En pärjäis yksinäin, oot paras ystäväin

Onneli ja Anneli, TNT

 

Turun Nuoren Teatterin lava on täynnä pastellivärejä ja iloisen värikkäitä herkullisia yksityiskohtia. Ystävykset Onneli (Saana Saapunki) ja Anneli (Kerttuli Nera) iloitsevat kesälomasta ja toistensa seurasta. Onneli on suurperheen lapsi, jonka vanhemmilla on kädet täynnä työtä veljien ja siskojen kanssa, ja Annelin vanhemmat taas ovat eronneet ja kiireisiä tahoillaan. Hauskojen sattumusten seurauksena Onneli Anneli saavat itselleen oman talon, johon he muuttavat kahdestaan asumaan. Naapurin Tingelstiina (Roosa Kuosmanen) ja Tangelstiina (Henna Piilinen) kasvattelevat hullunkurisessa puutarhassaan muun muassa ilmapalloja, jotka muuten kasvavat parhaiten vapun aikoina, vinkkinä vaan.

 

Ruusukujan idylliä varjostaa kuitenkin naapuriin muuttava orpokoti, jonka toimintatavat huolestuttavat Onnelia ja Annelia. Ilkeä orpokodin johtaja Minna Pinna (Netta Ollikka) jättää orpolapset surutta ilman illallista pienimmästäkin rikkeestä. Kun vielä orpokodista karannut Pekki (Vilja Aavikko) ja lapsirakas poliisi Urho Ulpukka (Ilmari Nera) astuvat mukaan kuvaan, alkaa jännittävä pelastusoperaatio.

 

 

Onneli ja Anneli, TNT

 

Eppu Nuotion ja Tuutikki Tolosen lastenkirjailija Marjatta Kurenniemen (1918-2004) Onneli ja Anneli -kirjasarjasta dramatisoima näytelmäversio ei ole aiheeltaan keveimmästä päästä, ja alkuperäistekstille uskollisena se on tematiikaltaan nykylapselle paikoin hyvinkin vierasta, kuten suurin osa lastenkirjallisuudesta vuosikymmenten takaa muutenkin tapaa olla. Suomessa ei ole orpokoteja saati niiden ikkunoissa kaltereita. Ruumiillinen kuritus on laissa kielletty, eikä esimerkiksi vanhempien eroa tulkita lapsen heitteillejätöksi. Olen kuitenkin iloinen, että näytelmän käsikirjoittajat tai ohjaaja Jere Hultin eivät ole sortuneet turhaan sensuuriin tai kaunisteluun, vaan tarina kerrotaan suoraan silottelematta. Toki esimerkiksi Minna Pinnan ilkeä hahmo on ilkeydessään jopa koominen, mikä itsessään jo keventää hieman tunnelmaa. Mutta kuten saduilla perinteisestikin, tälläkin tarinalla on onnellinen loppu ja näytelmästä jää hyvä mieli.

 

Jännittävän seikkailun ja yllättävien käänteiden lomassa tarinaa kannattelee ystävyyden teema. “On hieno hienompaa, on hauska hauskempaa, kun kaverin kanssa kaiken jaat. Kahdestaan kuka vaan on vahvempi kuin yksin.”

 

Eihän tässä maailmassa kukaan yksin pärjääkään.

 

 

Kommentit (0)
Rekisteröitymällä Lilyyn kommentoit kätevämmin ja voit perustaa oman blogin. Liity yhteisöön tästä.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät merkitty *