Ladataan...
lainahöyhenissä

 

melkoiset kaksi viikkoa takana.

olo on ollut kuin linkousohjelman jäljiltä, kun jännitys Suomen kaunein koti- ohjelman finaalijakson ja hevosen saapumisen jälkjeen viimein laukesi. en ehkä itse ymmärtänytkään, kuinka paljon molempia asioita jännitin, kunnes elefantinpainoinen stressikertymä laukesi harteilta ja olo oli todella epätodellinen - onnen ja väsymyksen sekainen. 

nyt alkaa onneksi ihanasti helpottaa, ja edessä siintävä joululoma tulee todelliseen tarpeeseen. 

hevosen mukanaan tuoma elämänmuutos on tuonut arkeen ajankäytöllisiä haasteita, ja elämä vaatii nykyisin pikkaisen enemmän suunnittelua kuin ennen. blogissakin usein nähdyt pitkät viikonloppuaamiaiset ovat vaihtuneet mikropuuroon - jos siihenkään - ja aamukuudelta alkaviin aamutalleihin tai muutoin vain tallille rientämiseen. 

blogini varmasti eheytyy taas pian entiseen päivitystahtiinsa, mutta nyt pieni hellitys jollain elämän osa-alueella on ollut niin tarpeen, että ajankäyttöä on nipistetty juuri blogin kirjoittamisesta. 

paljon riemua viikkoonne  ja stressitöntä joulunalusaikaa  toivottaen,

Tiiu Piret xx

 

 

Ladataan...
lainahöyhenissä

 

ei sitä oikein vieläkään ymmärrä. että kotini on valittu kansalaisten toimesta Suomen kauneimmaksi. 

olen aivan loputtoman kiitollinen ja otettu kaikista onnitteluista, viesteistä ja kasvotusten vaihdetuista hetkistä kilpailun ja kotini tiimoilta, etten oikein edes tiedä miten tämän kaiken pukisi sanoiksi. 

instagramissa jäsentelin tuntemuksiani tällaiseksi kiitokseksi, joka on osoitettu kaikille äänensä antaneille ja tukensa osoittaneille. 

 

Tähän kuvaan kiteytyy se hetki, kun ymmärsin rakentavani talon yksin. Itselleni. Pelko oli vahvasti läsnä, mutta silti uskoin unelmaani talosta metsän siimeksessä. Täydellisestä unelmien talosta, jossa lintujen laulu kantautuisi läpi seinien. Unelmien talosta, jossa olisi hyvä elää ja hengittää. Tänään unelmieni talo valittiin Suomen kauneimmaksi, ja olen niin valtavan ylpeä talostani ja onnellinen siitä, kuinka montaa teistä taloni kosketti. Kulunut vuosi on ollut osoitus siitä, miten elämällä on tapana näyttää parhaat puolensa, kunhan vain uskaltaa. Nyt rinnallani seisoo uusi räiskyvä rakkaus ja taloni on valmis olemaan tulevaisuudessa perheemme koti. Elämässä asiat on juuri nyt kauniimmin kuin koskaan. K i i t o s . 

 

edelleen onnesta häkeltyneenä, 

Tiiu Piret xx

 

 

Ladataan...

Ladataan...
lainahöyhenissä

 

 

siinä hän on - syy viimeaikaiseen hiljaiseloon blogin puolella. upea 5-vuotias holsteinertammani Clarissa, joka saapui vihdoin viime torstaiyönä kotiin. 

hevoselämää on nyt takana lähes viikko ja en voisi olla onnellisempi. piskuinen tamma on osoittautunut aivan hurmaavaksi yksilöksi, ja on juuri sellainen hevonen, mitä itselleni etsin: reaktiivinen ja herkkä urheiluhevonen, jolla on täyden kympin luonne ja valtava into tehdä töitä.

tai oikeastaan Clarissa on paljon paljon enemmän, kuin mitä lähdin alunperin etsimään - en tokikaan uskaltanut edes haaveilla näin hienon hevosen löytäväni. sirosta koostaan huolimatta Clarissa omaa valtavasti liikettä ja voimakkaan hypyn, mikä toki upean sukunsa (isälinja Clarimo - Clearway - Capitol I, emänisälinja Lancer II - Landgraf I ja emänisänisälinja Caletto III - Cor de la Bryere) puolesta olikin odotettavissa. 

olen aivan järjettömän innoissani uudesta hevosestani, ja sydänjuurissa asti tuntuvasta onnesta. samalla olen aivan yhtä kauhuissani hevosen mukanaan tuomasta vastuusta ja omien rahkeideni riittämisestä. silti uskon, että kaikki järjestyy parhain päin ja olemme hienon yhteisen elämän alkutaipaleella. 

tervetuloa kotiin oi uljas harmaa! 

Tiiu Piret xx

 

 

Pages