Sukupuolistereotypioita kerrakseen

 

Turun seudun teatterikesä on runsas ja monipuolinen, kun ammattiteattereiden lisäksi joka kylälle nousee oma teatterilavansa. Yksi urbaani lisäys tarjontaan on keskeiselle paikalle Aurakadulle, suojaiselle sisäpihalle katsomonsa ensimmäistä kertaa pystyttänyt Teatteri Akselin kesäteatteri. Miljöö on vaikuttava, ei edes sada, vieraille sanotaan käsipäivää – puitteet ovat siis kaikin puolin kunnossa.

 

Akselilaiset ohjaaja Kauno Takaraution johdolla ovat ottaneet ison palan purtavaksi. Kesänäytelmäksi on valikoitunut italiaisen vasemmistolaisista ja katolilaista yhteiskuntaa kritisoivista teksteistään tunnetun näytelmäkirjailijan, Dario Fon (s.1926) vuodelta 1958 oleva reipastahtinen farssi Kaikki vorot eivät tule varkaisiin (alkup. Non tutti i lardi vengono per nuocere, suom. Esko Elstelä).

 

Kaikki vorot eivät tule varkaisiin

Kuvassa Teropetteri Salminen ja Nelli Hautala/ Teatteri Akseli

 

 

Näytelmässä väärinkäsitykset ja nopeat käänteet seuraavat toisiaan, kun varas (Teropetteri Salminen) murtautuu hienostokotiin ja sotkeutuu tahtomattaan isäntäperheen aviokriisiin. Salminen nousee näyttelijäjoukosta esiin vahvimpana, mutta potentiaalia olisi vaativampaankin tulkintaan. Myös Jimi Toiviainen onnistuu sivusuhdetta pyörittävänä aviomiehenä ja taitaa varsin hyvän komediallisen ajoituksen.

 

Alkuperäistekstin sukupuolistrereotypioita ravisteleva ilottelu ja katolilaisen moraalin satiirinen kritiikki on niin kaukana nykyhetkestä, että alkuperäinen idea meinaa jäädä taka-alalle. Yleisö päästetään aika helpolla, kun huumorin kärki haetaan korostetuista sukupuolirooleista, hetero-oletuksesta ja suorasta seksismistä. Takaraution kirjoittamat vanhan varkaan (Reijo Virtanen) repliikit ovat hämmentävän rohkeita. En samaistunut annettuihin rooleihin, mutta onneksi Virtasella oli katsomossa kavereita, joihin oletukset tuntuivat sopivan paremmin.

 

Kaiken sähellyksen keskellä joku saattaa pudota monitmutkaisesta juonikuviosta kärryltä, mutta paikallaolijoita ainakin naurattaa, ja se on hyvä. Ollaan kuitenkin hyvän maun rajoilla, mutta makunsa kullakin.

 

Uutena toimijana Teatteri Akseli on vielä varovainen ja etsii paikkaansa, kun kilpailevaa tarjontaa on ympärillä valtavasti. Nähtäväksi jää, uskaltaako Akseli ottaa pienelle itsenäiselle teatterille mahdollisen vaikuttajaroolin ja saada äänensä kuuluviin. Nyt olisi erinomainen tilaisuus olla rohkea ja näyttää kyntensä modernina ja eteenpäinkatsovana teatterina.

 

Teatteri Akseli, kysynkin nyt julkisesti: Onko tää tie, joka sinua vie, ainut oikea tie?

 

Kommentit (3)
  1. Haasteet eivät mene koskaan hukkaan. Pahinta on urautua ja tehdä aina toistuvalla tavalla. Arki taiteessa on se jokakuukautinen vuokra ym. menot. Rohkeasti sanon, että olemme olleet rohkeita, ainakin omasta mielestämme. Edestäpäin kuuluu.

    Ja mieluisaa kesää edelleen. Kiitos!

    Akselin Kauno

    1. Loistavaa! Innolla jään odottamaan jatkoa. Aurinkoista kesää!

      1. Jaahas, kommentoin näköjään nimettömänä 🙂 Äskeinen siis allekirjoittaneelta.

Rekisteröitymällä Lilyyn kommentoit kätevämmin ja voit perustaa oman blogin. Liity yhteisöön tästä.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät merkitty *