yhdessä hyvä tulee

äää111 (1 of 1)-132.jpg

 

inspiroiduin Suomen ratsastajainliiton tämän vuoden teemasta, yhdessä, siinä määrin, että tahdon asiasta sanoa sanasen. 

kiteytän ajatukseni ratsastuksen teemoihin, mutta voisin väittää, että teksti pätee mihin tahansa urheilulajiin tai yhteisöön ihan siltään. 

olen varttunut hevostalleilla pikkutytöstä nuoreksi aikuiseksi, ja nyt jatkan varttumista itselleni mieluisimmassa ympäristössä aikuisiällä, 14- vuoden tauon jälkeen. 

on kurjaa huomata, että juuri mikään ei ole tuon poissaoloni aikana muuttunut. 

siellä missä on ihmisiä, on myös eriäviä mielipiteitä, ja kovin kärkästä arvostelua. arvostelua, joka valitettavan usein tavalla tai toisella kärjistyy kiusaamiseksi. 

ja sitten me aikuiset, samaan hengenvetoon kuin kauhistelemme lasten tapaa kiusata toisiaan, toteutamme itse aivan samaa käytösmallia arvostelemalla ja poissulkemalla. 

minkä lapsena oppii, sen vanhana taitaa. 

tarkoitukseni ei ole keskittyä nyt kuitenkaan yksinomaan kiusaamiseen, vaan pikemminkin siihen yhdessä tekemisen vaikeuteen, mikä ohjaa kohti tätä kurjaa lieveilmiötä.  kannustava yhteishenki paitsi koko kansan kesken, myös pienempien yhteisöjen keskuudessa, tuntuu olevan ennemminkin harvinainen poikkeus kuin sääntö. vihamielinen ja kyräilevä ilmapiiri on omansa tappamaan suurimmankin innostuksen mitä tahansa mielekästä tekemistä kohtaan – olkoonkin se harrastamiseen, työelämään tai ihmissuhteisiin liittyvää tekemistä. yhtä kaikki, näin ei saisi koskaan olla. 

kansaperintönä kokemamme alemmuudentunne ja osaamistamme väheksyvä asenne tuo vielä oman mausteensa tähän soppaan, joka maistuu jo tarpeeksi katkeralta ilman kansallishäpeääkin. 

niin että mitä jos tehtäisiin sittenkin enemmän yhdessä? 

kanustettaisiin ja rohkaistaisiin toinen toista. uskottaisiin siihen, että yhdessä tekemällä saamme enemmän hyvää aikaiseksi – enemmän onnistumisia. sivutuotteena onnistuisi luoda iloinen ympäristö harrastaa ja avun pyytämisen kynnys madaltuisi tasoon katsomatta. 

erilaiset toimintatavat on rikkaus, ei välttämätön paha, jota kohtaan on suotavaa hyökätä jos itsellä ei ymmärrys riitä. on hieno tunne oppia uuttaa, ja yhtä hienoa kokea onnistumista siitä, että on voinut ojentaa auttavan käden toiselle. 

ajatella, että sitä voisi vaalia omia vahvuuksiaan innolla, ja kehittää heikkouksiaan neuvoa kysyen ja alati parempaan lopputulokseen pyrkien ilman, että se olisi keneltäkään toiselta pois. 

ja vielä jos joku päivä osattaisiin olla vilpittömästi iloisia toisen onnistumisesta, sitten olisimme jo melkoisen pitkällä – kansana ja yksilöinä. 

yritettäisiinkö siis olla pikkaisen parempia yhdessä.  kukaan kun meistä ei yksin pärjää kuitenkaan. 

 

yhteishenkeä viikonloppuunne puhaltaen,

Tiiu Piret xx

 

Kommentit (9)
  1. Kiitos myös itsellesi äskeisestä kommentista jonka poistin. Voin jatkaa aiheesta keskustelua kanssasi henkilökohtaisesti, laittanet sähköpostia ja esiinnyt omana itsenäsi 🙂 

  2. Ikävä sanoa, mutta silloin 14-vuotta sitten, kun viimeksi lajin parissa vaikutit, olit usein juuri se, joka mollasi toisia ja ilkkui selän takana. Itseasiassa koko silloinen Tahkon jengi oli tunnettu huonosta urheiluhengestä kisapaikoilla ja viimeistään ratsastajien illanvietoissa. Luultavasti osasyynä tähän oli raha, se että sinulla oli hyvät vanhempien maksamat hevoset sekä luonnollisesti nuoruuden tyhmyys, joka usein joukossa tiivistyy.
    Itse lopetin kilpailemisen myös yli 10-vuotta sitten, mutta ehdimme sinun kanssa kiertää aika monet samat kisat ennen sitä ja muistan, että kukaan ei olisi halunnut verkkaan samaan aikaan sinun kanssasi, sen verran maailmanomistajan asenteella siellä ringissä huitelit menemään. Toivon tosiaan, että vuodet ovat kasvattaneet ja tehneet sinusta hieman nöyremmän ja inhimillisemmän.

    1. Hei Vierailija. Todella kurja kuulla tuntemuksistasi minua tai muita entisiä Tahkon tyttöjä kohtaan. Jos esiintyisit omana itsenäsi täällä, pystyisin kohdentamaan anteeksipyyntöni, jos olen Sinua loukannut. 

      En usko, että vanhempien ostamat hevoset ovat mikään syy käyttäytyä kurjasti – tai olettaa ihmisten käyttäytyvän kurjasti. Toisaalta en tiedä, millaisia muunlaisia juniorihevosia maailmassa on, kuin vanhempien maksamia. Harvalla nuorella ratsastajalla on ikänsä puolesta itse tiennattua rahaa, saati vielä sponsorihevosia käytössään – muutamaa lahjakkuutta lukuunottamatta. Harmillisesti juuri nämä mainitsemasi hyvät hevoset, ovat aina olleet jonkinsortin mittari myös ratsastajansa arvomaailmasta automaattisesti. Tässä on hieman hassu kaiku, sillä juuri ne hyvät hevoset ovat vahvasti tämän lajin perusta.  

      Myöskään hyvä hevonen ei ole synonyymi sille, paljon hevosesta on maksettu rahaa. Hyvän hevosen voi saada hyvin edullisesti, ja vaihtoehtoisesti huonosta hevosesta voidaan maksaa maltaita. 

      Nuoruuden tyhmyyden allekirjoitan ehdottomasti, ja yksi syy, miksi tämä yhteen hiileen puhaltaminen lajin kannalta tuntuu itselleni niin tärkeältä, johtuu suureksi osaksi siitä, että olen kyllä todistanut tätä lajimme nurjaa puolta molemmin puolin aitaa. 

      Kiitos viestistäsi ja kaikkea hyvää Sinulle hevosten parissa. 

Rekisteröitymällä Lilyyn kommentoit kätevämmin ja voit perustaa oman blogin. Liity yhteisöön tästä.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät merkitty *