Heipähei, olin saanut aiempaan tehospurtti-postaukseeni niemttömän kommentin, jossa kysyttiin kuulumisia Superdieetti-kauden jälkeen. Heräsin huomaamaan että herranjestas, jokuhan vielä tätäkin blogia lukee. En tosiaan päivitä tätä nykyään niin usein juurikin siitä syystä että tällä saralla elämää ei tapahdu niin suuria kiinnostavia muutoksia, joista kannattaisi kirjoittaa. Tehdään nyt kuitenkinvälipäivitys, sill jotain uusia kuulumisia on.

Ensinnäkin, Case Superdieetti. Aloitin dieetin innosta puhkuen ajatellen, että se olisi vastaus jumiongelmaani. No, ei se ollut. Noudatin dieettiä ja treeniohjelmaa lähes täydelisesti, mutta myönnän joitain sovelluksia joutuneeni tekemään. Ei kuitenkaan jakuvasti ja niin suuria, että sillä olisi pitänyt olla asiaan suurta vaikutusta.

Joka tapauksessa kuudessa vikossa onnistuin karistamaan vain kaksi kiloa. se oli pettymys, koska monet muut mukana olleet kiskoivat useiden kilojen pudotuksia. Ymmärsin kuitenkin, etten voinut odottaakaan kovin suurta pudotusta jo puhtaasti sen vuoksi, että ruokavalio ei hirveästi minulla aiempaan nähden muuttunut. Ainakaan energiamäärältään siis. Tottahan nyt niiden paino putoaa äkkiä, jotka samalla laittavat elämäntapansa kokonaan uusiksi.

Loppujen lopuksi täytyy sanoa että täm dieetti ei sopinut minulle alkuunkaan erityisesti siksi että hiilihydraatit vedettiin varsinkin viimeisillä viikoilla niin alas, ettei oikein mikän minussa enää toiminut. Teen työtä, jossa pitää käyttää aivojaan ja paljon, mutta pään sisällä tuntui olevan vain pumpulia, eikä ajatus oikein kulkenut. Mainitsin asiasta ohimennen ravitsemustieteitä opiskelevalle serkulleni, joka totesi ettei tuo nyt ole mikään ihme, koska aivot toimivat juur hiilareilla. Olo oli muutenkin vetämätön ja huono, joten hiilareita piti oman voinnin vuoksi lisätä.

Vaikka painossa ja senteissä ei suuria muutoksia tapahtunutkaan, niin olen iloinen kuitenkin siitä, että treeniohjelma teki kyllä selkeää muutosta kroppan malliin. Eli edes jotain tapahtui. Tiukka dieetti oli myös opettavainen kokemus omaan itseeni – minulle ei vain sovi liian tarkat ja ehdottomat ohjeet siitä, mitä saa syödä milloinkin. Se saa minut vain himoitsemaan juuri niitä vääriä asioita ja stressaantumaan syömistilanteissa silloin, jos minulla ei ole omia veäit mukana. Eikä niitä aina voi mukana pitääkään.

Tämä siis ei ole mikään epäluottamuslause FitFarmia ja Superdieettiä kohtaan yleensä, vaan havainto siitä, että se mikä sopii toiselle, ei ole toiselle hyvä.

—

Mutta niin, jotain muutakin kerrottavaa on. Paino on jumittanut paikallaan nyt lähes vuoden hyvin alkaneen alun jälkeen, mutta nyt toivon mukaan olisi edessä hyvä jatko. Huomasin nimittäin, että minulle oli ilmestynyt samanlaisia oireita kuin ennen kilpirauhasen vajaatoimintani löytymistä ja lääkityksen aloittamista. Kävin siis jokunen päivä sitten lääkärissä ja lääkeannostani nostettiin. Viimeksihän painoni alkoi laskea kunnolla ja kroppa muutenkin muuttui jotenkin erinäköiseksi (ja ennenkaikkea toimivammaksi) juuri tuon lääkityksen aloittamisen jälkeen, joten elättelen nyt positiivisuutta siitä, että tuo painokamppailunikin olisi johtunut kilpirauhasen toiminnasta. Toivottavasti tarkennettu lääkitys tuo tilanteeseen parannusta. Sehän nähdään kunnolla vasta joidenkin viikkojen päästä, kun hormontitasot alkavat asettua.

Lisäksi minun parisen vuotta jatkuneet vatsakipuni on nyt otettu vakavempaan syyniin niiden lisntymisen vuoksi. Kuka tietää, vaikka niilläkin olisi jokin yhteys tahmeaan painonpudotusmenestykseeni. Ihmiskroppa kun toimii aina ihan omilla tavoillaan ja minä alan olla jo elävä todste siitä, että aina ne parhaimmatkaan dieetit eivät riitä. (eikä todellakaan se ”kuluta enemmän kuin syöt”-mantra).

Terveys ennen kaikkea. Toivottavasti saadaan tämä akka kohta kaikin puolin kuntoon. Nyt siis syön terveellisesti ja hyvin oman nälän ja olon mukaan sekä jatkan liikunnan iloa. Ainakin voin olla iloinen siitä, että paino ei sentään ole noussut.

Palaan asiaan taas jos ja kun on jotain uutta kerrottavaa. Toivottavasti uutiset ovat silloin hyviä.

~ K