intoa hieman liiaksikin asti

viime sunnuntaina kävimme Järvenpäässä Ratsastuskeskus Ainossa debytoimassa Clarissan kanssa 110 tasolla.

kaikkinensa suoritukset eivät olleet parhaimmistoamme, mutta olen jälleen hirmuisen tyytyväinen hevoseeni – vaikkakin  molemmissa luokissa Clarissa oli hieman liiankin innokas, ja jouduin todella tekemään töitä että sain tamman pysymään nahoissaan.

kotona harjoituksissa jo ajoittain löytynyt rentous oli tipotiessään, ja jouduin ratsastamaan liikaa kädellä taaksepäin, kun ideaali tilanne kuuman tamman kanssa olisi päästä rentoutumaan kädellä kohti estettä.

Clarissa jää helposti todella etupainoiseksi ennen ja jälkeen esteen, ja vetää turpaa eteen alas kohti ryntäitään – tämä vaikeuttaa hevosen valmiutta hypätä este hyvässä tasapainossa, kuin  myös ratsastajan tehtävänä olevaa etäisyyden arviointia ja hevosen oikeaan ponnistuspaikkaan tuomista.

parista pudotetusta puomista huolimatta viikonloppu oli hyvä muistutus perusasioiden tärkeydestä, ja motivoi itseäni ratsastamaan entistä paremmin, ja harjoittelemaan kovemmin. nyt keskitymme treeneissä painopisteen siirtämiseen hevosen takaosan päälle, jolloin molemmat olemme paremmassa valmiudessa suoritua esteillä tasapainoisesti ja virheittä.

100cm luokassa Clarissa ylsi yhdestä pudotuksesta huolimatta kuudenneksi, ja pääsimme ensimmäistä kertaa palkintojenjakoon. kärsimätön tamma jaksoi seistä paikoillaan juuri ja juuri oman palkitsemisensa ajan, ja itse hyvä että kyydissä pysyin kun onnesta hytisin.

tästä jatkamme viikonloppuna Ypäjällä, jossa tavoitteena on tasaiset suoritukset ja iloinen mieli.

riemuisaa viikonloppua toivoen,

Tiiu & Clarissa xx

upeat kuvat // Elli Heimonen Photography 

Kommentit (4)
  1. Kyllä se siitä pikkuhiljaa! Teillä ei vielä ole kovin pitkää yhteistä taivalta takana, Clarissa on nuori ja … noh, tamma 😉 Eräs mies puolinen kaverini kerran avautui omasta tammastaan, ei oikein toiminut johdonmukaisesti ja oli muutenkin hankala saada tekemään pyydettyjä asioita, että miten tämän kanssa nyt toimisi? Kysyin sitten häneltä, että mitenkäs yhteiselämä vaimon kanssa, onko hän ns. käskytettävissä, ”Ahaa!” totesi mies, ilmeisesti oivalsi jotain kaikenlaisten vai -lajisten naisten sielunelämästä. Eihän tämä elämä naisena aina niin kovin tasaista ole 😀

    1. Hahaha näinhän se juuri menee!! Ja tammoissa – niin kuin kaikissa naisissa – on tasaisempia persoonia ja sitten näitä tulisieluja joilla aina on oma näkemyksenä asioista. Mä myös aika ajoin unohdan että Clarissa on ihan nuorikko vielä. Täytyy muistaa itsekin malttaa, mutta ainakin lähipiirini toteaman mukaan olen onnistunut löytämään hevosversion itsestäni, joten vöyhkääminen tässäkin asiassa on itselleni luontevin tie. Se saattaa ottaa aikaa kun kaksi vöyhkää yrittää löytää seesteistä tapaa toimia 🙂

  2. Aivan mahtavaa, että päivittelet näitä heppajuttuja tänne sekä Instagramiin. Sun blogissa yhdistyy ihanasti kaikki mua eniten kiinnostavat jutut, eli sisustus ja hepat. Tosi laadukkaasti toteutettuna vieläpä. Kiitos siitä ja tsemppiä kevään radoille! 🙂

    1. Kiitos ihanasta viestistä ja kannustuksesta! Hevoselämä on taas niin iso osa elämääni että koen luontevaksi myös kirjoittaa siitä tänne. Ja vaikka ei hevosista ymmärtäisikään, niin samat lainalaisuudet ja haasteet tähän hommaan pätee kuin muihinkin elämän osa-alueisiin – välillä onnistutaan, välillä epäonnistutaan. Siksi näen että hevosjutut saattavat kiinnostaa muitakin kuin meitä hevosihmisiä 🙂 kiitos myös tsempistä, sitä tarvitaan!!!

Rekisteröitymällä Lilyyn kommentoit kätevämmin ja voit perustaa oman blogin. Liity yhteisöön tästä.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät merkitty *