Ladataan...
Kriselda

 

Huh! Jälleen upea viikko takana täällä Balilla. Nyt ollaan puolessa välissä joogaopettajakoulutusta ja tämä toinen viikko oli haastavampi kuin osasin kuvitella.

Meitä varoitettiin etukäteen, että edessä on koulutuksen "väsynein viikko" - voi pojat, enpä ois uskonut, että se olisi ollut näin paha. Perjantain aamutunnin jälkeen nukahdin shavasanaan (loppurentoutukseen). :D

 

Kuten kaikessa, haastavimpina aikoina tulee merkittävimmät kehitysaskeleet. Huomaan olevani niiiin paljon vahvempi, kuin esimerkiksi ekana päivänä. Olen tällä viikolla ylittänyt itseni suunnilleen 6219 kertaa ja päivä päivältä olen tyytyväisempi, että valitsin juuri tämän koulutuksen.

Mainitsin edellisessä postauksessa opettajistamme ja tällä viikolla päästiin paneutumaan heidän kanssaan vielä syvemmin anatomiaan, joogafilosofiaan, hathaan, tantraan, chakroihin, hormoneihin ja pranayama-hengityksiin. Lisäksi pääsimme myös opiskelemaan kipua ja kärsimystä - hauskaa, että juuri tällä viikolla, eli haastavimmalla viikolla.

Teoriatuntien lisäksi meitä on venytetty äärimmäisyyksiin (sekä henkisesti että fyysisesti) eri joogatunneilla ja workshopeilla.

Olen päässyt sellaisiin asentoihin, joihin en olisi uskonut pääseväni. Ainakaan näin nopeasti. Oikealla mielenlaadulla ja hengityksellä on merkitystä. Kehomme pystyy yllättäviin asioihin, jos vain taistelemme väsymyksen ja negatiivisten ajatusten läpi.

 

 

Viimeisen viikon aikana on noussut mitä ihmeellisempiä tunteita ja ajatuksia pintaan. Olen miettinyt paljon energiatasapainoani, sillä kehoni oikea puoli jatkuvasti oireilee ja täällä ollessa selvisi, että hengitän vain 70% oikealla keuhkolla verrattuna vasempaan. Lisäksi paljon ajatuksia "omasta tarkoituksestani" on noussut pintaan. Olen äärimmäisen tyytyväinen siihen mitä teen ja missä olen tällä hetkellä, mutta täällä on vahvistunut ajatuksia jostain suuremmasta. Ehkä uskallan puhua niistä, jahka olen työstänyt ajatuksia ensin itsekseni. :D

Kehomme varastoi yllättävän paljon tukahdettuja asioita sisällään ja intensiivinen harjoittelu on alkanut vapauttamaan alitajuisia lukkoja. Moni, joka harjoittaa joogaa varmasti osaa samaistua vapautuneeseen tunteeseen ylitsepääsemättömien harjoitusten jälkeen. Eikä vapautunut olo välttämättä tarkoita hyvää oloa. Ehkä enemmänkin hämmentynyttä fiilistä.

 

 

Tässä sitä nyt ollaan ja prosessoidaan kaikkea, mitä tulee ulos. Matkaa helpottanee se, että olen varsin hengellinen tyyppi ja osasin odottaa tätä. Oikeastaan jännitin, että koska ja miten energiakanavat alkavat avautua. Moni täällä kuulee ensimmäistä kertaa chakroista ja energioista, joten heidän matkansa on varmasti huomattavasti hämmentävämpää. Voin jo nyt lämpimästi suositella joogaopettajakoulutusta kaikille, jotka harjoittavat joogaa - ihan jo oman harjoituksen syventämistä varten.

Jännittää kyllä, millainen Kriselda 2.0 täältä kotiutuu.

 

P.S. Ensi postauksissa vähän kevyempiä juttuja täältä Balilta! Promise! :D

 

 

Lue myös:
Matkalla joogaopettajaksi (osa 1)
Matkalla joogaopettajaksi (osa 2)

Ladataan...
Kriselda

 

 

Terkut Balilta! Hauskaa muuten, että aloitan usein blogipostaukset tuolla tervehdyksellä. :D

Päiviä täällä on takana neljä ja kirjoitin matkastani joogaopettajaksi ensimmäisen kerran täällä.

 

Ensimmäisten päivien perusteella olen äärimmäisen onnellinen koulutusvalintaani ja myös siihen, että päätin valita kimppahuoneen (sen sijaan, että olisin voinut nukkua yöt omassa rauhassa). Pelkäsin yhteiseloa tuntemattomien kanssa, mutta aivan turhaan! :D Mulla kävi super hyvä tsägä kämppisten kanssa; Sain huonekavereiksi kaksi about saman ikäistä tyttöä, toinen on Tanskasta ja toinen Belgiasta. Todella cooleja mimmejä molemmat ja ehkä tärkeimpinä energiat ja ennen kaikkea huumorintaju kohtaavat.

