Ladataan...
lainahöyhenissä

 

viikonloppuna haimme Clarissan kanssa vielä tuntumaa Korpilahdella 1. tason kilpailuissa 90&100 tasolla, ennen astetta korkeampiin luokkiin siirtymistä. 

molemmista luokista saimme tulokseksi verrattain tasaiset 0/0 suoritukset perusradalta ja uusinnasta, ja hevonen tuntui taas kerran hirvittävän hyvältä ratsastaa radalla. viimeisen luokan verrytelyssä sen sijaan kävi aika hurja vaaratilanne, kun kaaduimme Clarissan kanssa verryttelyhypyn jälkeen. 

harmikseni tuo episodi ei tallentunut kenenkään kameralle, sillä olisin itsekin tahtonut nähdä mitä siinä oikein tapahtui. silminnäkijöiden mukaan verrytelyesteen ylin puomi jäi Clarissan etujalkojen väliin huolimattoman hypyn seurauksena, ja tamma kompastui laskeutumisvaiheessa sillä seurauksella, että menetti tasapainonsa ja kaatui ensin polvilleen, ja lopulta kyljelleen. 

säikähdin aivan valtavasti, ettei Clarissa nyt loukannut itseään - tai saanut mitään muistijälkeä tästä kurjasta tapaturmasta. toinen asia, mikä mieleeni juolahti siinä maassa maneesinpohjaa suussa pyöritellessäni, että ei tässä nyt ole aikaa parannella katkenneita sääriluita eli parempi olisi selvitä säikähdyksellä. 

vaikka oikea jalkani jäi hetkeksi puristuksiin hevosen ja maan väliin, ei onneksi vahinkoa tullut muutamaa suurta ihonalaista verikertymää lukuunottamatta. adrenaliiniryöpyn voimaannuttamana kiipesin takaisin selkään, ja jatkoimme verrytelyä aivan kuin mitään ei olisi tapahtunutkaan. 

en oikein osaa edes pukea sanoiksi sitä tunnetta, minkä Clarissa sai aikaiseksi kylmähermoisuudellaan ja rohkeudellaan suoriutuessaan tällaisen kömmähdyksen jälkeen virheittä kilparadalla. viimeistään nyt ymmärsin miten ainutlaatuisen hevosen olen onnistunut löytämään. 

tämä viikko pidetään nyt selkeästi treenitaukoa ja huilataan  hyvillä mielin. Clarissan Reneissance- satula lähti muutamaksi päiväksi Satula.comiin Kangasalalle, jossa sen runkoa kavennetaan istuvuuden parantamiseksi.  Clarissa on hyvin herkkä kaikenlaisille hiertymille ja hankaumille ja tahdon varmistaa, ettei varusteiden istuvuus missään tilanteessa aiheuta harmistusta herkälle hevoselle - nyt rungoltaan hieman liian leveän satulan istuvuutta on pitänyt korjata palaromaanilla sopivammaksi. 

seuraavaksi kilpailemme nuortenhevosten luokissa 9.3 Ainossa, ja edelleen Ypäjällä 16.-17.3.

nyt kisahuilia hetki ja keskittymistä perusasioihin. 

 

upeat kuvat // Roosa Järvinen Photography

 

 

Ladataan...
lainahöyhenissä

 

 Liemessä- blogin Jennin ja upean pastareseptinsä aikaansaaman uunifeta-pasta huuman myötä nousi pintaan myös hieman kurja, somessa levinnyt debaatti siitä, kuka keksi reseptin ensin.

että kuka keksi uunifetapastan

juttelimme aiheesta Jennin kanssa, ja tulimme yhdessä tuumin siihen tulokseen, että kaikkihan on varmasti jo vähintäänkin kertaalleen keksittyä, eikä moisesta asiasta kannata mieltään pahoittaa - ei reseptien laatijoiden eikä reseptien tulkitsijoiden. meitä herkkusuita on moneen lähtöön, kuin myös tulee olla variaatioita hyväksi havaituista resepteistä. 

se, että oma, vuosi sitten julkaisemani prosecco-uunifetaspaghetti ei breikannut moiseen huumaan, johtuu siitä, että Jennin pasta yksinkertaisesti oli parempi. jos omani olisi ollut yhtä älytön, olisi se varmasti kirinyt ruokahitin maineeseen sekin. 

siispä tässä, nyt toistamiseen julkaistu, vaikkapa floppipastaksi hittipastan sijaan tituleerattava uunifetapastani prosecco-piristeellä. ja jotta reseptisynkistely jäisi tyystin unholaan, haastan teidät hyvän ruuan ystävät, kehittämään oman versionne tästä syntisen hyvästä ja nopeasta pastaruuasta. 

