”Ei mua haittaa et muhun sattuu”

IMG_1492_www.jpg

 

 

Anna Krogeriuksen käsikirjoittama ja Mikko Kaikkosen ohjaama Kaarna on rohkea ja vaikuttava näytelmä ja näyttävä tanssiteos. Turun Nuoren Teatterin nuorisonäytelmä on puhutteleva tarina siitä, miten helposti voi mennä rikki, vaikka vaan haluaa tulla rakastetuksi. Se on tarina seksuaalisuudesta, pedofiliastakin. Ja siitä, miten vaikeaa on päästää irti.

Pekko (Jussi Virtanen) on isä, joka yrittää rakentaa uudelleen suhdetta teini-ikäiseen tyttäreensä Maisaan (Roosa Kuosmanen). Hän on ajautunut olemaan sunnuntai-isä, joksi hänen ei koskaan pitänyt tulla. Pekko avaa tarinaansa, ja pääsemme matkaamaan hänen lapsuuteensa ja ystävyyden alkumetreille naapurin Kaarnan (Ronja Keiramo) kanssa.

 

Kaksikon ystävyys säilyy teini-ikään. Pekko on innostunut sarjakuvista, mutta Kaarna haluaa enemmän jännitystä elämäänsä. Nuoret päätyvät paikallisen teatterin koe-esiintymiseen ja harrastelijanäyttelijöiksi. Kun näytelmä saa ensi-iltansa, tulee nelikymppinen valokuvaaja Anttonen tekemään arvostelua nuorten teatterikappaleesta, ja jatkoilla hän lyöttäytyy yhteen Kaarnan kanssa. 15-vuotiaan tytön ja keski-ikäisen miehen välille syntyy suhde, josta kaikki tietävät, mutta kukaan ei puhu.

 

Mielenkiintoista on, että kukaan ei näyttele Anttosta, vaan hän on tarinassa mukana ainoastaan henkilöhahmojen puheissa. Hahmosta piirtyy kuitenkin tarkka kuva, lähinnä vastenmielinen ja inhottava.

 

Kaarna etsii omaa itseään ja korostaa seksuaalisuuttaan, ja on selvästi hämmentynyt kaiken uhonsa alla. “Ei mua haittaa et muhun sattuu”, Kaarna sanoo ystävälleen Lurulle (Esme Kaislakari). Kaislakari tekee vahvan roolityön Luruna, joka on hämmentynyt ja ihmeissään, kun kaikki on vaan seksiä. Välittääkö kukaan kenestäkään oikeasti, Luru kysyykin.

 

Pekko on salaisesti rakastunut Kaarnaan ja kauhuissaan tämän suhteesta vanhaan mieheen. Pekko yrittää kertoaa tunteistaan, mutta tulee tylysti torjutuksi. Mutta mitä yhdestä särkyneestä sydämestä, soi näyttelijöiden moniääninen laulu kauniisti.

Lopulta Kaarna katoaa, muuttuu osaksi metsää, joka kauan oli hänen ja Pekon ikioma salapaikka.

 

Keski-ikäinen Pekko piirtää Kaarnasta sarjakuvan voidakseen olla tyttärelleen isä ilman, että isänrakkauteen sekoittuu vihan ja raivon tunteet, kun Pekko näkee tyttäressään Kaarnan ja itsessään Anttosen. Pekon tytär kirjoittaa tarinalle viisaan lopun, ja ympyrä sulkeutuu.

 

 

 

Näytelmä sisältää suoraa puhetta rankasta aihepiiristä, joten sitä suositellaan yli 13-vuotiaille.

 

 

Kaarna on osa koko maan laajuista Nuori näyttämö -hanketta, jonka tarkoituksena on tarjota nuorille mahdollisuuksia tehdä teatteriproduktioita alan ammattilaisten kanssa ja tätä kauttaa edistää nuorten hyvinvointia.

 

 

 

Kommentit (0)
Rekisteröitymällä Lilyyn kommentoit kätevämmin ja voit perustaa oman blogin. Liity yhteisöön tästä.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät merkitty *