Ladataan...
Kuplassa

Hidastunut postaustahti sitä on jo enteillyt, juuri nyt on vaikea innostua blogin kirjoittamisesta. Elämässä kyllä tapahtuu, mutta ne asiat ovatkin syöneet intoa ajan käyttämisestä blogiin. Enkä oikein ole edes tiennyt mistä kirjoittaisin. Juuri nyt päällimmäisiä asioita eivät ole sisustus, kauniit kuvat tai muut. Onnelliseksi ovat tehneet muut asiat. Työnteko, perhe ja se että antaa itselleen luvan vaan olla. Ihanissa lämpenevissä päivissä.

Kun tulee tunne, että pitää keksiä kirjoitettavaa, on aika lopettaa. Ainakin toistaiseksi. Kutsutaan tätä nyt sitten tauoksi.

En pidä imelyydestä, mutta loppukaneetiksi sopii täydellisesti käymäni keskustelu 4v. tyttäreni kanssa, jonka juttujen syvällisyyden taso on viimeaikoina ollut vessajuttujen pissa- ja kakka-osastoa. Ehkä siksi yllätyinkin tilanteesta ja keskustelun hellyyttävästä lopputuloksesta (ennen kuin homma jatkui peruskaavan mukaan nimittelyllä Paukku-Pirkoksi ta Räkäpossuksi).

Äiti: Tiedäthän sä kulta, että olet mulle tärkeintä maailmassa?
Tyttö: Joo..
Äiti: Mikäs sulle on tärkeintä maailmassa?
Tyttö: ..No...se että te pidätte huolta minusta. Ja rakastatte minua.
Äiti: *Niisk* *Niisk

Niinpä.

Kiitos teille kaikille juttujani lukeneille. Toivotan teille ihanaa kesää ja ehkä joskus vielä nähdään.

Ladataan...
Kuplassa

Moni minut pidempään tunteva tietääkin jo riippuvuudestani Bio Sculpture -kynsiin, jotka minulla ovat olleet jo useamman vuoden ajan ilman taukoja. Säännöllisin väliajoin heittäydyn hulluttelemaan tavanomaisista hillityistä tyyleistä, mutta koska olen pelkuri luonteeltani, kokeiluni jäävät usein tyngiksi. Niin kuin nytkin.

Rohkeus ei riittänyt laittamaan kaikkia kynsiä hehkuvan pinkeiksi. Siispä nimettömät saavat nyt erottua joukosta.

Ja minä saan tunteen siitä, että teinpäs ja uskalsin.

Kunnon kapinallinen.

Ei täällä tylsiä olla, eihän?

Ladataan...
Kuplassa

Lainasin häikäilemättömästi otsikossa erään kattoremontteihin erikoistuneen firman ihanasti rimmaavaa myyntilausetta. Hyvin on mainos jäänyt paikallislehtien sivuilta mieleen, eli pisteet siitä heille. Mutta asiaan, nyt reikä on siis housuissa eikä katossa.

Konttausvaiheen jälkeen minusta tuntui, että tyttömme housut pysyivät ehjinä, kunnes nyt taas rymyreetu saa polvet auki pöksyistään yllättävänkin nopealla aikataululla. Olen kokenut tuskaa heittää housuja roskiin, joten otin käyttöön tämä ikivanhan kikan (käsi ylös joka jatkoi 90-luvulla farkkujaan polvista jollain kamalalla kirjavalla kankaalla) ja annoin housuille lisää elinaikaa.

Sattuipa niin sopivasti että tytön kaksiin legginseihin oli tullut samaan aikaan reikä. Siispä päätin säästää pinkit ja käytin mustista kangasta polvipaikoiksi.

Tämä kikkahan on siis maailman helpoin, pätkäise vain reikäkohta pois ja ompele tilalle kaistale toista kangasta. Ja avot, sinulla on jälleen ehjät housut ja vielä entistä pidemmillä lahkeilla. Kaksi kärpästä yhdellä iskulla, kotituunaaja ei voi kuin tuulettaa.

Blogissa on ollut hiljaisempaa, koska elämä, koska työ, koska lapsi. Mutta silloin tällöin paukkaan tänne kyllä vielä ilahduttamaan teitä hyödyllisillä ja vähemmän hyödyllisillä jorinoilla.

Mukavaa viikonloppua kaikille! Minäpäs saankin viettää sitä pääosin yksin kotona (koska viimeksi??!!) miehen ja lapsen ollessa mummilassa. Pää on nyt jo niin sekaisin suunnitelmia ja ajatuksia, että mitä sitä tekisi, mutta todennököisesti vetelehdin kaiken päivää ja parsarisottokin muuttuu mäkkäriksi. Tai sitten siivoan marttyyriäitinä koko viikonlopun.

Niin tai näin, hauskaa se on silti.

Pages