Tyttö nimeltä Jeesus

Messias Turun Ylioppilasteatteri

 

Tänään on palmusunnuntai ja kuntavaalipäivä. Aloitin päiväni käymällä seurakunnan tiloissa äänestämässä feministiä ja nyt aion kirjoittaa Jeesuksesta.

Alussa oli sana, joka kuuluu näin:

Neitseellisesti raskaaksi tullut Maria synnyttää tytön, ihmisen kuvan, jonka nimeksi annetaan Jeesus. Jeesuksesta kasvaa kypsä lapsi, tiedostava mutta ulkopuolisuutta kokeva nuori ja lopulta karismaattinen feministijohtaja, joka ajaa seksuaali- ja sukupuolivähemmistöjen ja muiden sorrettujen asemaa. Jeesus ja Juudas järjestävät perus lesbodraamaa ja lopulta Jeesus ristiinnaulitaan, kuolee ja haudataan. 

Tätä ilosanomaa olin eilen kuulemassa Turun ylioppilasteatterin näytelmässä Messias. Jenni Korpelan ohjaamassa ja yhdessä työryhmän kanssa käsikirjoittamassa kantaaottavassa puolitoistatuntisessa esityksessä annetaan yleisölle vaihtoehtoinen kertomus kristinuskon synnystä ja jumalan tyttärestä. Venla Stångin tulkitsema Jeesus säilyttää alusta loppuun intensiteettinsä ollen yhtä aikaa varma ja epävarma, ilosanomaa ylistävä ja kärsivä. Ylioppilasteatterin näyttelijäjoukko on taitava, kestävä ja vähän hullu. Tätä evankeliumia eivät kaikki hyväksy, mutta niin uskottava on opetuslasten joukko, että session jälkeen olen aivan vakuuttunut siitä, että feministinen messias on tie, totuus ja elämä.

Näytelmä tarjoaa ehtoollisleivän lisäksi paljon muutakin pureskeltavaa: Jeesuksen seuraajat toivovat lupaa olla ja rakastaa vapaasti. Sitä, etteivät ihmiset tekisi turhia oletuksia tai olisi kateellisia toisilleen ja että he tiedostaisivat etuoikeutensa. Että ihmiset kohtelisivat toisiaan niin kuin he toivoisivat itseään kohdeltavan. Näytelmän suunnitteluvaiheessa ei tasa-arvoinen avioliittolaki ole vielä ollut voimassa. Nyt se on (mistä olen itse elävä todiste samansukupuolisen aviopuolisoni kanssa), mutta luterilaista kirkkoamme tälläinen mahdoton tasa-arvokotkotus edelleen harmittaa ja puhuttaa.

Teoksen äänimaailma on vaikuttava, tunnelma intiimi ja yleisö mukana tapahtumien kulussa. Turun ylioppilasteatterin Messiaan seurakuntaan minäkin voisin liittyä. Sillä välin, kun oikea kirkko vielä pohtii, tarvitseeko kaikkia lähimmäisiä rakastaa yhtä paljon, niin tyydyn maallisten tasa-arvon ja yhdenvertaisuuden kannattajien tukemiseen.

Ja sitten soi ovikello ja kolme suklaannälkäistä noitaa seisovat ovemme takana. Oi pääsiäinen, tämä perinteiden seisova pöytä, josta riittää jokaiselle jotakin!

Kommentit (0)
Rekisteröitymällä Lilyyn kommentoit kätevämmin ja voit perustaa oman blogin. Liity yhteisöön tästä.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät merkitty *