Meitä kurssilaisia on yhteensä 27 ja jengiä on ympäri maailmaa. Suurimmaksi osaksi korkeasti koulutettuja ja älykästä porukkaa. :D Täältä löytyy mm. yksi kirurgi, juristi, lentäjä ja paljon ekonomeja. Täällä on myös liikunta-alan ammattilaisia, jotka haluavat täydennystä koulutuksiinsa. Lisäksi on nuorempia, jotka pitävät välivuottaan lukion jälkeen. Yoga simply is for everyone!

 

Täällä Balilla on äärimmäisen helppoa elää terveellisesti, kun joka kulmassa on wellness-kahviloita ja -ravintoloita. Vegaaniset maidot ovat normi ja suunnilleen joka toinen ravintola valmistaa itse oman kombuchansa! Safka on kaiken lisäksi kaunista ja edullista.

Meillä on maanantaisin yhteinen aamupala, mutta muuten jokainen ateria on “omalla vastuulla”. Koulutuksen järjestäjät perustelivat tämän juurikin sillä, että Balin ravintolasekene on omaa luokkaansa ja se pitää käyttää hyväksi, kun täällä kerran on.

 

 

200-tuntisen joogaopettajakoulutuksen järjestää The Peaceful Warriors Yoga. Löysin lafkan Bookyogateachertraining-sivustolta, joka on kuin joogaopettajakoulutusten AirBnB tai Hotels.com. Äärimmäisen kätevä, kun vertailee koulutuksia!

Joka tapauksessa, koulutuksen sisältö ja ajankohta vastasivat tarpeitani, sekä opettajat joogaopettajista anatomiaan vakuutti.

Pääopettajanamme on Peaceful Warriorsin perustaja, tanskalainen Bente. Toinen perustaja Maria synnytti päivää ennen kurssin alkua, joten häneen en valitettavasti pääse tutustumaan tulevan kuukauden aikana. Benten lisäksi meitä opettaa jenkkiläinen Karin ja brittiläinen Jessica, jotka ovat aikanoinaan käyneet itsekin tämän saman joogaopettajakurssin. Lisäksi yin yogaa opettaa brittiläinen Rachel, joka asuu täällä Balilla. Anatomiaa ja joogafilosofiaa opettavat aussilainen fyssari Sean, sekä tahitilainen osteopaatti ja shamaani Jonathan.

Ensimmäisten päivien aikana meillä on myös ollut ravinto- ja ayurveda-luennot, ja luennoitsijoina ovat olleet oman alansa ammattilaisia. Valitsin juuri tämän opettajakoulutuksen, sillä halusin ehdottomasti sisällyttää ayurvedisen osuuden koulutukseeni ja onnekseni opettajamme jenkkiläinen Nicole on erittäin inspiroiva. Melkoinen sekalainen joukko opettajia, mutta sitä toivoinkin omalta koulutukseltani.

 

 

Opiskelu on ollut pääsääntöisesti äärimmäisen inspiroivaa, mutta on se myös tuottanut paljon epämukavuuksia, sillä kaikki on tietysti englanniksi. Erityisesti anatomiatunnit ovat tuottaneet kärsimystä ja tuskaa. :D

Käymme myös päivittäin läpi eri jooga-asanoita sekä niiden opettamista Asana and Teaching Labissä. En tiedä pitäisikö itkeä vai nauraa, että olen 7 vuotta joogannut joitain asentoja väärin. Teaching labissä on myös saanut hyvän maistiaisen siitä, miten haastavaa on ohjata - eritoten englanniksi.

 

Jo koulutuksen ensimmäisillä minuuteilla koin mielettömiä ahaa-elämyksiä, ja puhumattakaan siitä, että jokaisella tunnilla ja luennolla tulee valtavasti uutta tietoa. Olen tällä hetkellä erittäin inspiroitunut kaikesta ja päivä päivältä alan tottumaan tähän Bali-rytmiin.

Opetus alkaa joka aamu 6.45. Aamuherätykset eivät toistaiseksi ole tuottaneet ongelmia - päinvastoin, olen herännyt joka aamu ennen herätyskelloa. Saattaapi olla, että se myös johtuu jännityksestä, eli katsotaan mikä tilanne kurssin loppupuolella. :D

Ajattelin jossain kohtaa tehdä “My Day” -henkisen postauksen, jotta pääsette paremmin jyvälle millainen päivärytmi meillä täällä oikeastaan on. Lisäksi on herännyt niiiiin paljon uusia ajatuksia hyvinvoinnista, että niistäkin pitää jossain vaiheessa kirjoittaa!

