Pelko ulos, rohkeus sisään

 

Peloton

Kuva: Minttu

 

Hämeen Härkätie on vuosisatojen ajan yhdistänyt Turun ja Hämeen linnat. Pätkä edelleen päällystämätöntä osaa reitistä kulkee pienen matkan päässä Turusta, Liedon Vanhalinnassa. Kun tietä pitkin (harvinaisen kauniissa kesäillassa, toim. huom.) kävelee ja oikein romanttiseksi heittäytyy, voi mielessään kuvitella rämisevän hevoskärryn ja kurottautua hevosen juottopisteelle kuin Kustaa Vaasa aikoinaan. Kaikesta historian lehtien havinasta ja kulttuurimaiseman voimaannuttavasta vaikutuksesta huolimatta tarvitaan toki painava syykin, miksi (yllättäen sateettomassa, toim. huom.) kesäillassa taitoimme matkaa kohti yli 50 metriä merenpinnan yläpuolelle kohoavaa linnavuorta. Syy oli varsin hyvä, sillä Liedon Vanhalinnan historiallisessa miljöössä sai torstaina ensi-iltansa Turun ylioppilasteatterin kesäproduktio Peloton.

 

 

Peloton

Kuva: Minttu

 

Ohjaaja Tarja Sahlstedtin kirjoittama ja Liedon Vanhalinnan kartanon ainutlaatuiseen ympäristöön sovittama teksti perustuu löyhästi Bertol Brechtin vuodelta 1945 olevaan näytelmään Äiti Peloton ja hänen lapsensa (alkup. Mutter Courage und ihre Kinder).

Sarianna Sormunen tekee hienon roolityön äiti Pelottomana, joka luotsaa lapsiaan läpi kaoottisen maan leiripaikasta toiseen. Teos herättää ajatuksia rohkeuden ristiriidasta, selviytymisestä ja siitä, miten saadaan lasten siivet kantamaan. Emmi Elomäen tulkitsema Pelottoman tytär Rauha on lakannut puhumasta, koska maailman menoa katseltuaan ei hän kokenut sanojaan enää tarvittavan. Näytelmässä pallotellaankin ajatuksella siitä, kuinka vain osa tarinoista tulee kerrotuksi ja kuulluksi. Työryhmä nostaa esille kysymyksen siitä, haluanko minä kertoa unelmistasi, tarpeistasi ja toiveistasi? Kesäteatterissa  naurattaa ajatus siitä, että jokaisella meistä on ongelmia kesähousujen alla, mutta  huumorin alla piilee totuuden siemen.

 

Peloton

Kuva: Meri Keränen/ TYT
 

Veera Alaverrosen sävellykset siivittävät tarinaa ja kohtauksia tunnelmasta toiseen. Turun ylioppilasteatterin nuoren mutta osaavan näyttelijäjoukon ääni on vahva, ja musiikki ja rytmi tärkeä osa kokonaisuutta. Erityistä teoksessa on kuitenkin Vanhalinnan maisema, joka on valjastettu näytelmän käyttöön monipuolisesti. Suurin osa näytelmää tapahtuu ladon suojassa, mutta esityksen aikana kuljetaan myös ulkotiloissa. Pappamopon pärinä, rauhanturvaajien (Hermanni Ahomies ja Valtteri Juvonen) soutuvene Aurajoessa ja lietolaiset lampaat ovat olennainen osa ihmeellistä kokonaisuutta. Tarina ja hetki vievät mukanaan. Myös satunnaiset ohikulkijat pääsevät kurkkaamaan sisään tarinaan ja olemaan hetken hiljaa.

Joten hei sinä kaupunkilainen omien salattujen unelmiesi kanssa, kertomattomien tarinoidesi loppumaton sampo: lähde pelottomasti maakuntamatkailemaan! Hengitä paikallishistoriaa ja heittäydy rohkeasti tarinoiden vietäväksi ja pysähdy hetkeksi unelmiesi äärelle. Näytelmää esitetään elokuun loppuun saakka.

 

 

Kommentit (0)
Rekisteröitymällä Lilyyn kommentoit kätevämmin ja voit perustaa oman blogin. Liity yhteisöön tästä.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät merkitty *