sinä riität kyllä

lainahöyhenissä

 

kirjoitin taannoin kovin viisaita

sananparsi meni kutakuinkin näin, "ensin on osattava olla yksin, jotta on valmis tekemään tilaa toiselle". 

kaikki tämä viisaus unohtui silmänräpäyksessä, kun rynnistin suuna päänä uuteen rakkauteen.

se sokaisee. vatsanpohjasta kouriva rakkaus nimittäin. jokainen sen tietää -  miksi muuten kaikki maailman laulut ja tarinat kertoisivat siitä. 

luulin olevani hyvinkin eheä entisistä arvistani. valmis itseni kanssa ja täysin auki uudelle, vailla menneisyyden taakkaa. valmis heittäytymään, ja olemaan paras versio itsestäni. 

enempää väärässä en ole ollut vielä koskaan eläissäni. 

vaatii rohkeutta myöntää omat arpensa. omat epäluulonsa ja pelkonsa. oman vajaavaisuutensa.  silläkin uhalla, että toinen ei tahtoisikaan niitä kontolleen. ja miksi pitäisikään, jos et riitä edes itsellesi.

olen ammentanut kesän mittaan niin paljon viisautta ystävältäni lahjaksi saaduista Rupi Kaurin runokirjoista. kerännyt voimaa ja viisautta naiselta, joka on elämässään särkynyt liian monta kertaa ollakseen vain kaksikymmentäyksivuotias. ammentanut rohkeutta kohdata oman haurauteni, ja tehdä asioita oman eheyteni eteen. 

tapasin Flowssa kaatosateessa sattumalta ihastuttavan lukijani.  hänen kanssaan tarinoimme pitkän tovin rakkaudesta, elämästä. ennen muuta epävarmuudesta. siitä riittämättömyyden tunteesta, joka jossain kohtaa elämää astuu jokaisen polulle. ja siitä, miten nainen on naiselle susi on typerintä mitä koskaan olemme tajuntaamme syöttäneet.

sitä ollaan niin rinta rottingilla feministejä, ja silti tämän ajatusmallin mukaan pahin uhka on nimenomaisesti juuri toiset naiset. 

ystäväni kanssa aloitimme viime kesänä tietoisen hyvänmielenkampanjan tätä koko idioottimaista susimallia vastaan. Sinä olet upea, kerroimme kursailemattomasti kohtaamillemme naisille. vastaanotto oli voimaannuttava. hämmentynyt ilme tuntemattoman naisen keskustelunavauksesta vaihtui sekunnissa silmiin asti kiriväksi hymyksi,  ja johti usein pitkiin keskusteluihin naisten välisestä kuilusta. 

en koe olevani roolimalli.  lukijoinani on kuitenkin liuta upeita naisia, joille en tahdo missään nimessä viestiä, että minulla kaikki olisi aina hienosti. että täällä sitä mennään - eletään hienoa elämää, ilman tietoa maallisista murheista. ja että olisin äärettömän itsevarma ja aina tyytyväinen itseeni. näkisin päivittäin itseni kauniina ja riittävänä. 

olen hirvittävän herkkä, ja koen vahvoja epävarmuuden tunteita. etenkin nyt, uudessa parisuhteessa.

olen huomannut miettiväni, miten pitkään tulen riittämään puolisolleni, kun maailma on täynnä toinen toistaan upeampia naisia. tarranut hieman kovemmin poikaystävän käsivarresta kiinni, ettei kukaan vaan kähvellä tätä onneani. nähnyt muut naiset susina, vaikka olen itse tietoisesti pyrkinyt toimimaan päinvastoin. 

ihan kuin toisen onni olisi kenenkään otettavissa. tai itsevarmuutesi kenenkään muun määritettävissä kuin yksinomaan sinun.  

olen kirjoittanut tähän tekstiin viimeisiä sanoja nyt kymmeniä kertoja, eikä mikään kuulosta oikealta. ehkä siksi, että en pysty ihan vielä kirjoittamaan itselleni,  Sinä riität.

hetken se vielä ottaa, mutta olen oikealla tiellä. 

