Ladataan...
Kriselda

 

 

Viimeisen parin kuukauden aikana olen kamppaillut tämän blogin kanssa. Ei sen takia, etteikö kiinnostaisi - kiinnostaa ihan helvetisti: työpöydällä on kansioittain kuvia ja muistiinpanot täynnä postausaiheita.

 

Olen fiilisihminen ja teen kaikki päätökset sen perusteella miltä tuntuu. Jos tänään ei tee mieli päivittää blogiin uusista meikeistäni, en sitä tee. Se tuntuisi teennäiseltä ja väkinäiseltä. Te lukijat huomaatte heti, mikäli postauksesta puuttuu sielukkuus. Silloin jään hyvin etäiseksi ja se ei ole tietenkään tarkoitus. Tosin niin on saattanut käydä, koska blogissa on ollut hiljaisinta koskaan.

 
 

Viimeiset pari kuukautta ovat toki olleet melko hektisiä. Olen maailman kiitollisin kaikista duuneista ja reissuista, jotka ovat pitäneet kiireisinä. Ja tuntuu siltä, että olen koko kevään toistanut itseäni näiden kanssa. En tiedä osaatteko iloita kanssani vai ärsyttääkö se, että kokoajan tapahtuu kaikkea uutta ja jännää? Siispä olen myös tietoisesti jättänyt päivittämättä peruskuulumiset. Pelkään koko ajan, että joku loukkaantuu siitä, että mulla on kivaa. Hitto, miten ärsyttävä juttu, josta pitäisi päästä yli.


Luin Natan postauksen asuntosijoittamisesta ja vahingossa rullasin kommenttiosioon. Parin ensimmäisen kommentin jälkeen lopetin ja alkoi ärsyttää Natan puolesta, kun hän hyvänä tyyppinä jakaa omia kokemuksiaan ja ne lytätään. Toki tässä (ja oikeastaan missä tahansa ammatissa) pitää kehittää paksu iho ja aina riittää jengiä, joita vituttaa oma tekeminen. Varsinkin, jos avaa omaa elämäänsä kaikkien nähtäville.

 

 

Joka tapauksessa, muistan sanoneeni viime talvena poikaystävälleni, että en voisi koskaan muuttaa pois Suomesta, mutta ihanteellisinta olisi olla esim. talvet poissa tai tehdä jokin reissu kerran kuussa. Siinä missä ennen kävin kerran vuodessa ulkomailla, oli tänä keväänä poikkeuksellinen ja olin kuin olin matkoilla kerran kuussa.

Ja aivan tahattomasti ne unelmat toteutuu, kun niistä puhuu ääneen.

Olen nöyrän kiitollinen joka ikisestä matkasta, mutta onhan se aika paljon lentopäästöjä tuonne meidän ilmakehään ja se vähän ahdistaa.

 

Mitä tulee blogin tulevaisuuteen. Olen selaillut vanhoja postauksiani ja voi että, miten hyvää matskua sieltä löytyikään. Olen unohtanut itseni jonnekin matkan varrelle. Olen unohtanut sen, mistä lähdin.

Eräs ystävä muistutti mua viime viikolla siitä, että “jos tuntuma on kadoksissa, pitää muistella itseään alkuaikoina; mitkä asiat motivoi aloittamaan ja mitkä olivat silloin tärkeitä asioita”.

 

 

Kuten sanottu, matskua riittäisi, mutta mitä jos ei ole enää mitään järkevää sanottavaa?

Ketä ihan oikeasti kiinnostaa? Ei kukaan muista enää vuoden päästä, mitä katsoi somesta tai luki blogeissa - jos itse kirjoittajakaan ei enää muista.

 
 

Ladataan...

Ladataan...
Kriselda

 

Mekko, joka teki minusta mekkoihmisen. Kyseinen vaate vilahti päälläni viime vuoden pikkujouluissa ja on siitä asti ollut aktiivisesti käytössä. Näin kesällä se on täydellinen sellaisenaan pelkkien espadrillojen kanssa, mutta talvella olen käyttänyt sen kanssa ohutta villapooloa, sukkiksia ja nilkkureita.

