Kurvittelua

7.12.2012 kiisa

Lenkkeilijän nastarenkaat

Hoo, olen palannut, kun olisi oikein asiaakin. Tänne kirjoittelu on jäänyt vähän vähemmälle, kun jutut olisi veivannut sitä samaa ”Vää, miksi paino ei putoa?”-voivotteluihin. Eli megajumi on päällä edelleen. Jos joku haluaa tarjota mulle personal trainerin, niin hihkun ilosta ja rutistan sen henkilön lyttyyn.

Toisalata olen todennut, että peilikuvassa muutokset ovat sentään jatkuneet. Ja se on hyvä, I take what I get. Jotenkin maagisesti mun kroppa näyttää tiivistävän olemassa olevaa massaansa.

Anyways, olihan tässä oikein ideakin. Kun tässä jo ennen lumentuloa lenkkeillessäni vedin yhdessä ainoassa liukkaassa täplässä itseni näyttävästi pyllylleni, päätin näyttää arktisille olosuhteille keskisormea ja oikeasti taistella vähän vastaan. Tänä vuonna en jättäisi lenkkeilyä vähemmälle talven vuoksi vain siksi, että pinkkimustien kiitureideni pohjia ei ehkä ole suunniteltu talviolosuhteisiin. Kun tällä hetkellä ei ole edes mahdollista panostaa mihinkään megatyyriisiin superpitäviin gore-tex-unelmiin, joissa on pohjan sisään tarvtatessa piiloon taitettavat piikit pohjissa, tein köyhän naisen ratkaisun – hankin kenkiin nastat. Kyllä, juuri sellaiset rapisevat irrotettavat mummopiikit.

Tänään pääsin laittamaan nuo 15 euron Icerunner-liukuesteeni ultimaaliseen testiin, eli kävin kokeilemassa kaikenlaisia pintoja niin jäisestä jalkakäytävästä umpihankkeen tallautuneisiin mäkiin. Alkulämmittely hoituikin sillä, että kiskoi nuo uudenjäykät kumihärpäkkeet kenkien päälle, ei ollut nimittäin mikään helppo homma.

Tässä kuitenkin vähän plussia ja miinuksia

+ Jo kävellessä huomaa tuntuman maahan olevan selvästi tukevampi

+ Juostessa askells on huomattavsti rennompaa, kun ei tarvitse jännittää tasapainon pitämistä ja samalla lihaksia niin paljoa.

+ Pito on oikein hyvä auratuilla teillä ja pehmeämmällä lumipinnalla

+ Vaikka moisten remmien ajattelisi olevan ennen kaikkea rumat, niin ainakin omiin kenkiini nuo mustat remmit sulautuivat niin, että niitä tuskin huomasi.

+ Nastat eivät ainakaan ekalla kerralla näyttäneet kuluvan ollenkaan ja jälleenmyyjillä on saatavilla myös vaihtonastoja

– Ihan sileällä jäällä nuo eivät pelasta, eli sen verran askeliaan on yhä varottava.

– Ellei halua esim. alikulkutunneleiden kohdalla rapistella epämiellyttävästi asfaltilla, ptää reittejä suunnitella vähän tarkemmin.

– Ihan kovalla pinnalla tuntuma on vähän ikävä, mutta toisaalta eipä noilla ole tarkoituskaan lattioilla ja asfaltilla jatkuvasti painella

Kaiken kaikkiaan siis kelpo hankinta, joka helpottaa takuulla ainakin omaa liikkumista talven aikana. Viime vuonna olin jatkuvasti mustelmilla, kun olin vähän väliä ottamassa tuntumaa jäiseen tiehen.

Hyvinvointi Hyvä olo Liikunta

10.11.2012 kiisa

Ei tekosyitä

Hui, melkein annoin pari tuntia sitten pikkusormen sille pikku pirulaiselle, joka kuiskutti korvaani miten kylmä ja pimeä ulkona on ja olisi niin mukava vain jäädä sohvalle makaamaan. Väsyttääkin niin. Ei kai sinne lenkille ole pakko lähteä, vaikka tänään pitäisi… Mutta ei, yhtäkkiä sisuunnuin itselleni ja totesin, että tämä peli ei nyt vetele. Mentävä on kun sen lupasinkin tai katuisin sitä myöhemmin. Kunnon viimanpitävät varusteet vain niskaan ja ulos.

Ja kas, 45 minuutin muutaman mäkivedon sisältäneen juoksulenkin jälkeen olo olikin taas energisempi ja freesimpi kuin ennen lähtöä. Jo lenkin aikana tuli vaain hyvä olo ja olin oikein tyytyväinen taas siihen, että potkin itseni liikkeelle. Olisiko sittenkin pitänyt jättää lenkki väliin vain väsymyksen ja saamattomuuden vuoksi. Ei taatusti! Tässä taas nähtiin, että se lähtemisen hetki on oikeasti se kaikista vaikein.

Sattuu sitä paremmissakin piireissä. Vannottu liikunta uhkaa jäädä väliin, kun ei vain huvita tai väsyttää tai ei vain nyt tullut lähdettyä. Paras keino ottaa saamattomuudestaan niskalenkki on tietysti tunnistaa, mitkä ovat itselle tyypillisiä tekosyitä, mutta muutama niksi voi myös auttaa siihen, ettei anna tekosyiden voitolle edes mahdollisuutta.

Hanki huono omatunto. Liikaa ei tietenkään saa itseään liikunnalla stressata, mutta kun laiskuus on pääsemässä niskan päälle, alakin miettiä sitä, miten paljon myöhemmin kaduttaa, jos liikunta on jäänyt väliin.
Jos olet ajatellut mennä salille, jumppaan tai muuhun aktiviteettiin, suunnittele aikataulu niin, että otata kamat mukaanmenet sinne suoraan esimerkiksi töistä, koulusta tai muusta menosta. Kun kamat on jo mukana, ei niitä halua raahata mukana turhaan.
Jos kuitenkin olet lähtemässä liikkumaan kotoa päin, pyri tekemään se heti kun tulet kotiin. Älä sorru tekemään ”vain pikaisesti” mitään muuta, vaan lähde.
Okei, jos on kiljuva nälkä niin syö ensin. Säädä kuitenkin itsellesi tietty kellonaika, jolloin lopetat kaiken muun ja lähdet liikkumaan. Äläkä vain lipsu. Tiettyyn aikaan järjestettävät jumpat tai muut harrasteet tietysti helpottavat tätä, kun on pakko ehtiä tietyksi kellonlyömäksi jonnekin.
Helpota lähtemistä pakkaamalla salikassi valmiiksi ja jättämällä se näkyville. Myös lenkkivaatteet voi astella jo valmiiksi vaika sängyn päälle. Tehoaa jo siinä mielessä, että jos kuitenkin sortuu laiskotteluun, niin ne kamat äikkistelee ja lällättelee pois siivotess niin pirun ärsyttävästi. Älä anna niiden tehdä sitä.

~ K

Hyvinvointi Liikunta Mieli