Ladataan...
Kriselda

 

Terkut joululandelta! Meidän jengi suuntasi kohti anoppilan mökkimaisemia jo hyvissä ajoin aatonaattona. Ollaan nukuttu ja syöty hyvin - kuten pyhinä pitää. Toivottavasti myös siellä ruudun toisella, olette päässeet rauhoittumaan rakkaiden kanssa?

Äidilläni on tapana olla töissä jouluisin, joten viimeiset pari vuotta olen viettänyt oman perheen kesken joulua jo etukäteen. Ehkä jonain jouluna (kun on lapsia) pääsemme viettämään joulua kaikki yhdessä. :)

 

Olin erityisen innoissani tästä joulusta, sillä olin ostanut ainekset piparkakkutaloa varten. En ollut aiemmin suunnitellut, rakentanut, saati koristellut piparkakkutaloa, joten olipahan aika täyttää tämäkin haave.

Värväsin kälyni rakennushommiin, sillä kyseiseltä naiselta taipuu arskarteluhommat hitusen sutjakkaammin kuin meikäläiseltä. Olen äärettömän hidas ja epätaiteellinen - siinä missä itse koristelin yhtä seinää, hän sai tehtyä kolme. :D

Meillä ei ollut sen suurempia visioita talon suhteen, joten avasimme Pinterestin ja pienen inspishetken jälkeen aloimme laskeskelemaan ja piirtelemään talolle seiniä! Paistoimme pipariseinät ja koristelimme talon valkoiseksi ja vaaleanpunaiseksi. Kuten kunnon piparkakkutalon kuuluu. Olimme aivan innoissamme ja samalla aloimme jo haaveilemaan ensi vuoden talosta. Iloitsimme niin paljon onnistumistamme, että pidimme piparkakkutalolle omat avajaiset ja kilistelimme koko perheen kesken saavutusta. :D

 

Ulkoilusää suosi kovin ja kävimme myös pulkkamäessä. Ehkä paras hankinta tälle talvelle oli H&M:n toppahousut, jotka pääsevät taatusti myös city-käyttöön.

Jouluna tuli myös käytyä vuoden viimeisissä löylyissä ja avannossa. Olen vakavasti harkinnut, josko liittyisi uintiseuraan, sekä pohtinut jääuintikamojen hankkimista tulevalle talvelle. Harmi, etten tajunnut pyytää niitä pukilta, sillä olen aivan koukussa tuohon puuhaan! Löytyykö sieltä ruudun takaa muita yhtä kahjoja?

Eikö muuten olekin hassua, että avanto on englanniksi ice hole? What are your hobbies? -Oh, I love going into ice holes. :)

 

 

Miten teidän joulu on sujunut? Ja mitä suunnitelmia teillä on loppuvuodelle? :)

 

 

Lue myös:
Kaikki työpaikkani
Hampaiden ja suun hyvinvointi
Ladataan...

Ladataan...
Kriselda

 

Hyvää Tekojen Tiistaita! Tiedätte ehkä, että olen allerginen kaiken maailman Black Fridaylle ja Cyber Mondaylle, joten olin enemmän kuin iloinen, kun yes girleitä pyydettiin jakamaan ilosanomaa Tekojen Tiistaista.

Kyseessä on ilmiö, jonka tarkoituksena on lisätä tietoisuutta siitä, että jokaisella on mahdollisuus tehdä hyvää. Giving Tuesday on saanut alkunsa Yhdysvalloissa ja nousi viime vuonna joulukeräystä isommaksi tapahtumaksi. Inspiroidu Tekojen Tiistai -henkeen täällä.

 

Kiitospäivän jälkeinen ostoshysteria on saanut ajattelemaan omia kulutustottumuksia. Olen pitänyt itseäni ihan maltillisena kuluttajana ja Sitran elämäntapatesti näytti, että kulutan saman verran kuin keskivertosuomalainen. Elämäntapani ovat muuten ihan ok-kondiksessa; kulutan vähän, mutta omassa hiilijalanjäljessä painaa matkustuskilsat. Vaikka en omista autoa ja kävelen suurimman osan matkoista, niin olen tänä vuonna tehnyt pitkiä matkoja enemmän kuin koskaan. Siinä missä ennen tein yhden matkan vuodessa on muuttunut suunnilleen yhteen kuukaudessa (tähän lasketaan myös kotimaan matkat ja laivamatkat). Aloitan myös uuden vuoden lentämällä joogaopettajakoulutukseen Aasiaan, joten en nyt ihan heti pääse vähentämään sitä.

