Niin se meijän vauva vaan kasvaa! 22.5 tulee 3 kuukutta täyteen. On kyllä ollu ihmeellistä aikaa. Ensimmäiset hymyt väläyteltii 4 viikon kohalla, 5 viikon kohalla B alko vastaamaan hymyyn ja seuraamaan kunnolla katseella ja 6 viikon kohalla tuntu et yhtäkkiä koko maailma aukes 😀 jännä miten koko vauva muuttuu sitä mukaan kun alkaa enemmän näkemään. Kummasti viihtyy nykysin syöttösitterissä ja leikkimatolla vois potkutella välillä vaikka kuinka pitkään ku näkee kaikki kivat lelut. Välillä taas pelkkä leikkimatolle laskeminen tuntuu olevan paskin juttu ikinä mikä kertoo mun mielestä hyvin vauvojen sielunmaailmasta 😉
 
Arki on muuttunu aikalailla, päivärytmi on ollu suurinpiirtein samoissa raameissa jo pidemmän aikaa. Toissayönä B veti koko yön heräämättä (8h),söi ja nukahti uudestaan. Olin kyllä ite sen jälkee väsyny ku tuli varmaan nukuttua liikaa 😉 
 
Päivisin päästään hyvin B:n kanssa liikkeelle ja se viihtyy pitkilläki keskustareissuilla ja lounailla. Noin 18.00 asti meil on tosi tyytyväinen pieni tyttö, sit alkaa väsymys painaa ja iltakiukku iskee päälle. Silloin vaan syli kelpaa ja mielummin liikkuva tai heiluva sellanen ja kärsivällisyys on luokkaa 2 minuuttia. Ei meil varsinaisesti huudeta mut rääkästään ja sellanen tasanen väsyny kitinä ja narina käy 😀 Normaalisti siinä kiukkuilun lomassa B ottaa pienet päikkärit. Illat ollaanki kateltu telkkaa, mä imetän ja Manu heijaa ja viihdyttää nii mäki saan levätä päivän päätteeks. Koitetaan vielä vähän vältellä kauheen myöhään ulkona olemista nii saa vauvaki rauhottua yöunille tutussa ympäristössä. Plus ei oo kamalan viihdyttävää kenellekkään istua ravintolassa iltakiukkuavan vauvan kanssa, ruoat jäähtyy lautaselle ja selkää alkaa särkeä huonoilla tuoleilla. Mulle on myös hirveen tärkeetä päästä suht samaan aikaan illalla nukkumaan B:n kanssa et kerkeen saada kunnon unipätkän ennenku se herää yöllä. Joskus aamuyöt on vähän levottomia tai en ite saa unenpäästä enää kiinni ku on valosaa, joten se ensimmäinen pätkä on mun jaksamisen kannalta tosi tärkee. 
 
Viimesen viikon aikana meil on selvästi alettu harjottelemaan mm. kääntymistä. Makuulla kampee jaloilla ihan hurjasti ja pää kääntyy sivuu samalla ku koko kroppa menee ihan kaarelle. Tää uus taito on vaikuttanu vähän myös yöuniin. Muutaman kerran B on heränny pyörimiseensä ja alkanu itkemään. Imetys on auttanu rauhottamaan takas unille. Jospa se siitä tasaantuis.
 
Muutama hampaan valkonen ”nuppi” näkyy jo ienten läpi. Toivottavasti ei vielä ala puskemaan ulos. Kuolaaki on alkanu ilmestymään ja tutti maistumaan. Pitää käydä puruleluostoksilla koska nykysin meillä myös tartutaan koko ajan käsillä johonki kiinni. Imetettäessäki kädet kopeloi koko ajan jotain, jostain syystä imetyskoru ei siltikään oo ollu mikää hitti. Ajattelin et se varmasti rauhottais vauvaa. Mun sisko on nyt ollu kylässä ja sen pitkät hiukset on saanu kyytiä ku B tarraa molemmilla käsillä niihin kiinni ja tuimana pitää niitä nyrkeissä. Ei onneks oo repiny vielä 😀
 

 
On ollu hassua huomata kuinka meijän pienestä ja heiveröisestä vastasyntyneestä on tullu jo melko jäntevä ja sosiaalinen pieni vauva. Luonteenpiirteitä tulee esiin ja välillä huomaa et B alottaa ns ”feikki-itkun” ihanku vaan tsekatakseen tapahtuuko mitään ja rauhottuuki sit äkkiä takas leikkimään. Huvittavaa. Päätä kannatellaan ja koitetaan harjotella mahallaoloa, B viihtyis mielellään vaan selällään 😀 ympäristö kiinnostaa kovasti ja silmät on ku lautaset jos jotain mielenkiintosta tapahtuu. B haluu olla menossa mukana mikä on meijän vanhempien mielestä tosi söpöä. Manuki sanoo aina kuinka ihana on herätä ja nähä oma tyttö niin hymyileväisenä naureskelemassa ja juttelemassa <3
 
Yhtäaikaa sitä toivoo et aika menis nopeemmin eikä malttais odottaa uusia kehitysharppauksia ja samalla toivoo että aika pysähtyis. Oon aina sanonu et 3-4 kuukautiset vauvat on parhaimmilaan: ihan pieniä vauvoja vielä mut silti jo vähän isompia, sosiaalisempia ja taitavempia. Nyt meillä siis eletään parasta vauva-aikaa <3