mitä jos en halua enää tulla takaisin kotiin? :D

 

Peloista huolimatta on sellainen fiilis, että edessä on elämää mullistava kuukausi ja varmasti opettavainen. Otan tämän kuukauden lyhyenä armeijana itselleni. Ja jos tästä selviän, niin selviän mistä vaan :D

 

 
Lue myös:
Kaikki työpaikkani
Stressihierontaa ja iltapäiväteetä

 

Pages