Lastenteatteria saaristomaisemissa

Tulihan se kesä sittenkin!

Turkulaisittainhan on erittäin hyvin tiedossa, että Ruisrock-viikonloppuna on aina lämmintä – niin tänäkin vuonna. Aurinkoisesta säästä huolimatta emme suunnannet rokkaamaan, vaan ajelimme sulavasti Ruissalon kansanpuiston ohi M/S Lilyn kannella vilkutellen. Retkikohteena oli Jo-Jo Teatterin kesäteatterilava Vepsän saaressa, jossa koko perheen kesäproduktio Viiru ja Pesonen sai tänään lauantaina ensi-iltansa.

Olimme tehneet taustatyöt huolella: Eilinen iltasatu siivitti kulttuuriperheemme ruotsalaismaalaisromanttiseen tunnelmaan. 

 

Viiru ja Pesonen

Kuva: Viiru ja Pesonen telttaretkellä

 

Sven Nordqvistin iki-ihana kirjasarja vanhasta ukosta ja kissasta ilostuttaa pieniä ja suuria lukijoita vuodesta toiseen. Kerronta on harmitonta ja verkkaista eli siis mukavaa vastapainoa kaikenmaailman äksön-ohjelmille ja hirmuisille monstereille. Jo-Jo Teatterin alkuperäisteoksia tyylillään kunnioittavan kesäteatteriversion on kirjojen pohjalta käsikirjoittanut Jatta Pirinen (joka vastaa myös ohjauksesta)  ja Jouni Röyskö. 

Pesosen pihapiiri avautuu kompaktina mutta tutunoloisena Vepsän saaren rantakalliota vasten. Metsäinen miljöö sopii kirjojen vehreään maalaismaisemaan, ja lavastuksen yksityiskohdat muistuttavat Nordqvistin luomaa maailmaa, jossa joka kippo ja kuppi on tärkeä osa kokonaisuutta. 

Erityisen ilahduttava on Kirsi Vaaran toteuttama puvustus: esimerkiksi Viiru (Nelli Hautala) on kuin suoraan kuvakirjan sivulta lavalle loikannut! Näyttelijävalinnatkin tuntuvat luontevilta: Pesonen (Hannu Rinne) ja Kosonen (Ismo Reunamo) näyttävät Pesoselta ja Kososelta. Kaikki on juuri niin mutkatonta, kuin odottaa saattaa. Härkätaistelun ja kettujahdin lomassa ehditään viettää myös Viirun syntymäpäiviä, joista tietysti lopulta kehkeytyvätkin maailman parhaat juhlat.

 

Jo-Jo Teatteri Viiru ja Pesonen

Kuva: Eve Mäkitalo

Avustavana kriitikkona toiminut 4-vuotias oli vaikuttunut, ja esityksen tutut laulut ja värikkäät hahmot saivat kiitosta. Näytelmän kesto (50min) oli myös juuri sopiva. Tai ainakin aikuisen mielestä, useampi lapsi taisi heittää ”ei lähdetä vielä kotiin” -kortin kehiin näytöksen päätyttyä. Osa uskaltautui myös kuvaan näyttelijöiden kanssa. Koehenkilömme ei.

Paluumatkalle saimme lisäjännitystä, kun  Lily olikin (siitä yhdestä rantajuhlasta johtuen) vaihtunut pienempään Rosita-kaljaasiin. Nostalgisen paatin (vuosimallia -85) kannelta avautuivat Turun saariston lumoavat maisemat höystettynä toinen toistaan uskaliaimmalla lauantaiveneilijöillä.

 

Rosita

 

Ps. Kaikille muillekin luonnosta vieraantuneille kaupunkilaisille tiedoksi: Vepsän saarella asuu hyvin monta oman arvonsa tuntevaa hanhea poikasineen. Niitä ei kannata ärsyttää.

 

 

 

Kommentit (1)
  1. Your article is detailed, thanks to it I solved the problem I am entangled. I will regularly follow your writers and visit this site daily.

Rekisteröitymällä Lilyyn kommentoit kätevämmin ja voit perustaa oman blogin. Liity yhteisöön tästä.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät merkitty *