 

kiitos kun kuuntelit. 

Tiiu Piret xx

Kommentit

Vierailija (Ei varmistettu)

Voi ei. Oon miettiny ihan samoja. Oot ihana ja upea! Kiitos tästä tekstistä.

Piret
lainahöyhenissä

Kiitos kaunis. Arvelinkin, että aihe koskettaa varmasti monia. 

Vierailija (Ei varmistettu)

kuulostaa minulta. 12-vuotisessa parisuhteessani koin tänä keväänä ensimmäistä kertaa epävarmuutta itseni riittävyydestä. eräs "susi" pääsi minun mittakaavan mukaan liian lähelle miestäni, joka johti siihen että mielikuvitukseni heräsi ihan uudella tavalla ja tarrauduin tiukasti enemmän kiinni mieheeni. tämä johti vain oman epävarmuuden lisääntymiseen - riitänkö, mitä jos joku on parempi kuin minä, olenko tarpeeksi kiinnostava vielä näinkin pitkän yhdessäolon jälkeen. kaikki naiset näyttivät paremmilta vaihtoehdoilta kuin minä, ja salaa mietin radikaalejakin muutostöitä kohdentuen itseeni. kamppailua kesti useampi kuukausi, mutta nyt on jo helpompi hengittää - minä olen paras versio itsestäni, ja jos se ei muille (mukaan lukien myös ystäväni) riitä, ei meitä ole luotu olemaan yhdessä. liekö oli kolmenkympin kriisiä vai mitä, mutta helpottavaa kuulla että muutkin kamppailee samojen asioiden äärellä.

tsemppiä ja onnea uuteen rakkauteen. niin kornilta kuin se kuulostaakin, niin äiti on joskus "omistanut" minulle juha tapion biisin kelpaat kelle vaan, tähän uskon ajottain itsekin.

Piret
lainahöyhenissä

Näin se juuri on. Ja ketäänhän et voi itsellesi omia, etkä itseäsi toiselle omistaa. Kiitos kun jaoit tarinasi, näistä asioista ja epävarmuuksista on hyvä puhua ääneen - vertaistuki on tässäkin asiassa voimaannuttavaa <3

Jhhh (Ei varmistettu)

Niin kaunis teksti! Sun kirjoituskyvyillä ja kauniilla sanojen asetteluilla sais kyllä niin maagisen kirjan aikaseksi!

Piret
lainahöyhenissä

Kiitos! Olisiko se sitten yhdistetty kirja riipaisevasta ja kaikkivoipasta rakkaudesta, maustettuna herkkuresepteillä ja ruokakuvilla :) 

Eveliina28 (Ei varmistettu)

Wau kuinka hienosti puettu sanoiksi. Kamppailen itse parisuhteessani ihan samoja epävarmuuden tunteita vastaan välillä. Ihanaa kuitenki huomata kuinka asian tiedostettua siinä pystyy kehittymään. Ollaan oltu yhdessä reilu 4 vuotta ja alun rakastuminen oli jotakin niin pakahduttavaa että sitä menettämistä alkoi pelkäämään. Nyt useimmiten pystyy pääsemään nopeasti niistä pelon tunteista yli. No meille syntyy ihan näinä päivinä esikoinen ja yllättäen synnytysrentoutukset on tehny mulle niin hyvää kokonaisvaltaisesti että todellakin uskon meditoimisen ihmeelliseen voimaan nykyään. Kiitos kun jaoit näitä henkilökohtaisia tuntemuksiasi

Piret
lainahöyhenissä

Kiitos Eveliina, ja paljon onnea esikoisesta. Suhteen alkuhuuma on varmasti omiaan herättämään epävarmuutta menettämisen pelosta. Kun suhde ja luottamus syvenee, jää riittävyyden pelko ja epävarmuus luonnollisesti taka-alalle. Itsensä kehittäminen käsittelemään asioita ja puhumaan puolisolleen on taito mitä kannattaa vaalia läpi elämän - nämä asiat kun eivät myöskään ole naisten yksinoikeus, vaan miehet kokevat samanlaisia tunteita yhtä lailla. 

