Toisissa tiloissa – Maan ulkopuolinen taide. Humanoidihypoteesi 2 (Kiasma-teatteri)

2789-160405-0522.jpg

kuva: Pirje Mykkänen/ Kansallisgalleria

 

Kuinka kokea taidetta?

Humanoidihypoteesi 2 -esityksessä tarkastellaan taiteen katsomista performatiivisena rituaalina. Yleisö johdatellaan osaksi rituaalia esittelemällä heille humanoidin idea, minkä jälkeen humanoideiksi muuntautuneet katsojat vapautetaan kiertämään ympäri taidemuseota. Ilta on leikkiä, jossa kollektiivisuus ja erilaisten ärsykkeiden välittämät kokemukset korostuvat. Tarkkailun kohteeksi joutuu taide yksityiskohtineen, mutta ennen kaikkea taidetta tarkkailevat tavalliset museokävijät ja tilallisuus taiteen ympärillä. Samalla katsojan oma käsitys taiteen katsomisesta kyseenalaistuu.

Humanoidi on maan ulkopuolinen, ihmistä korkeampi, mutta ihmisen kaltainen olento. Muuntautuessa humanoidiksi ihminen siirtää kaikki muistonsa, ajatuksensa ja olemassa olevat tunteensa kehonsa ulkopuolelle. Humanoidin havainnoinnissa kehon tuntu ja ärsykkeet sellaisinaan ilman arvottamista korostuvat. Taideteokset, arkkitehtuuri sekä toiset ihmiset ja humanoidit tuntuvat, kuulostavat ja näyttävät. Koska havainnoinnin kohteita ei tarvitse arvottaa ihmisen luoman hyvä-huono-asteikon avulla, kohteisiin ei ole tarkoitus luoda pysyvää suhdetta, korostuu niiden olemus sellaisenaan. Humanoidi on tarkkailija, joka suhtautuu kaikkeen potentiaalisten, uusien ärsykkeiden saamisen kannalta. Huomio kiinnittyy yksityiskohtiin ja tunnelmiin: muotoihin, väreihin, liikkeeseen, ääneen ja valoon. Humanoidilla ei ole persoonan ja tiedon raskasta taakkaa, joten hän kokee tunteet ja elämykset hetkessä oivalluksina. Humanoiditila on meditatiivinen, jollain tavalla jopa tyhjä, sillä oma persoonallisuus ja henkilökohtainen elämä on mahdollista työntää syrjään, muttei missään nimessä neutraali tai tunteeton.

Humanoidihypoteesissa katsoja pääsee salaisen tarkkailijan asemaan. Humanoidi tarkastelee ihmisten käytöstapoja taidemuseossa: Miten ihmiset liikkuvat tilassa? Millaisia eleitä heillä on? Miten ihmiset vuorovaikuttavat toistensa ja taideteosten kanssa? Miten erilaiset roolit ilmenevät? Humanoidinaolo on eräänlaista kollektiivista rooli- ja piiloleikkiä, jossa humanoidijoukko piiloutuu tavallisten museokävijöiden sekaan itseään paljastamatta. Kontaktia ihmisiin vältetään, ja oma ulkopuolisen tarkkailijan ja kokijan rooli toteutetaan ihmisten selän takana. Toisia humanoideja tervehditään huomaamattomasti.

Jollakin tavalla humanoidin havainnointitapa tuntui tutulta. Tavallisena museokävijänäkin kiinnitän huomioni teosten ja tilojen yksityiskohtiin, mutta koska humanoidina merkityksiä ei tarvinnut ymmärtää tai teoksia arvottaa, tuli havainnoinnista itseisarvo. Humanoiditila voi siis toimia taiteen välittömän kokemisen apuvälineenä. Museovalvojana olen jo tottunut seuraamaan ihmisten käyttäytymistä museossa, joten ihmisten tarkkailu ei tuonut itselleni mitään suuria oivalluksia ihmisluonteesta, vaikkakin koen ihmisten tarkkailemisen aina kiinnostavana. Eniten Humanoidihypoteesi saattaisi antaa oivalluksia henkilölle, joka uskaltaa antautua tai ainakin yrittää antautua leikkiin, mutta jolle maailman, taiteen ja ihmisten tarkka havainnointi on vierasta. Esitys tekee kollektiivisena tarkkailuleikistä helpompaa. Toisissa tiloissa -ryhmän jäsenet auttavat löytämään humanoiditilan ja johdattavat ihmisen irti omasta persoonastaan ja perinteisestä taiteen katsomisen tavasta.

 

Toisissa tiloissa on helsinkiläinen esitystaiteen ryhmä, jonka kehittämien kollektiivisten, ruumiillisten harjoitteiden avulla tutkitaan ei-inhimillisiä kokemuksia ja ilmiöitä.

Humanoidihypoteesi 2 Kiasmassa-teatterissa 4.5. asti.
http://www.kiasma.fi/nayttelyt-ja-ohjelmisto/kiasma-teatteri/toisissa-tiloissa-maan-ulkopuolinen-taide-humanoidihypoteesi-2/
http://toisissatiloissa.net/produktiot/humanoidihypoteesi/

 

Kommentit (0)
Rekisteröitymällä Lilyyn kommentoit kätevämmin ja voit perustaa oman blogin. Liity yhteisöön tästä.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät merkitty *