Ladataan...
Kriselda

 

 

Taas on viikko vierähtänyt ja blogissa on edelleen köyhä postaustahti. Hyvä Kriselda.

Pyysin Instagramin puolella apua postausten suhteen ja nyt on läjäpäin toiveita ylös kirjoitettuna. Asiakaspalvelu-henkisenä tyyppinä on jotenkin helpompaa tuottaa (järkevää) sisältöä kysynnän mukaan. Ainakin välillä.

 

Viikonloppu tuli vietettyä maalla, jossa tuli nollattua aivot ja katsottua TV:tä koko viime viikon edestä. Sekä minä että poikaystäväni, olemme yrittäjiä ja meidän huusholliin on rutinoitunut telkkarin tuijottelu iltaisin - ainoa hetki päivästä, jolloin pyrimme olemaan miettimättä duunia. Viime viikolla meidän aivot narikkaan -rutiini kuitenkin toteutui vain yhtenä päivänä viidestä, joten sallin itselleni Netflix-maratonin.

Tuleva viikko taas näyttää yhtä hässäkkä-viikolta kuin edeltäjänsä, mutta tavoitteena olisi postata edes kaksi kertaa tämän kirjoituksen lisäksi. Luonnoksissa on ollut pitkään (lue: vuoden) asiaa ihon hoidosta ja miten itse pääsin eroon aknesta ja iho-ongelmistani. Lisäksi pureudutaan vakavaan globaaliin aiheeseen, nimittäin kuukautistasa-arvoon. Oletteko kuulleet sellaisesta? Mikäli ette, niin pysykää kuulolla.

Nyt kun mietin näitä kahta postausta, niin ehkä viikonlopulle olisi hyvä saada vielä jokin loppukevennys. Tyyliin behind the scenes, jostakin tulevan viikon kuvauksista? Luvassa on kolmet kuvaukset, joten behind the scenes -hässäkkää riittäisi.

 

 

Joka tapauksessa, tämä syksy tuntuu minusta hyvin erityiseltä ja siltä, että pitäisi ottaa isoja kehitysaskelia omassa elämässä.

Ensimmäisenä tavoitteena tässä lähitulevaisuudessa olisi löytää oma työhuone. Sellainen, jonne voisin eristäytyä ja, jossa voisin kirjoitella täysin omassa rauhassa. Kuukauden mittainen kirjoitusloma on ollut mulla pitkään haaveena, mutta kenties oma työhuone ajaisi saman asian.

Vaikka olen tottunut tekemään duunia kahviloista ja kotoa, niin haluan pyhittää kahvilat sosialisoinnille ja kodin rauhoittumiselle. En nykyään saa itsestäni mitään irti, kun ympärillä on häiriötekijöitä. Hassua, miten se oli ennen vitaalia omalle luovuudelle.

 

Toinen iso tavoite olisi kirjoittaa blogia systemaattisemmin. Olen järjestelmällisyyden vastakohta ja mulle on aina ollut haastavaa pysyä omissa suunnitelmissa. Jos jokin homma ei toimi just sillä hetkellä, niin kohdistan energiani muualle. Löytyykö sieltä sielunsiskoja tai -veljiä tämän suhteen?

Vaikka puhun paljon siitä, että pitäisi hyväkysä itsensä sellaisena kuin on, niin silti joissain asioissa on otettava itseään niskasta kiinni. Yrittäjyyden myötä olen pikkuhiljaa joutunut asettamaan itselleni uusia sääntöjä ja nyt koitan implementoida myös tänne blogin puolelle jonkin sortin järkevää systeemiä. Juttuideoita ja toiveita kuitenkin riittää, mutta pitäisi rutinoida omat kirjoitusajat. Kenites oman työhuoneen ja systemaattisuuden myötä elmässäni voisi olla vähemmän hässäkkää ja enemmän kirjoitusflow'ta. Vähemmän ahdistusta tekemättömyydestä ja enemmän seesteisyyttä. Yes, please!