 

Sitran testin tuloksena saat räätälöityjä vinkkejä, miten voit parantaa elämänlaatuasi luonnon hyväksi. Jos et muuta tee Tekojen Tiistain kunniaksi, niin testaa edes, oletko uhka vai mahdollisuus?

 

 

Kuva: Eeva Suutari / Stockmann Magazine
Tyyli: Kirsikka Simberg

Ladataan...
Kriselda

 

Hyvää yksivuotis-yrittäjän päivää meikäläiselle! About tasan vuosi sitten jätin vakituisen työpaikkani ja perustin oman toiminimen. Takana on ensimmäinen vuosi ammattibloggaajana, yrittäjänä ja senpä kunniaksi ajattelin listata kaikki vanhat työpaikkani. Minusta on aina mielenkiintoista lukea muiden ihmisten työhistoriat ja vaikka CV:ni on esillä LinkedInissä, niin on silti monia työpaikkoja, mitä en ole sinne päivittänyt! :D

 

Tanssija ja extraaja 11-15v.

Tanssin nuorempana balettia ja välillä pääsi mukaan Kansallisopperan näytöksiin. Niistä myös maksettiin palkkaa, mikä oli ala- ja yläasteikäisenä aivan tajutonta. Ensimmäinen teos, jossa sain olla mukana oli Marjo Kuuselan Hobitti, joka oli balettioppilaitoksen, TeaKin ja Sibelius-Akatemian yhteistyössä tehty produktio. Vuosi oli 2001 ja sitä varten piti hankkia ensimmäinen verokortti. Tämän jälkeen Oopperan lavalla on tullut pyörähdettyä Pähkinänsärkijässä ja Tuhkimossa.

 

 

McKriselda 17v. ja 19v.

Muutin takaisin Suomeen 17-vuotiaana, menin lukioon ja sain ensimmäisen työpaikkani Mäkkärin kassalta. Sekin oli tajuttoman upeeta, sillä rahapalkan lisäksi sain maailman parhaan henksuedun: eli hamppareita puoleen hintaan. Meillä oli hauska duuniporukka ja viihdyin siellä omasta mielestäni pitkään, mutta nyt kun muistelen asiaa, niin en ollut siellä kuin puoli vuotta. Hassua, miten tuo tuntui silloin pitkältä ajalta.

Lukiossa tein paluun Mäkkärin kassalle, tosin uuteen ravintolaan. Kyseisessä raflassa oli paljon huonompi meininki, joten en viihtynyt siellä kuin muutaman kuukauden.

 

Liikunnanohjaaja 17-20v.

Palattuani Suomeen aloin myös opettaa satu- ja aikuisbalettia, vedin myös jumppatunteja ja pilatesta. Tätä tein muutaman lukukauden lukioikäisenä ja välillä myös päällekkäin muiden töiden kanssa.

 

Lipunmyyjä ja blokkari 18-19v.

Muistan istuneeni autokoulun teoriatunnilla, kun ystäväni laittoi mulle viestiä haluaisinko hänen duuninsa baarin lipunmyyjänä. Täytin sinä kesänä myös 18, joten tämä(kin) oli silloisen elämän siistein duuni. Abivuonna myöhäiset yöt ja aikaiset kouluaamut alkoivat painamaan, joten tein baariduuneja enää silloin tällöin.

 

Kuntosalin vastaanottovirkailija 20v.

Valmistuttuani lukiosta olin hetken aikaa erään kuntosalin vastaanotossa. Duuniin kuului myös koko salin siivoaminen ja vaikka baarissa sitä sai siivota kaiken maailman oksennuksia yms., niin eniten ahdisti siivota miesten pukkaria, kun siellä oli miesbodaajat ilkosillaan. :D

 

 

Vaatealan yrityksen myynnin assistentti 20-22v.

Kutsun tätä ensimmäiseksi oikeaksi työpaikakseni. Olin myös kyseisen yrityksen ensimmäinen työntekijä, joten pääsin aitiopaikalta näkemään ja kokemaan, mitä yrittäjyys ja yrityksen pyörittämiseen kuuluu. Minut otettiin mukaan asiakastapaamisiin, sain omia asiakkaita, eli pääsin tekemään B2B-myyntiä, hoidin asiakaspalvelua, verkkokauppaa, laskutusta, tein logistiikkahommia, olin myös vähän väliä yrityksen malli :D, opin paljon materiaaleista ja vaatealan standardeista, pääsin myös tekemään messuja, sain hommata itselleni aisaparin ja tein myös ihka ensimmäisen työmatkani, Ouluun! Opiskelin täällä töissä ollessa Markkinointi-instituutissa merkonomiksi, mikä antoi hyvän pohjan tälle, tuleville duuneille ja korkeakouluopinnoille.