  Jenniä siteeraten, Peace, love & uunifetapasta,

Tiiu Piret xx

 

 

 

uunifeta-prosecco spaghetti 

200g fetajuustoa (Patros) 

runsaasti kypsiä terttutomaatteja

valkosipulinkynsiä, hunajaa, oliiviöljyä, suolaa & mustapippuria myllystä 

spaghettia

1,5dl dl Proseccoa (Divicin luomuprosecco on suosikkini)

1 sipuli & lisää valkosipulia, n. 4 kynttä

tuoretta timjamia, voita 

 

laita feta ja tomaatit uunivuokaan - lisää myös runsaasti veitsen hamaralla linttaan lyötyjä valkosipulinkynsiä. kaada päälle runsaasti hyvää oliiviöljyä ja juoksevaa hunajaa - tästä liemestä tulee huumaava kastike pastalle, joten elä kitsastele.  mausta suolalla ja pippurilla. nosta uuniin paahtumaan n. 200 asteeseen puoleksi tunniksi tai kunnes juusto ja tomaatit on saanut kauniin sävyn. 

kuullota pannulla runsaassa voissa, matalalla lämmöllä,  hienoksi silputtu sipuli, ja valkosipuli - enemmän on enemmän tässä asiassa. lisää joukkoon kouranpohjallinen tuoreita timjaminlehtiä. kaada pannulle proseccoa, ja annan kuullottua edelleen miedolla lämmöllä. mausta proseccosipuliseos lorauksella hunajaa, suolalla & pippurilla. anna kiehua miedolla lämmöllä kasaan. 

keitä spaghetti al denteksi hyvin suolatussa vedessä. valuta kypsä spaghetti ja nostele pannulle proseccosipuliseoksen joukkoon ja kääntele hyvin. lisää tämän jälkeen uunifetapaistos ja kaikki uunissa tekeytynyt hunajaöljyliemi spaghetin sekaan ja kääntele hyvin.  jos runsas valkosipuli on liikaa, voit noukkia fetapaistosta maustaneet vaklosipulinkynnet pois tässä vaiheessa. 

nauti hyvässä seurassa pulloon jäneen proseccon kera. 

 

 

 

Ladataan...
lainahöyhenissä

 

uskomaton viikonloppu takana! 

hirvittävän jännityksen saattelemana startannut kisadebyytti onnistui valtavan hienosti. erityisesti jännitys kiteytyi tempperamenttisen tamman kanssa kilpailupaikalla toimimiseen, ja myös tamman ratsastettavuuteen verryttelyareenalla - ei varsinaisesti esteiden ylittämiseen, sillä hyppääminen on tammalleni hurjan mieluisaa. 

ja kuinkas kävikään: Clarissa oli kilpailupaikalla levollisempi ja fiksumpi kuin kotona kuunaan. kävi ilmi, että hevonen todella on kilpailuhermoinen tyyppi ja sopeutuu kilpailutilanteisiin kerrassaan kuin kala veteen. 

 

 

olen hirmuisen tyytyväinen kaikkiin kolmeen luokkaan, vaikka lauantaina ratsastin itse verrattain paremmin kuin sunnuntaina. Clarissa tuntui radalla muutamaa riemupotkua lukuunottamatta hirmuisen hyvältä, ja suoritukset olivat tasaisia ja etenivät hyvässä rytmissä - nuoren hevosen hypyt myös paranevat pikkuhiljaa koko ajan, kun voima ja koordinaatio kehittyy. 

uskomatonta kyllä, mutta saimme heti ensimmäisistä kilpailuistamme sijoituksen 90cm luokasta sunnuntaina, vaikka uusinnan viimeinen puomi putosikin. täysin yllätyksenä tullut uutinen sijoituksesta sai aikaan hyvin hyvin äänekkään riemunkiljahduksen, sillä ensimmäiseen rusettiin ajattelin olevan vielä pitkä pitkä matka. 

tästä on hirmuisen hyvä jatkaa seuraaviin kilpailuihin, kuin myös kotitreeneihin. on ihana huomata miten yhteistyö kehittyy ja vahvistuu pienin askelin ja keskinäinen luottamus hevosen kanssa alkaa syventyä.

se jos jokin, on tämän lajin kultainen lanka. 

 

kilpailukuvat radalta // Tuulia Nelimarkka 

 

Pages