 

 

Kolmas tavoite tälle syksylle on vihdoin aloittaa sijoitushommat. Tuttuni piti muutamalle ystävälleen “naisten sijoitusillan”, jossa pureuduttiin aiheen alkeisiin. Illan päätteeksi kaikki perustivat omat Nordnet-tilit ja koska aika menee niin hurjaa vauhtia eteenpäin, niin tavoitteena olisi laittaa rahaa kasvamaan pidemmälle aikavälille. Parhaimmat ystäväni ovat myös aloittaneet sijoittamisen, joten pääseepähän vaihtamaan ajatuksia aiheesta tyttöjen illoissa. Odotan myös kuin kuuta nousevaa Julian uutta kirjaa rahasta!

 

Olipas hassua kirjoitella tällainen postaus, mutta oli myös aika saada ajatuksia ilmoille. Omien tavoitteiden ylös kirjoittaminen on niin hurjan tärkeää ja suosittelen sitä muillekin. Sama homma kuin unelmistaan ääneenpuhumisesta - silloin hommat yleensä konkretisoituu ja tapahtuu nopeammin kuin osasimme kuvitella.

Mitä tavoitteita sinulla on tälle syksylle?

 

 

Kuvat: Julia Toivola
Mekko: Second Female/Dots...
Neule: Mango
Kengät: Tamaris
Laukku: Balenciaga
 
Lue myös:
Kehityskeskustelu itsensä kanssa
#onkopakkojaksaa: Tunnista omat rajasi

 

 

Ladataan...

Ladataan...
Kriselda

 

Terkut Virosta! Viikonloppuna tuli tehtyä pikku reissu yhden parhaan ystävistäni, Adaman luokse Tallinnaan. Hän on asunut siellä jo useamman vuodena ja viikonlopun jälkeen tuli taas ihmeteltyä, miksi en käy siellä useammin?! Tässä kolme syytä, miksi Tallinnassa kannattaa käydä.

 

1. RUOKAKULTTUURI

Ruuan takia voisin matkustaa mihin vaan, mutta Tallinnan raflat vie kielen joka kerta mennessään. Tarjonnasta löytyy laidasta laitaan suosikkipaikkoja, suurimmaksi osaksi edullisia ja edistyksellisiä ravintoloita. Kaiken lisäksi palvelu on aina ollut priimaa.

 

Tässä muutama:

NOP Cafe & Shop

Ihana kahvilakonsepti, jonka safkat ei koskaan petä. Kahvilan yhteydessä on luomukauppa, josta kotiutin tällä kertaa pari wellness latte -jauhetta. Kaikki NOPin raaka-aineet ovat luomuja, johon konseptin nimikin viittaa: Neighborhood Organic Place. Viime viikonloppuna NOPin sisäpihalla järkättiin syysmarkkinat, jossa oli lukuisia lähituottajia herkkuineen.

 

Rataskaevu

Vanhassa kaupungissa sijaitseva Rataskaevu on Tallinnan yksi suosituimmista ravintoloista ja tänne kannattaa varata pöytä, etenkin viikonloppuna jos liikkuu isommalla seurueella. Olen joskus aikoinaan syönyt täällä niiiiin hyvää tryffelipastaa, eikä viimekään kerrat ole olleet yhtään huonoja!

 

NOA

Paljon hypetetty ja mielestäni Tallinnalainen must. Lyhyen taksimatkan päässä keskustasta sijaitseva Noa on fiinimpi ja sopii kivasti vaikka treffipaikaksi. Erityisesti näin syksyisin ihanan tunnelmallinen.

