Sananen paparazzi-kuvista

wenn3635830.jpg

Paparazzi-kuvien käyttö Kuplia-palstallani/Lilyssä on aiheuttanut keskustelua. Itse käytän kuvia(alla perustelut miksi), mutta ihan ilman tunnontuskia en minäkään aina kuvapalvelujen sivuja selaile.

Aloittaessani viihdetoimittajana viitisen vuotta sitten ajattelin paparazzi-kuvia alimpana mahdollisena journalismin muotona. Edelleenkin raja tiettyjen kuvien käytön suhteen on minulle  vieläkin selkeä. Jos näkee, että kuvattava on paparazzattuna pois tolaltaan/ henkisesti sairas jne, kuten esimerkiksi Britney Spears muutama vuosi sitten ajaletuaan päänsä kaljuksi paprazzien edessä, jätän kuvat käyttämättä. Mutta useimmissa tapauksissa käytän kiinnostavan kuvan ilman tunnontuskia.

wenn3513746.jpg

Mitä pidempään olen alalla ollut, sitä enemmän olen oppinut, että media ei todellakaan ole tämän pelin ainoa loinen. Myös julkimot osaavat ottaa mediasta kaiken hyödyn irti. Jos paparazzeja/keltaista lehdistöä ei olisi, monet julkkikset voisivat myöntämiensä haastattelujen perusteella pitää itsestään julkisuudessa yllä siloiteltua/yli-ihmis-kuvaa. Tai millaisen kuvan luominen heille ja heidän pr-koneistolle nyt kulloinkin sattuisi sopimaan.

Julkkikset antavat haastatteluja lähinnä silloin kuin heiltä tulee levy/kirja/ elokuva jne. Tällöin julkku/julkun pr-koneisto valitsee mediat, joille julkku haastattelun antaa. Haastattelun jälkeen toimittaja lähettää juttunsa julkulle tarkistettavaksi. Usein julkku haluaa muuttaa sitä tätä ja tuota itselleen mieleiseen muotoon. Pois halutaan usein ihan selkeästi nauhalle haastattelussa kerrottuja kommentteja, joskus jopa toimittajan huomioita (näitä ei olisi pakko poistaa, mutta suostun poistoihin välillä, sillä Suomen kokoisessa maaassa on turhaa alkaa riitelemään kenenkään kanssa).

wenn9679353.jpg

Onko median ja toimittajien tehtävä siis toimia pelkästään julkun kulloisenkin promottavan tuotteen mainoskanavana? Toki useat haastateltavat kertovat elämästään haastatteluissan hyvin avoimesti ja jutusta saa usein hyvän niin, että molemmat osapuolet ovat tyytyväisiä. Sitten ovat erikseen nämä laskelmoivat tyypit, jotka haluavat vain puhua kulloisesta projektistaan ja työstään täysin omilla ehdoilla (usein ilman, että heillä olisi edes varaa sitä vaatia). Näissä tapauksissa olen ollut suoraan sanottuna vahingoniloinen, jos media julkaisee heistä välillä myös kuvia/uutisia, jotka eivät ole heille mieleen.

Mielestäni on myös tärkeää, ettei julkimoista nähdä pelkästään käsiteltyjä kuvia/siloiseksi tuunattuja haastatteluja, muutenkin ulkonäkökeskeisessä ja julkkiksia ihannoivassa maailmassa. Onko järkevää, että vaikka Madonnaa kuvattaisiin vain  punaisella matolla viimeisen päälle puunattuna ja ihmeteltäisiin, että kyllä jotkut vaan säilyvät iki-nuorina! Kuvat Madonnan käsirypyistä/ botox-hoidossa käymisesta silottavat tätä kuvaa. Ahaa, tähdet ovat inhimillisiä! Ehkä minunkaan ei tarvitse stressata reisieni selluliitistä, kun kerran Paris Hiltonillakin on sellaria!

Paparazzi-kuvattavat ovat siis harvoin uhreja. Eiköhän vaikka Victoria Beckham tai Pippa Middleton tiedä, että mitä reittejä/missä tilanteessa paparazzit heidät ympäröivät. Paparazzien kautta heillä on jatkuva pr-kanava esitellä suunnittelemiaan/ käyttämiäään (ilmaiseksi saatuja) merkkivaatteita. Esimerkiksi Britney Spearsis on joka päivä yksi maailman paparazzatuimpia naisia. Hänestä kertovassa dokumentissa näkee, että hänen taustajoukkonsa suunnittelevat jatkuvasti, mitä reittejä he ajavat välttääkseen paparazzit, mutta myös sen, milloin Britney paparazzeille näyttäytyy. Rankkaa? Aivan varmasti. Ammatinvalintakysymys? Kyllä.

wenn3157461.jpg

Tietenkään harva supertähdeksi halajava käytännössä tietää, miten rasittavaa jatkuva piiritys voi olla. Osa ottaa siitä taas koko uransa täyden hyödyn irti. Toki myös osa kuninkaallisista ja julkkisten lapsista joutuvat tahtomattaan elämään julkisuudessa. Tässä korostaisin vanhempien vastuuta. Kaikki super-tähdet eivät kanna lapsia mukanaan paikoissa, joissa tietävät varmasti tulevansa kuvatuksi. Osalle lapsien mukaan ottaminen voi olla myös harkittu teko.

