Itsensä ylittämistä
Tämän palstan alkuaikoina tunnustin kärsiväni kuntosalihäpeästä. Nyt voin ilokseni kertoa, että olen päässyt tuosta vaivasta lähes täydellisesti yli sen ansiosta, että vain rohkeasti menin sinne salille puurtamaan. Sanon ”lähes täydellisesti” siksi, että käyn vain naisille pyhitetyllä salilla, enkä vieläkään taipuisi sekasalille. En siksi, että ne miehet hirveästi pelottaisivat, mutta jostain syystä kuntosalitreenaus on minulle esimerkiksi lenkkeilyä tai ryhmäjumppaa intiimimpi laji. Sekasalille meneminen tuntuu minust ajatuksena samalta kuin sekasaunaan meneminen täysin tuntemattomien kanssa. Myös Pumpuissa mainittiin yksi seikka, jota en salikokemukseeni kaipaa, eli möykkäävät ja mylvivät salikarjut. Vielä en ole oamlla salillani törmännyt naiseen, joka pitäisi treenatessaan suurta äääntä. Pitäydyn siistyytyväisenä tsiksisalissani. Se riittää minulle.
Salihäpeän ylipääsemisessä tärkeintä oli huomata se, ettei kukaan kiinnittä salilla huomota siihen, mitä muut tekee. Totta kai olen itsekin huomannut, että muiden tekemistä tulee siinä samalla silmäiltyä, mutta en usko juuri kenenkään tekevän sitä miettien ”näyttääpä tuo nololta” tai arvostellen kanssatreenaajien suoritusta. Ei ketään oikeasti taida kiinnostaa muu kuin se oma treeni. (itse suon muille suuremman ajatuksen vain silloin, kun näen jonkun tekevän liikettä niin väärin, että pelkään jonkun kohta paukkuvan).
Salitreenistä on tullut itselleni jo pieni himo. Se on täydelinen nollauskeino. Painoharjoittelu on myös laihduttajalle tärkeää, sillä lihaksethan lisäävät kropan energiankäyttöä melkoisesti. Jossain on myös todettu, että kuntosalitreeni olisi tuön takia laihduttajalle jopa aerobista treeniä tärkeämpää. Siitä en osaa sanoa enempää, mutta kropan ulkonäössä sen totisesti näkee. Sen jälkeen, kun aloin tta salilla kunnon ohjelman mukaan, olen alkanut saada entistä enemmän positiivisia kommenttia kroppani muodonmuutoksesta. Miinuspuoli tosin on se, että varsinainen painonputoaminen on jonkin verran hidastuntu entisesään, mutta olen opiintu arvostamaan enemmn niitä peilissä näkyviä muutoksia. Olen mieluummin timmi ja vähän painavampi kuin kevyempi, mutta löysä ja heikko.
Ilmeisesti kehitys näkyy myös salilla, taidan nimittäin olla ainakin joidenkin silmissä jopa asiantunteva treenaaja. Viimeksi paikalla oli eräs 50+ naishenkilö, joka ihan selkeästi akoi seurata, mitä minä kulloinkin teen ja hetken päästä teki täysin samaa liikettä. Aluksi huvitti, mutta homma akoi mennä kiusalliseksi siinä vaiheessa, kun näin naisen suoraan tuijottavan minua ollessani selin häneen. Rouvalle tiedoksi, jos minä katson seinän kokoiseen peiliin, niin näen myös, mitä selkäni takana tapahtuu.
Joka tapauksessa, kaikille muille salikammoisille tiedoksi, ei se ole niin kamalaa kuin kuvittelette. Kannattaa kokeilla, tulokset ovat sen arvoisia. Ja loppuun vielä yksi pieni fakta:
Eli naiset, tehkää ihan reilusti niill kunnon painoilla, jos halautte jotain tuloksia. Hädin tuskin tuntuvaa punttia heiluttelemalla kun se kehitys on aika olematonta. Feel the burn, siinä vaiheessa jotain oikeasti tapahtuu kehossakin.
~ K