Tämä oli yksi merkittävimpiä työpaikkojani ja silloiset pomoni ovat toimineet roolimalleina mulle, niin yrittäjinä kuin vaimoina/äiteinä/ystävinä.

 

Vaatekaupan myymäläpäällikkö 22-24v.

Mulla oli hyvä olla edellisessä työpaikassa, mutta kun tuttuni tarjosi minulle myymäläpäällikön pestiä, niin päätin tarttua tilaisuuteen. Parempi palkka ja isompi vastuu houkutteli. Kyseessä oli vaateketju, joka tuohon aikaan avasi myymälöitä kuin sieniä sateella ja sain hoidettavaksi Helsingin myymälän. Tässä työpaikassa opin paljon kaupan alasta, vähittäismyynnistä ja pääsin tekemään myyntiä vähän eri perspektiivistä. Opin ottamaan vastuuta, myös muista ihmisistä, ja jos joku mokasi, niin se oli myös mun moka. Täällä töissä ollessa innostuin erityisesti markkinointiviestinnästä ja päädyin opiskelemaan visualistiksi Helsinki Design Schoolissa.

 

Stylisti 23-

Muistan ihka ensimmäiset kuvaukset, johon minua pyydettiin stylistiksi. Kuvaukset olivat eräänä sunnuntaina, ne kestivät 12h ja kuvattiin kalenteria ambulanssifirmalle. En tiedä miltä tuo kombo teidän korvaan kuulostaa, mutta tästä voi tirkistellä minkä tyyppistä kuvaa sieltä tuli.

Muutama kuukausi sen jälkeen vaatekaupan pomoni pyysi minua mukaan Miss Suomi -kiertueelle, jota hän tuotti. Kuukauden pituisessa reissussa vastasin missien vaatetuksesta ja siitä, että kuvauksissa oli oikean sponsorin vaatteet päällä. Sen jälkeen olin mukana kiertueella vielä toisen vuoden ja olen tehnyt satunnaisesti kuvauksia siellä täällä. Nyt viimeisimpänä stailasin erään kosmetiikkabrändin mainoskuvia tälle vuodelle.

En koskaan löytänyt tähän duuniin sellaista paloa, että olisin halunnut tehdä sitä täysipäiväisesti, mutta olen iloinen, että pääsen välillä tekemään satunnaisia prokkiksia. Eniten olen kiitollinen siitä, että olen tämän duunin kautta päässyt oppimaan ammattisaloja eri valokuvaajilta ja kauneuden ammattilaisilta!

 

Muodin assistentti 24-25v.

Kun duunit vaatekaupassa loppui (myymälöitä suljettiin samaan tahtiin ku niitä avattiin ja muutenkin kivijaloilla alkoi olemaan haastavampaa) oli aika lähteä toteuttamaan muita unelmia muodin parissa. Ilmoitin eräälle opettajalleni, että olen käytettävissä, mikäli hän tarvitsee apua projekteissa ja puolen vuoden päästä allekirjoitettiin kokopäiväinen työsoppari! Design Schoolin lisäksi, hän opetti Lahden muotsikassa ja edelleen pitää luentoja ympäri maailmaa erilaisissa oppilaitoksissa, messuilla ja tapahtumissa. Sen lisäksi pääsin tekemään hänen kanssaan muoti- ja sisustusjuttuja eri lehtiin, ja kaiken lisäksi hän on futuristi, eli tulevaisuuden tutkija. "Muodin assistentti" on ehkä vähän harhaanjohtava, kun töitä tehtiin laajasti designin ympärillä.

Tämä oli yksi antoisimmista duuneista, mitä mulla on koskaan ollut. Tehtiin tiiviisti töitä yhdessä ja näin millaista oli pyörittää yhden naisen yritystä (plus olla kahden lapsen yksinhuoltaja). Teimme vuoden aikana lukuisia erilaisia projekteja, joista mieleenpainuvin on varmaankin ollut Signals-näyttely Habitare-messuilla. Voin kertoa, että tulevaisuuden trendien tutkiminen on äärettömän mielenkiintoista. Näyttelyä on ensimmäisten kertojen jälkeen jatkettu ja entinen pomoni on edelleen minuun joka vuosi yhteydessä, josko haluaisin olla mukana projektissa. Ehkä ensi vuonna raivaan sille aikaa! ;)

 

 

Vaatekaupan myyjä 25-27v.