 

Olen ollut tämän kevään ennätyksellisen paljon reissussa ja pilkullinen pikkumekko on ollut mukana jokaisella niistä. Se on ollut todella kätevä, kun menee pieneen tilaan, ei paina mitään, eikä sitä tarvitse silittää. Win, win, win. Kaiken lisäksi, se on malliltaan todella imarteleva. Win!

En omista biitsisaronkeja, joten kietaisumekko on palvellut mainiosti siinäkin roolissa. Kyseessä on toki vähän hienompi "biitsimekko" (ainakin omasta mielestäni), mutta ainakin sillä kehtaa painella lounaalle auringonottojen välissä. Iltakäytössä olen yhdistänyt mekon korkoihin, korviksiin ja punaisiin huuliin.

 

Olen ristinyt kyseisen mekon "vuoden mekoksi" sen monikäyttöisyyden vuoksi - onhan se tehnyt minusta vahvasti mekkoihmisen viimeisen puolen vuoden aikana. Kyseessä on Vero Modan Henna-mekko ja siitä löytyy tätä nykyä 7 eri väriä. Kun vielä löytäisin tästä samasta mallista ja kuosista oikein pitkän maata laahavan maxi-helmaisen mekon, niin garderobini olisi mitä täydellisin!

 

 

Kuvat: Sabina Särkkä
Mekko: Vero Moda
Laukku: Balenciaga
Kengät: Saint Laurent

 

Lue myös:
Olohuoneen muodonmuutos
Ciao Como!

Ladataan...
Kriselda

 

Olen hehkuttanut tätä Lumenen ripsaria aiemmin tässä meikkipostauksessa. Kyseessä on kuitenkin ilmiömäinen tuote, että se ansaitsee kokonaan oman postauksen.

Lumene True Mystic Mascara ei ole mikään uutuus, mutta rohkenin vasta pari kuukautta sitten testaamaan tätä ja nyt on jo toinen tuubi menossa. Mikäli olet seurannut blogiani kauemmin, tiedät ehkä fiksaationi ripsiin. “Kriselda ripset” oli aika suosittu minuun liittyvä Google-haku vuonna 2017.

 

Ripseni ovat erittäin hennot ja jääräpäisen suorat. Lisäksi minulla on rasvoittuvat luomet, joten hyvän vedenkestävän ripsarin löytäminen on vaatinut kärsivällisyyttä. Olin onnellisesti naikkarissa monta vuotta erään ripsivärin kanssa, jota ei enää vuoden vaihteen jälkeen löytynyt mistään Helsingistä. Sen jälkeen olen etisnyt uutta luottoripsaria, eikä olisi edes tarvinnut lähteä merta edemmäs kalaan.

 

 

Pakko myöntää, että olen aiemmin suosiolla jättänyt Lumenen ripsarit kaupan hyllylle, koska olen epäillyt niiden tehoa. Nimittäin vaadin ripsariltani aika paljon: sen täytyy luoda överi-överi paljon volyymiä hennoille ripsilleni, kestää taivuttamisen ja pysyä koko päivän (valitettavasti olen törmännyt sellaisiin vedenkestäviin, jotka valuvat pinemmästäkin kosteudesta). Lisäksi ripsivärin pitää olla sellainen, jonka saa helposti pois. Monet vedenkestävät ovat tahmaisia ja liimautuvat ripsiin, kun niitä pesee pois. Voitte siis kuvitella, miten ilahtunut olin tästä löydöstä! Ja vieläpä kotimaisesta sellaisesta!

 

Tässä uudessa luottoripsarissani on tähden muotoinen “Mystic Wand”-harja, joka tuuheuttaa ja nostaa ripsiä. Parhaimmat lopputuloksen saa, kun levittää ripsaria pyörivin ja siksak-liikkein. Niin, että harjaksen jokainen osa osuu ripsiin kauttaaltaan.

Vedenkestävän True Mystic -ripsarin koostumus on aika vahamainen ja se kuivuu vähän hitaammin. Siinä missä ennen kerrostin ripsaria miljoona kertaa, niin tätä riittää vallan hyvin yksi kerros.

Huge respect Lumenelle tästä ilmiömäisestä tuotteesta!

 

 

Mekko: Elsa Hosk x Bikbok

 

Lue myös: 
Less is more
5 täsmävinkkiä (herkän) ihon hoitoon

Pages