 


 

2. SPAKULTTUURI

Tallinnassa osataan hemmottelu ja jos jotain kaipaan Helsingin SPA-skeneen, niin se, että pääsee lillumaan poreisiin hieronnan jälkeen (tai toisin päin). Kävimme viime viikonloppuna uudistuneessa Viimsi Spa18+:ssa, joka on about vartin taksimatkan päässä keskustasta. Spassa on erilaisia saunoja, altaita, hoitoja ja baari. Hamam oli super rentouttava ja ihoni on edelleen kuin vauvan peppu suolasaunan tryffelirituaalin jälkeen.

Myös keskustassa on runsaasti hoitoloita, joista kivoimman oloiset löytyvät Hotel Telegraafista, Elemis Spa ja Swissotelista, Pürovel Spa.

 

3. KAUPUNKIKULTTUURI

Vanha kaupunki on varmasti jokaiselle Suomalaiselle tuttu, mutta Tallinnasta löytyy yllätyksellisiä kaupunginosia. Yksi niistä on Kalamajan Telliskivi, joka on kunnon kulttuurikeidas. Sieltä löytyy taidetta, designia (aka sisustutskauppoja), ruokaa (peukku F-Hooneelle) ja musaa. Silloin tällöin Telliskivessä järkätään kirppareita, josta voi tehdä upeita Neuvostoliittoaikaisia vintage-löytöjä.

Kadriorgin puisto ja linna ovat aivan ihastuttavaa aluetta. Nämä kuvat ovat linnan pihalta! Viime viikonloppuna Tallinnassa oli hellettä ja puistossa järkättiin kirjatapahtuma, joka toi kaupunkilaiset puistoon viihtymään. Tallinnassa kuulemma järkätään melkeinpä joka viikonloppu erilaisia kulttuuritapahtumia, joten kannattaa pitää silmät auki, kun on matka tiedossa.


Mulle neljäs (ja tärkein) syy tietty on se, että rakas ystävä asuu siellä. Viikonloppuna tuli myös puheeksi, että Adama voisi listata omat vinkkinsä paikallisen näkökulmasta. Lupaan jakaa nämä, jahka se on livenä!

 
 
Kuvat: Adama & Ruusu
Mekko: Zara
Kengät: Saint Laurent
Laukku: Balenciaga

 

 

Ladataan...
Kriselda

 

Tänä aamuna oli ensimmäistä kertaa todellinen syksyinen fiilis. Harmaa taivas, lämpötilan aleneminen ja käsien kuivuminen muistuttaa siitä, että kesä on ohi. Tämä syksy on kuitenkin mulle erityinen, sillä tää on mun ensimmäinen syksy yrittäjänä (oikein hyvää Yrittäjän päivää kanssayrittäjät!) ja samalla tilikauden viimeinen kvartaali alkaa. Oon saanut hyvät eväät mun entisiltä pomoilta yrittäjyyden suhteen ja ensimmäistä kertaa naismuistiin arki ei tunnu ahdistavalta - vaikka to do -lista on loputon ja välillä näpyttelen sähköposteja aikaa vastaan. Oma valinta ja tää vuosi on ollut yhtä priorisoinnin ja ei:n opettelua.

 

Lilyssä starttasi viime viikolla #onkopakkojaksaa-kampanja ja halusin ehdottomasti ottaa asian puheeksi myös omassa blogissa.

En mielelläni puhu negatiivisista aiheista täällä, mutta aihe liippaa läheltä. Se on henkilökohtaisesti koskettanut minua ja koskettaa aivan liian montaa ystävää. Kampanjan tarkoituksena on kannustaa ihmisiä puhumaan avoimesti jaksamisesta ja uupumisesta, mutta myös etsiä yhdessä ratkaisuja ja työkaluja.

Mutta kuten aina, on niin paljon helpompaa neuvoa muita kuin kohdata itsensä ja olla rehellinen omasta jaksamisestaan.