 
 
Ensimmäinen kuva: Alex Lind

 

Lue myös:
Matkalla joogaopettajaksi (osa 1)

 

 

 

 

Ladataan...

Ladataan...
Kriselda

Vuoden viimeisiä viedään - yhyy! 2018, olit uskomattoman upea. Kiitos.

Best 9:n sijaan halusin jakaa rakkaimmat muistot viime vuodelta. Yhden jokaiselta kuulta.

Tänä vuonna reissasin paljon ja kävin ensimmäistä kertaa uusissa paikoissa, kuten Dubaissa, Lapissa ja Italiassa. Ei mitään “ihmeellisiä” paikkoja, mutta mulle hyvin merkityksellisiä reissuja joka ikinen. Keväällä tuli myös reissattua ympäri Espanjaa ja sisäinen espanjattareni heräsi eloon toden teolla. Ja ennen kuin joku hengittää herneen nenuunsa, niin sijoitin myös tänä vuonna suohon. Ennallistettu suo sitoo itseensä hiiltä ilmakehästä. Omaa hiilijalanjälkeään voi kompensoida monella eri tapaa, mutta siitä lisää ensi vuoden puolella.

Tuntuu kuin tämä vuosi olisi mennyt unessa - kerrankin hyvässä sellaisessa, kun niin moni unelma tuli toteen. Tuntui ihan absurdilta kirjoitella täällä blogissa kerta toisensa jälkeen omien unelmien toteutumisesta. Vaikka kovasti liputan sen puolesta, että omista onnistumisistaan pitää puhua ääneen, niin lopulta tuntui siltä, että toistin itseäni ja päätin hiljentyä. Syksy on/oli maadoittumisen ja juurtumisen aikaa, jolloin oman energian kannalta (ainakin minun) on tärkeää rauhoittua itsetutkiskeluun. Sisällä myllääviä tunteita pitää kuunnella ja ennen kaikkea niiden pitää antaa tulla ja mennä, sillä myrskyävä meri tuo aina eniten aarteita rantaan.

 

Ennen kuin laitetaan pillit pussiin tämän vuoden osalta, niin haluan jakaa vuoden viimeisen “12 tarinaa” -postauksen. Tämä postaussarja kuoli jo toukokuussa, mutta ehkäpä näinkin pitkän tauon jälkeen jaksatte taas yhden? ;)

 

Tammikuu 2018: Happy me ja ei vielä mitään hajua tulevasta vuodesta! So clueless and innocent. Viime vuonna emme ostaneet poikaystäväni kanssa joululahjoja toisillemme, vaan sen sijaan käytimme lahjarahat yhteiselle lomalle Dubaihin. En ollut aiemmin käynyt Emiraateissa, joten tämä oli ehdottomasti mukava tapa aloittaa vuosi.

 

Helmikuu 2018: Vuoden toinen reissu vei Lappiin. Teimme tyttöjen matkan Leville, joka oli myös ensimmäinen kertani niin pohjoisessa. Suomi on äärimmäisen kaunis ja meillä kävi ihan hillitön tuuri sään suhteen. Maailma on täynnä hiekkarantaa ja palmuja, mutta mikään ei voita meidän talvimaisemia. Kävin myös ensimmäistä kertaa avannossa! Nevöfoget.

 

Maaliskuu 2018: Maaliskuussa tapahtui kaikenlaista jännittävää työrintamalla. Muun muassa naistenpäivän tienoille osui upeita kampanjoita. #metoo on tuonut meitä naisia enemmän yhteen, mikä on ollut hyvin merkittävää. Maaliskuussa aloitin myös hammasremppani eSmilellä! Moni varmaan ihmettelee, miksi suoristin jo suorat hampaani, niin vastaus tähän ja ennen/jälkeen-kuvat löytyvät kokonaisuudessaan täältä!

 

Huhtikuu 2018: Huhtikuun lopussa matkustimme Italiaan juhlimaan ystäviemme häitä. Como-järvi, juhlaseura, harjoitusillallinen, itse juhlat ja vieläpä hääbrunssi olivat yksinkertaisesti maagiset. Yksi ikimuistoisimmista juhlista for sure.

 

Toukokuu 2018: Feminiininen energia kantautui voimakkaasti myös äitienpäivään ja pääsin tekemään kampanjakuvaukset sekä äitini, että isoäitini kanssa. Molemmat ovat minulle rakkaita esikuvia, oikean elämän influenssereita. Molemmat supernaisia omassa elämässään. Toivon periväni viisauden ja sydämen ystävällisyyden, joita kummatkin kantaa niin kauniisti.

