Näen sut kaikkialla

Tiedätkö miten outoa on elää arkea, kun kaikki muistuttaa susta?

Kävin lääkärin vastaanotolla. Se oli entuudestaan tuttu lääkäri, jota en kuitenkaan ollut nähnyt yli viiteen vuoteen. Kun lääkäri tuli kutsumaan sisään, olin varma et siinä seisoit sä. Miten joku toinen voi olla sielultaan samanlainen sun kanssa.
Teillä molemmilla on silmissä koko maailma, hymyssä lapsen intoa, suun pielissä leikkisyyttä, kehon asennoissa rauhallisuus. Miten lempeästi te molemmat otattekaan huoneen haltuun, luotte turvallisen tilan jossa jokainen voi vain olla. Miten intensiivisesti ja aidosti kuuntelette, miten tunteikkaasti puhutte.

Tässä kohtaa sanoisit mulle, etten saa tehdä susta uniikkia lumihiutaletta. Mut teenkö tässä sitä toisaalta, ku puhun jostakusta toisesta? Joka kyllä muistuttaa kaikilla tavoin sua.

Toisena hetkenä mä tapasin sut toisaalla, mut tälläkin kertaa toisen ihmisen muodossa. Hän sai mut nauramaan vedet silmissä, vatsa kipreänä ja posket herkkänä. Meidän välillä oli selittämätön yhteys, mahdollisesti jossain universumissa tapahtunut yhteinen menneisyys.
Tuntui kuin olisin ollut taas sun seurassa.
Se on tuntuu vähän väärältä, olla hetkissä jonkun muun seurassa ja ainoa kenet nään mun edessä oot sä.

Tätä en ikinä sanoisi sulle kasvokkain, mutta musta se on myös kaunista.
Nähdä sut kaikissa ja kaikkialla.