Ajattelen, että paparazzatut elävät hyvin etuoikeutettua elämää (usein asema on omalla työllä ansaittu), johon kuuluu paljon etuuksia, joista me heitä seuraavat tavikset voimme vain haaveilla. Jokaisen työhön kuuluu kuitenkin myös huonoja puolia. Paparazzi-kuvat sellaisissa tilanteissa, jotka eivät ole julkulle edullisia, on heidän maksamansa hinta näistä etuoikeuksista tai siitä, että he saavat tehdä unelmiensa työtä.

Hyvä jos Kuplia-palstallani käydään keskustelua parazzi-kuvien tarpeellisuudesta. Aihe ei ole todellakaan ristiriidaton! Toistaiseksi aion kuvia blogissani/lehden palstalla näillä spekseillä kuitenkin vastaisuudessakin käyttää.

Jutun paparazzi-kuvat ylhäältä alas:

Kate Hudson ja Matt Bellamy hassuttelivat paparazzeille viime viikonloppuna Lontoossa.

Britney Spearsin ja miesystävä Jason Trawickin  normipäivä.

Halle Berry ei just nyt jaksais poseerata ostoksilla käydessään.

Madonna haluis taas klubille. Perässä tuodaan Brahim-poikaystävää.

kuvat: AOP

Kommentit (7)
  1. samaa miletä, älä tee tästä roska perez sivustoas, pllis säilytä asiallinen ja kunnioittav ote

  2. Minulla silmään tässä Tola-jutussa pisti lähinnä yhteys seiska-apu-likasankojournalismiin. Minulle lily.fi on profiloitunut asiallisempana ja kiinnostavana sivustona, joten linkki Avun sivuille herättää ärtymystä. En pysty allekirjoittamaan yllämainittuja näkemyksiä paparazzien/roskamedian roolista ”vallan vahtikoirina”, koska heidän toimintatapansa ovat usein kyseenalaisia. En myöskään ymmärrä perusteluja siitä, että julkkikset haluaisivat paparazzien varjostavan elämäänsä joka kadun kulmassa. Se, että heillä on muotitalojen lahjoittamia vaatteita yllään, ei myöskään oikeuta jatkuvaan ahdisteluun.

    Ainoa, minkä voin allekirjoittaa yllämainituissa kommenteissa, on se, että luultavasti jokainen julkisuuden henkilöksi ryhtyvä ymmärtää nykyään sen, että se tarkoittaa omasta yksityisyydestä luopumista. Se, että vallitseva tilanne on em. kaltainen, ei kuitenkaan automaattisesti tarkoita sitä, että niin pitäisi olla. Kyllä seiskajournalismia ja paparazzeja ohjaa varmasti mitä suurimmassa määrin röyhkeys ja ahneus, ei suinkaan jalo pyrkimys paljastaa ihmisten todellinen karva. Lisäksi henkilöjutussa raja kriittisen ja koskettavan syväanalyysin ja häpäisevän ja revittelevän paljastuskohun välillä on mielestäni ohut, mutta silti varsin selkeä.

    Kohu-uutisoinnille on tyypillistä paisuttelu, yksityiskohtiin takertuminen ja kokonaiskuvan hylkääminen, sekä luonnollisesti käytetty kieli -se, mihin sävyyn toimittaja valitsee jutussaan henkilöistään puhuttavan. Valittu kieli ei ole koskaan sattumaa, joten hiukankin kriittinen lukija saa kyllä äkkiä kiinni, minkälaisesta tekstistä on kyse. En ymmärrä myöskään, miten Pyykkönen yllä pitää hienona sitä, että toimittaja voi paljastaa ihmisten mädännäisyyttä. Mielestäni on selvää, että kaikissa ihmisissä on monta puolta, myös niitä vähemmän mairittelevia. En voi käsittää, mitä muuta tarkoitusta kuin julkista häväisemistä, mahdollisten lukijoiden sosiaalipornon nälkää ja oman ikävystyneisyyden karkoitusta ja toimittajien ja toimituksien rahanahneutta niiden kaiveleminen mediassa palvelee. Jos luen näyttelijästä, olen hänestä kiinnostunut nimenomaan hänen työnsä kautta, en hänen luonteensa vikojen, yksityiselämän kriisien tms. suhteen. En ymmärrä, miksi toimittajan tehtävä edes olisi tuoda hänestä esille muuta, jollei hän nimenomaisesti sitä itse halua tuoda esiin.

    Lilyn sivuilla toivoisin jatkossakin törmääväni laadukkaisiin juttuihin, jotka on tehty ammatillisella asenteella. Olen ollut sivuston käyttäjä juuri näistä syistä. Jos Apu-journalismi kiinnostaisi minua, osaisin kyllä hakeutua heidän sivuilleen itsekin. Toivon ettei Lilyssä olla liikkumassa siihen suuntaan.

Rekisteröitymällä Lilyyn kommentoit kätevämmin ja voit perustaa oman blogin. Liity yhteisöön tästä.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät merkitty *