Seikkailu kohti mainetta ja mammonaa

 

Aarresaari

 

Turun kesäteatterin Vartiovuoren tämän kesän seikkailutarina Aarresaari (ohjaus Juha-Pekka Mikkola) viihdyttää ja hauskuuttaa ikään katsomatta.

 

Robert Louis Stevensonin klassikko mahdutetaan Vartiovuoren vehreään maisemaan, jonne on rakennettu varsin vaikuttava merirosvolaiva. Petra Wahlstenin viulu johdattaa yleisön miekkojen ja muskettien aikakaudelle, kun Jim Hawkins (Hannes Mikkelsson) aloittaa jännittävän tarinansa kertomisen. Palataan Jimin nuoruuteen ja hänen äitinsä pitämälle majatalolle, jossa Jimin käsiin päätyy vanha aarrekartta. Löydön seurauksena seikkailua janoava nuorimies lähtee ensimmäiselle merimatkalleen Kapteeni Smolletin (Sami Saikkonen) johtamalla Hispaniolalla, laivoista mahtavimmalla.

Mukaan laivaan astuu myös kirjava joukko miehistön jäseniä, etunenässä kesäteatteriveteraani Jukka Leistin hurmaavan hauska hahmo Pitkä-John Silver, joka toimii laivakokkina. “Kun Silver tekee ruokaa, niin kaikki kansa huokaa”, kuuluu kokin tunnari.

 

Aarresaari

 

 

Aarrejahti kohti mainetta ja mammonaa pääsee vauhtiin. Merimatka myrskyineen, tylsyyden hetkineen ja merimieshuumoreineen osuu ja uppoaa yleisöön. Saamme seurata myös jännittäviä hetkiä, kun laivan päällystön ja miehistön välille aiheutuu vastakkainasettelua, joka Pitkä-Johnin johdolla yltyy miehistön kapinaksi ja lopulta hurjaksi tulitaisteluksi.

 

Taistelukoreografiat eivät päästä näyttelijöitä helpolla, ja lavalla nähdäänkin hienoja miekkailukuvioita sekä akrobatiaa vaativia temppuja.

 

 

Aarresaari

 

On ilma täynnä tulevia hetkiä ja vielä kokemattomia retkiä.” Tarinan koskettavin kohtaus nähdään, kun yksinäinen ja epätoivoinen Jim laulaa koti-ikäväänsä duettona kotisatamassa odottavan äitinsä (Veera Degerholm) kanssa, minkä seurauksena ainakin muutamalla äidillä menee roska silmään.

 

Paljon on tavaraa tarinassa, joka etenee huimalla vauhdilla. Laadukkaat musiikkinumerot lauluineen ja tansseineen tehdään vahvalla ammattitaidolla. Käsikirjoituksen lukuisat modernin ajan viittaukset hauskuuttavat aikuisyleisöä, mutta pienimmätkin toki tunnistavat tuoreet Boom Kah -rytmit. Tyypilliseen tapaan tarinankerronnassa on siis tasoja: isoille ja pienille on omat vitsinsä.

 

Liikaa ei sovi kutkuttavan jännittäviä juonikuvioita kuitenkaan paljastaa. Loppukaneettina: Raha on kuin creme bonjour: se on hyödyllistä vain levitettynä.” (Pitkä-John Silver)

 

Kommentit (0)
Rekisteröitymällä Lilyyn kommentoit kätevämmin ja voit perustaa oman blogin. Liity yhteisöön tästä.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät merkitty *