Kun huomaat eläväsi Tahdon asiaa todeksi

tahdonasia_220.jpg

Muistatteko Ylen kaikkien aikojen draamasarjan Tahdon asian? Siinä Miia Nuutila näytteli Kauniaisissa asuvaa kotiäiti Helenaa, joka haaveili lähinnä töihin paluusta ja lounaasta aikuisten ihmisten kanssa rauhassa. Ostin sarjan DVD:nä jo kauan ennen ruuhkavuosia, ja kun nyt katsoin sarjan uudestaan yhtenä kipeilypäivänä ja koin jonkinmoista samaistumista sarjan hahmoihin ja tilanteisiin. 

Tänään koin taas aikamoisensamaistumisreaktion, kun yritin lukea kuopuksen päiväunien aikana tenttiin. Laitoin esikoisen katsomaan DVD:tä ja sovin, että menen yläkertaan lukemaan. ÄITIII, oletko siellä/ ÄITII, milloin pelataan muistipeliä/ ÄITII, milloin syödään/ÄITII, montako yötä on Kertun synttäreihin?. Sain luettua kokonaisen puolentoista tunnin aikana tenttikirjasta neljä ensimmäistä sivua, niin että oikeasti sisäistin lukemani (oli lontooksi). Sivuja on onneksi jäljellä enää 442+toinen tenttikirja ja aikaa on kaksi viikkoa. Kun kuopus äsken heräsi, hänelle oli noussut kuume.

Tahdon asiassa Helena alkoi tehdä kesken jäänyttä graduaan. Lopulta lapset kaatoivat riidellessään mehut koneen päälle ja disketti (joo sarja on tehty 2000-luvun alussa) tuhoutui. Helenan mies kannusti vaimoaan graduntekemisessä jättämällä keittiöön post-it-lapun: KAIKKEEN PYSTYY, JOS TAHTOO!

 

kuva_7.jpg

Olen itsekin uskonut aina monissa asioissa tahdon voimaan. Olen harvoin  ollut se porukan  lahjakkain, mutta olen monissa asioissa selvinnyt suht pitkälle, koska olen jaksanut ja joutunut tekemään töitä asioiden eteen. Kun kävin yliopistolla viime syksynä, päätin, että edistän opintojani tänä vuonna kahden täydennyksen verran. No kevään viimeinen virallinen viimeinen tenttipäivä on kahden viikon kuluttua ja tilanne on tämä. Tahdon asian -sarjan yksi hieno oivallus on siinä, että lasten kanssa asiat eivät ole samoin hallittavissa kuin aikaisemmin. Varsinkin kuopus on ollut päiväkodin aloittamisen jälkeen jatkuvasti kipeänä, ja kalenterit menevät jatkuvasti uusiksi.  Se, mistä olen aina karsinut ensimmäiseksi ovat opinnot. Tässä vaiheessa sen alkaa huomata.

TEHKÄÄ HYVÄT IHMISET OPINNOT VALMIIKSI ENNEN RUUHKAVUOSIA!

kaaos.jpg

 

Oikeastaan minulla on asiat siinä suhteessa toisin kuin Helenalla, että saan syödä monta kertaa viikossa lounaani rauhassa töissä. Mutta saan toki syödä sen myös kahtena arkipäivänä lastenikin kanssa (kuva äskeiseltä lounaalta yllä). Yritän jatkuvasti tehdä prioriteetti-listoja, jotka menevät suunnilleen näin:

1.) Perhe ja parisuhde. Kuopus on kaksi arkipäivää kanssasi kotona ja esikoinen yhden. Noina päivinä yritän tehdä työt päiväunien aikana. Mutta kuten voitte arvata, se harvoin onnistuu. Niimpä työskentelen usein vielä iltaisin. Ja parisuhde-ajan merkkaan kalenteriin. Tähän on tultu. Ja rakkaus – sehän on tahdon asia:)

2.) Työ. Tykkään (monilta osin) siitä. Ja toi rahakin on ihan hyvä juttu

3.) Ystävät. Sovin joka viikolle jonkun lapsiperhe/ tai muun kyävierailun meille tai muualle. Kuten Anna Perho jossain sanoi: ”en voi väittää, että ystäväni ovat minulle tärkeitä, jos en ikinä tapaa heitä.” /Terveys ja oma hyvinvointi: Jos en pääse liikkumaan en jaksa. Jos syön huonosti, olen äreä. (Helena-kokemus äsken: vetelin raitayöpaidassa lasten jämäspagetteja, kun en jaksanut pilkkoa tomaatteja. Päivän hiilari-piikki taas saatu!)

4.) Toinen työ voimisteluvalmentajana ja bicci-ohjaajana. Vaikka minulle on vakuuteltu toimeksiantajien taholta, että töitä toimittajana riittää, sisäinen varmistelijani on pitänyt kiinni kakkos-työstään (tosin vain muutaman tunnin viikossa.) 

5.) No se opiskelu.

6.) Johtokuntatyö voimisteluseurassa: onhan jonkun järjästettävä lapsille kunnon näytökset! Ja hyvin ehtii tehdä vielä pari kilpailukoreografiaa.

Oikeastaan ruuhkavuodet ovat jatkuvaa epätäydellisyyden sietämistä, jossa on paljon opettelemista tällaisille kontrollifriikille.

Joka paikassa on sellainen olo, että minulla olisi tähän juttuun enemmän annettavaa, jos olisi aikaa ja voimia. Uusimmassa Trendissä oli hyvä toteamus Lapsia vai ei -jutussa siitä, miten monesta ulkopuolisesta lapsiperheiden elämä muistuttaa työleiriä (sinkku-ystäväni allekirjoitti tämän yökyläiltyään meillä). Toisaalta mummini totesi minulle kuolinvuoteellaan, että hän oli onnellisin silloin kuin lapset olivat pieniä. Sen kun muistaisi joka päivä.

tahdon_asia_sirkka_helena.jpg

Tahdon asian Sirkka-anoppi 😀 Joka ei onneksi muistuta lainkaan omaani.

Aikaisemmin Kuplissa: Seurapiiritoimittajan ensimmäinen työpäivä mammaloman jälkeen kuvina.

KuvaT( TAHDON ASIA): Yle

Kommentit (4)
  1. 😀 Eppu Salminen on saanut kyllä monet parhaat lainit. Kun Mikko Rouhiala palasi monen päivän pettämisreissultaan kotiin ja rakastajatar ajoi pulkan päälle Mikko totesi vielä marttyyrinä ” Helena on varmaan tahallaan jättänyt pulkan tielle” ja tietenkin ” Mieti helvetin tarkkaan mitä sä tahdot ennen kun sä sanot, että tahdot.” Miks tästä ei vois tulla vaikka jatko-osaa..

  2. Tahdon asia oli ihan huippu! Jäi mieleen, kun Eppu Salmisen esittämä hahmo ryhtyi pesemään ikkunoita painepesurilla. No, ikkuna meni rikki, kun painetta taisi olla liikaa. Lapset kommentoivat: ”Äiti, isä rikko ikkunan VEDELLÄ!” 😀

Rekisteröitymällä Lilyyn kommentoit kätevämmin ja voit perustaa oman blogin. Liity yhteisöön tästä.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät merkitty *