Mies, joka loi tosimiehen

 

Tom of Finland

 

Kuvataiteilija Touko Laaksonen (1920-91) halusi saada rakastaa rehellisesti. Tom of Finlandin maskuliiniset homoeroottiset piirrokset olivat kaarinalaispojan ase taistelussa rakkauden puolesta. Ensi kuussa Suomessakin samaa sukupuolta parit saavat mennä naimisiin. Ilman taisteluita se ei olisi mahdollista, ja me kaikki maaliskuussa naimisiin menevät kiitämme edellisiä sukupolvia tien raivaamisesta tähän pisteeseen, jossa tasa-arvo alkaa jo olla totta.

 

Turun Kaupunginteatteri tarjoilee hengästyttävän riemukkaan Tom of Finland -musikaalin kantaesityksen Suomen 100-vuotisjuhlavuoden kunniaksi. Tomppaahan tulee nyt joka tuutista, kun on kirjoja, elokuvia, postimerkkejä, patalappuja ja näyttelyitä joka kylällä. Mutta kaiken runsaudenpulan keskellä musikaali on ainutlaatuinen ja erittäin onnistunut kunnianosoitus taiteilijan merkittävälle työlle.

 

 

Tom of Finland

 

Aloitetaan tällä kertaa lopusta. Olen ehtinyt nähdä toistakymmentä kokoillan näytelmää Logomo-teatterissa sinä aikana kun Turun Kaupunginteatteri on väistötilojaan käyttänyt. Tom of Finland -musikaali kuitenkin aiheutti yleisössä sellaisen reaktion, jota en tässä salissa ole ennen nähnyt. Keskimääräisen keskiluokkainen ja oletetusti heteroenemmistöinen yleisö taputti, huusi ja hurrasi, nousi seisomaan ja muutenkin elehti ja äännähteli erittäin epäsuomalaisesti, kun lavalla lopuksi kajahti ”Glad to be gay”. No joo, ehkä paikalla saattoi olla muutama homokin, mutta silti, melko epätavallisen riehakasta oli meno, sanoisin.

 

Tuomas Parkkisen teksti, Jussi Vahvaselän ja Jori Sjöroosin sävellystyö ja Reija Wäreen ohjaus tuovat lavalle hallitun kokonaisuuden ja musiikillisen ilottelun, joka on samalla kaunis, koskettava, riemullinen ja paikoin pähkähullu.

 

 

Tom of Finland

 

 

Tarina alkaa Toukon lapsuudesta. Lapsiroolissa vuorottelevat Tuure Boelius ja Viljami Vahvaselkä. Aikuisen Toukon roolin ottaa luontevasti haltuun Turun Kaupunginteatterin melko tuore kiinnitys Olli Rahkonen. Nahka houkuttaa ja koukuttaa nuorta Toukoa, ja piirtämällä hän käsittelee salaisia tunteitaan. Sota-ajan traagisuuden keskeltä löytyy yllättävää valoa. Kun joka ilta voi olla viimeinen, siitä otetaan kaikki irti, ja Helsingissä homokulttuuri on voimissaan. Seksi on hauskaa ja riemu siirtyy piirroksiin. Näytelmässä seurataan Laaksosen elämää ja nousua kuuluisuuteen usealla eri vuosikymmenellä.

 

Mieskauneutta ja maalaisromantiikkaa tarjoilevat paidattomat tukkijätkät – ja tietysti Kake (Ville Erola). Tom of Finlandin tavaramerkki, tuhti alarekisteri, saa näkyä illan aikana. Osa yleisöstä on selvästi paikalla juuri näiden kohtausten vuoksi. Jos jumala loi miehen, niin Tom of Finland loi tosimiehen.

Tompan nimikkoleivos oli hyvä, seura vielä parempi, kotona lapsenvahti näppärä ja nukutustaitoinen ja kaupunki ainakin hetkisen salliva ja avarakatseinen…

 

Tom of Finland

 

…ja sitten luin mielensäpahoittaneiden kirjoituksia Tuure Boeliuksen valinnasta Vuoden homoksi, ja muistin, että maailma ei ole vielä valmis. Rohkeutta tarvitaan edelleen.

 

 

Kommentit (0)
Rekisteröitymällä Lilyyn kommentoit kätevämmin ja voit perustaa oman blogin. Liity yhteisöön tästä.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät merkitty *