 

Kesäkuu 2018: Kesäkuu ja synttäriviikkoni oli huikee! Näin Beyoncén ja oli mun synttärit. En osaa valita näiden kahden väliltä, joten saanhan mainita kummatkin? Joka tapauksessa, Beyoncén näkeminen oli yksi toteutunut unelma bucket listissäni. Ehdottomasti elämäni yksi kohokohdista :D Synttäripäivänä taas oli tarkoitus mennä syömään kasuaalisti, mutta ystäväni yllättivät minut täysin Gaijinin ravintolaillallisella! Niiin ihana ylläri!

 

Heinäkuu 2018: Vuoden pinnallisin hetkeni on tässä, mutta pakko sanoa, että tämäkin menee elämäni kohokohtiin: kun sain unelmieni tukan. Olen kävelevä esimerkki “never say never” -sanonnasta. Heinäkuussa sorruin kymmenen vuoden jälkeen hiustenpidennyksiin ja nyt harkitsen vakavasti niiden uusimista. En pääse yli siitä, että mun tukka oli upee!

 

Elokuu 2018: Pinnallisista asioista päästään takaisin muihin asioihin, joilla on (yhtä paljon) merkitystä. Olemme päättäneet Petran kanssa tehdä kerran kuussa jotain hyvää ja elokuussa veimme kolme tyttöä Tampereen Tyttöjen Talolta Blockfesteille keikoille. Lisäksi veimme tytöt meet & greet -kierrokselle tapaamaan artisteja. Tyttiksen tytöt pääsivät moikkaamaan Cheekiä, Elastista, Nelli Matulaa, Mikael Gabrielia, Reino Nordinia, Gaselleja ja Kapasiteettiyksikköä. Sydän sulaa vieläkin näistä onnen hetkistä, mitä pystyttiin antamaan tytöille. Näitä ehdottomasti lisää.

 

Syyskuu 2018: Nerd alert! Kuvissa selitän kiihkeästi uudesta objektiivistani. Syyskuussa hankin vihdoin ja viimein sellaisen kameralinssin, joka on helpottanut työtäni 100%. Se on jopa niin hieno, etten ihan täysin osaa edes käyttää sitä (vielä). Syksy ei ehkä ole mikään paras aika hankkia uutta kamerakalustoa, koska valo ei ole mikään inspiroivin, varsinkin kun olen ihan noviisi kuvaushommissa. Kyseessä on Sigman zoomiobjektiivi 24-70 mm 1:2.8. En olisi uskonut, että hankkisin zoomia, mutta se on osoittautunut varsin käteväksi ja laadukkaaksi hankinnaksi! En kadu!

 

 

Lokakuu 2018: Osallistuin Novitan villasukkahaasteeseen ja neuloin aikuiselämäni ensimmäiset villasukat! Olen niin onnellinen siitä, että puikot löysivät tiensä käsiini. Tästä on tullut parasta maadoittumis-puuhaa syysiltaisin ja pikkuhiljaa puikkojen suhina käy jo siten, että voi katsoa telkkariakin samalla. :)

 

 

Marraskuu 2018: Tää syksy on ollut Kriselda-mummi in the making, mutta marraskuun kohokohta on ehdottomasti ollut se, että meidän koti alkaa vihdoin tuntumaan kodilta uuden sohvan hankinnan myötä. Löysin sohvan jo kesäkuussa ja se on siitä asti “muhinut” mielessä. Vietimme poikaystävän kanssa kolme vuotispäivää ja sen kunniaksi kävimme hakemassa sohvan kotiin. Sen muutto meille on parantanut elämänlaatuamme ja yhteistä köllimisaikaa. Pariskunnat, panostakaa sohvaan!

 

Joulukuu 2018: Joulukuun kohokohtia olivat muutto uuteen toimistoon ja JOULU! Tämä joulu oli erityisen ihana poikaystävän perheen landella, joka oli jo kolmas jouluni siellä. Tuntuu erityisen mukavalta luoda omia jouluperinteitä ja ensi vuodeksi on jo suunnitteilla kälyni kanssa isompi ja hienompi piparkakkutalo. Toivon myös suotuisaa säätä ensi vuodelle, jotta päästäisiin sekä pulkkamäkeen, että joulu-avantoon! :)

 

Koska sharing is caring, niin kertokaa, mitkä olivat teidän vuoden 2018 kohokohdat? <3

 

Lue myös:
12 tarinaa Barcelonasta
33 x poikaystävä vastaa

 

Pages