 

Olen viime vuonna kirjoittanut siitä, kun stressi muuttuu uupumukseksi ja miten loppuunpalamisen voi välttää. Omakohtainen kokemus johti tiheneviin paniikkikohtauksiin ja sen myötä oli pakko järjestää elämä uudelleen. Lokakuun lopulla 2017 uskalsin vihdoin ottaa loparit duunista, jossa en viihtynyt. Työ ei antanut minulle mitään, enkä vastavuoroisesti pystynyt antamaan itsestäni yritykselle, työkavereilleni enkä asiakkaille mitään. Tilanne oli ns. lose-lose.

En silti vaihtaisi kokemusta pois, sillä se opetti mua ihan oikeasti pysähtymään ja kuuntelemaan itseäni.

Keep letting go of what doesn’t serve you - until you’re you again.

 

 

Eräs läheinen ystäväni on ollut yli vuoden poissa työelämästä vakavan burn outin takia. Ensimmäiset oireet tulivat jatkuvana sairasteluna ja lopulta selvisi, että hänen kilpirauhanen on pettänyt. Poissaolo sairastelun takia johti työpaikkakiusaamiseen, mikä oli kuitenkin pieni paha kaiken muun “hässäkän” ympärillä. Yhtenä kuuna hän teki melkein 200 tuntia ylitöitä, koska kukaan muu ei ottanut projekteja vakavasti ja yrityksen maine oli vaakalaudalla.

Ystäväni oli ja on edelleen intohimoinen työtään kohtaan ja on kaiken lisäksi hemmetin hyvä siinä, mitä tekee. Lopulta uupumus ja negatiivinen työilmapiiri söi kaiken energian ja hän joutui pitkälle sairauslomalle. Saikku kuitenkin piteni ja piteni, koska yrityksestä oltiin jatkuvasti yhteydessä häneen - yllättäen, koska projektien loppuunsaattaminen oli haastavaa ilman häntä. Lopulta työterveyslääkäri joutui puuttumaan asiaan ja nyt paranemisprosessi on kestänyt yli vuoden.

 

Ystäväni tapaus ei ole mitenkään poikkeuksellinen, sillä meidän sukupolvella on taipumusta ylisuorittamiseen. Emme osaa sanoa ei silloin, kun pitää, emmekä myöskään osaa tulkita tarpeeksi hyvin uupumisen merkkejä. Paljon puhutaan unen tärkeydestä ja palautumisesta, mutta kuinka moni ihan tosi sisäistää nämä?

Vähän väliä saa lukea otsikoista, miten nuorten naisten uupumus yleistyy, mutta tuntuu siltä ettei ongelmaan osata tarttua. Kukaan ei kehtaa myöntävänsä, ettei jaksa ennen kun on liian myöhäistä. Iso kiitos Lilylle ja Annalle, kun otitte aiheen tapetille.

 

Summa summarum: Jokainen sietää stressiä eri tavalla ja myös palautumisen tarve on yksilöllistä. Tunnista omasi. Omasta kokemuksestani tärkein oppi on se, että tunnistaa omat rajansa ja opettelee sanomaan ei. Happinaamari itselle ensin.

Olen myös hemmetin ylpeä ystävästäni, että hän on vihdoin oppinut sanomaan ei (jopa minulle :D). Ainakin itse koen enemmän arvostusta sellaisia ihmisiä kohtaan, jotka ovat rehellisiä niin itselleen kuin muille. Aina ei tarvitse jaksaa ja se on tervettä itsekkyyttä se.

 

P.S. Syksy on tosiaan vasta aluillaan ja kaikilla on varmasti lautasella paljon kaikkea uutta ja jännittävää. Mitä, jos tänä syksynä ottaisit tavoitteeksi palautumisen tärkeyden? Täällä on ainakin priona opetella vaan olemaan ja laittamaan aivot narikkaan.

 

Näin tunnistat uupumuksen merkit: Kun stressi muuttuu uupumukseksi

Viisi vinkkiä uupumuksen välttämiseen: Miten välttää loppuunpalaminen?

 

 

Kuvat: Nadi Hammouda (2013)

 

 

 

 

Pages