Tilda x (Ei varmistettu)

Ah miten ihanasti kirjoitat, ah miten oikeassa olet. Mulla on ollut kuukausia muhimassa idea (joka sai alkunsa siitä kommentistani jonka eropostaukseesi jätin...), joka mielestäni pitäisi toteuttaa ja jostain syystä olen keksinyt että sinusta olisi siihen kaveriksi. Kerran jo melkein lähetin sulle sähköpostinkin, jokohan uskaltaisin?

Piret
lainahöyhenissä

Ihana Tilda!! Tietenkin lähetät :) Miksi et uskaltaisi, katsotaan mihin ideasi johtaa :) 

Bananna (Ei varmistettu)

Iisalla on aika kiva biisi "kukaan ei oo kenenkään", muistutus siitä että emme tosiaan ketään voi omia itsellemme.

Piret
lainahöyhenissä

Juuri näin. Rakkaus on vapaa, eikä se sidottuna pysy hengissä <3 

rosaru (Ei varmistettu)

Kauniisti kirjoitettu ja niin oikea ja ihana tapa ajatella!

Piret
lainahöyhenissä

Kiitos paljon <3

Nenninen (Ei varmistettu)

Mielettömän hyvä ja rehellinen teksti. Parasta vertaistukea samoja fiiliksiä läpikäyvälle. Kyllä me riitetään – itsellemme ja rakkaillemme. Olet oikeasti vaan niin UPEA!

Vierailija (Ei varmistettu)

Kiitos, että kirjoitit &lt;3

Riittää jo (Ei varmistettu)

Parisuhde on aina kahden kauppa ja toisaalta aina arpapeliä. Vaikka kaikki olisi alkuun hienosti ja molemmat ns tasapainoisia ihmisiä.
Mikään ei silti ole varmaa.

Iidaelisa (Ei varmistettu)

"olen huomannut miettiväni, miten pitkään tulen riittämään puolisolleni, kun maailma on täynnä toinen toistaan upeampia naisia. tarranut hieman kovemmin poikaystävän käsivarresta kiinni, ettei kukaan vaan kähvellä tätä onneani. nähnyt muut naiset susina, vaikka olen itse tietoisesti pyrkinyt toimimaan päinvastoin. "

Tää vois olla suora lainaus mun päiväkirjasta. Pysäytti. Kiitos ihanasta kirjoituksesta

Vierailija (Ei varmistettu)

Oon ollut nyt 3 vuotta sinkkuna ja tällä hetkellä tapailen ihmistä, josta ensimmäistä kertaa näiden kolmen vuoden jälkeen välitän ja joka tuntuu hyvältä. Luulin, että oon eheytynyt rankan eron jälkeen ja että olen hyvinkin itsevarma, mut yhtäkkiä musta tulikin epävarma kertaheitolla. Vaikeinta on uskoa, että joku oikeasti haluu olla mun kanssa ja valita mut. Vaikka tiedän, että olen itse näiden kolmen vuoden aikana särkenyt sydämiä. Jotenkin alitajuntaisesti pyrin suojaamaan sydäntä ja työntämään toista pois (mun ajatuksissa). Samalla en kuitenkaan haluu tehdä sitä, koska tässä ihmisessä on jotain niin arvokasta ja en haluu sitä menettää. Huh! Vaikeita juttuja ihmissuhteet. Kiitos tästä kirjoituksesta &lt;3

Kommentoi

You must have Javascript enabled to use this form.