Koin omassa henkilökohtaisessa elämässä notkahduksen 25-vuotiaana, kun erosin pitkästä suhteesta ja oli aika muuttaa erilleen. Silloisella assarin palkalla ei pystynyt maksaa Helsingissä yksiön vuokraa, joten oli aika hankkia toinen työ. Oli tavallaan aloitettava elämä alusta, siispä hain parille brändille töihin. Pääsin molempiin ja valitsin intuitioni mukaan minulle sopivimman. Tein myymälässä osa-aikaisesti, välillä tein stailausjuttuja ja välillä autoin entistä pomoani. Samoihin aikoihin aloitin bloggaamaan täällä Lilyssä ja palo bloggaamista kohtaan kasvoi.

Työskentely isossa organisaatiossa ei ollut lainkaan juttuni, vaikka niin aluksi kuvittelin. En ammatillisesti viihtynyt tässä työpaikassa, mutta se tarjosi minulle kansainvälisen kasvuympäristön ja mielettömän ihania duunikavereita. Ensimmäistä kertaa aikuisiälläni olin osa isompaa työyhteisöä ja se oli hemmetin kivaa verrattuna stailaushommiin tai bloggaamiseen, jotka ovat aika pitkälti yksinäistä puurtamista.

Mua myös ilostutti ne hetket, kun entiset asiakkaani ja pomoni tulivat tänne asiakkaikseni. Työ oli juuri sitä mitä kaipasin tähän väliin ja aloitin myös korkeakouluopinnot, joten jatkoin siellä osa-aikaisena työsuhteen loppuun asti.

 

Ammattibloggaaja & yrittäjä 27-

Suunnilleen vuosi sitten otin lopputilin ja päätin hypätä tuntemattomaan. Koko aikuisikäni myötäelin pomojeni hyvät ja huonot hetket, ja niiden huonojen kohdalla vannoin, ettei musta tule koskaan yrittäjää. Parempi olla osa isoa ja vakaata organisaatiota, ajattelin. Edellisessä duunipaikassa nämä ajatukset kuitenkin kumottiin ja kasvoi palo tehdä jotain omaa ja merkityksellistä.

Olin varustautunut siihen, että eläisin opintotuella, mutta toistaiseksi ei ole tarvinnut turvautua siihen. Duunit ovat ylittäneet odotukseni ja olen maailman kiitollisin siitä, että saan tehdä töitä jota rakastan. Edelliset työpaikkani ovat valmistaneet minua tätä varten ja joka ikinen esimieheni on toiminut esikuvana tavalla tai toisella. Vuosi on ollut elämäni paras tähän mennessä ja olen päässyt tekemään duuneja, joista olisin voinut vielä vuosi sitten vain haaveilla! Rima on heitetty aika korkealle, kun olen päässyt tekemään duunia sellaisten brändien kanssa, joita arvostan koko sielulla. Kiitos, kiitos, kiitos! Vähän kyllä jänskättää, mitä ensi vuosi tuo tullessaan. Voiko tästä enää mennä paremmaksi?

 

 

Asiat eivät missään nimessä ole aina ole olleet ruusuilla tanssimista. On ollut hetkiä, kun on tehnyt mieli heittää hanskat tiskiin ja on ollut hetkiä kun olen ollut kolkuttelemassa työkkärin luukulla. Olen niin kiitollinen joka ikisestä duunipaikasta. Jokaisesta on jäänyt kullanarvoisia kokemuksia, mitä ei voi rahassa mitata. Puhumattakaan kollegoista, joista on matkan varrella tullut ystäviä.

 

Jotenkin vasta nyt sitä ymmärtää ja osaa arvostaa omaa polkua. Näin sen pitikin mennä. Uskon, että tämä lainalaisuus koskettaa aivan kaikkia. Omalla kohdalla jokainen merkittävämpi duuni on tullut eteeni aivan sattumalta ja uskon, että ne ovat olleet johdatusta.

Joten, jos tällä hetkellä oma työtilanne ns. ottaa kupoliin, niin yritä pitää mieli avoinna. Hanki sivuduuni, opiskele, tutustu ihmisiin, ole rohkeasti oma ittes ja ennen kaikkea muista kuunnella sydäntäsi!

 

 

Mekko: Hálo from North/Dots...
Korvikset: mango

 

Kuvat: Petra Korpi
 
Lue myös:
My Roadmap: Ura ja miten tänne päädyin
10 oppia entisiltä pomoiltani

 

 

Ladataan...

Pages