Ladataan...
lainahöyhenissä

 

oi minkä teit Sveitsi. 

vaikka paljon olen maailmaa nähnyt, en kuuna päivänä ole kokenut moisia maisemia. vuoria, laaksoja, vehreyttä, lunta ja ruskaa kaikki yhdellä kertaa. 

vierailimme ystäviemme luona Langnaun kylässä, mistä käsin teimme pieniä päiväretkiä lähialueiden hiihtokeskuksiin, jotka lumettomana aikana ovat upeita vaellus- ja retkikohteita. kuvien turkoosi vuoristojärvi on nimeltään Oeschinensee, minkä lähiympäristössä on aktiviteetteina mm. vuorikiipeilyä, kalastusta, patikointireittejä, nuotiopaikkoja ja alamäkikelkkailua. eri mittaisia patikkareittejä on niin paljon, että täällä saisi varmasti viikonkin kulumaan päiväretkiä tehden - vuorelle noustaan gondolihissillä joten myös lastenvaunujen ym. kanssa vuoristossa oli helppo kulkea. 

instastoryssä vilahtaneisiin kuviin sain paljon kyselyitä matkakohteesta, ja suosittelen varauksetta Sveitsiä. luontoihmisenä olen aivan haltioissani maan kauneudesta ja puhtaudesta. Oeschinenseen kaltaisia vuoristojärviä on lukuisia, jollei jopa vieri vieressä, joten nähtävää on tarjolla vaikka kuinka. myös kaupungit Zürich ja Bern vaikuttivat pikavisiitin perusteella varsin hurmaavilta. 

tarkoituksena oli vierailla Bernin kantonissa Haslitalin alueella Gelmerbahn nimisellä kiskoköysiradalla eli funinkulaarilla, mutta aika ei riittänyt tähän. alkujaan instagramissa vastaan tullut vuoren rinnettä alas kulkeva vuoristorata näyttää aivan uskomattomalta kokemukselta, joka varmasti on vierailun arvoinen. 

otimme lennot Zürichiin, mistä edelleen junan Berniin, mistä ystävämme tulivat meidät hakemaan. auto taitaa olla ehdoton kulkuväline* vuoristoretkien toteuttamisessa, joten vuokra-autojen hinnat kannattaa selvittää etukäteen. ainoa harmillinen puoli Sveitsissä on maan valtavan korkea hintataso, mikä kannattaa ottaa huomioon jo matkaa varatessa. 

Sveitsi kiri itselläni lomakohteissa kirkkaasti kärkeen. en osaa edes sanoiksi pukea sitä onnea, mitä näissä maisemissa koin. ihan vain istuen ja ihmetellen, miten kaunista voi ollakaan. 

iloista viikkoa toivoen,

Tiiu Piret xx

* = kommenttikentässä lisätietoa retkeilystä ilman autoa! ilmeisesti julkinen liikenne pelaa myös hyvin, joten auto ei ole välttämättömyys. 

 

 

Ladataan...
lainahöyhenissä

 

hei ystävät.

olen viime päivät pohtinut unelmia. yhtä erityistä unelmaa. 

kierinyt läpi tunteita laidasta laitaan aina ilosta ja jännityksestä valtaisaan epätoivoon, ja lopulta realistisiin en mä voi- loppupäätelmiin. 

se vieno ääni takaraivossa, joka kuitenkin, kaikesta innostuksesta ja tarmosta huolimatta, kehottaa laittamaan jarruja unelmahankkeelle, on yllättävän vakuuttava. silläkin uhalla, että unelman toteutumisen eteen tehtävistä uhrauksista huolimatta, olisin takuulla entistä onnellisempi versio itsestäni. 

jo pidemmän aikaa kestäneen itsetutkiskeluprojektini yksi vahva teema on itselle tärkeiden asioiden tekeminen. jos minun täytyisi valita yksi asia, mitä elämässäni tahtoisin eniten tehdä, tärähtäisi vastaus selkäytimestä. hetkeäkään miettimättä.  siltikään, en ole vuosiin - yli kymmeneen vuoteen - tehnyt sitä asiaa, mitä eniten tahtoisin. 

siksipä nyt, kun elämä on sopivasti otollinen, olen ottanut askeleen kohti unelmaani.

olen rustannut taulukkoon tulot ja menot, ja miettinyt, josko unelman toteuttamiseen rahkeet riittäisivätkin. kirjannut tuliterän Chanelin ja muut desginerlaukut myytävien listalle hetkeäkään empimättä, ja tuntenut riemua siitä, miten vähän painoarvoa moisella materialla oikeasti onkaan. 

vielä on paljon harkittavaa ja punnittavaa - ennen muuta säästettävää - mutta päätös on tehty: 

ostan hevosen. ja jos oikein innostun, rakennan vuoden parin päästä pienen tallin taloni kupeeseen.

parhaani yritin, mutta ei lauhdu hevostytön sielu millään muulla, kuin talikonvarteen tarttumalla. 

tuntuu hurjalta, ja vähän jopa pelottaa. ja silti samalla, mieli on yllättävän tyyni. kuvissa olevat unelmat, elämäni koira ja itse suunniteltu talo, kannustavat tarttumaan tätäkin unelmaa sarvista turvasta, vaikka hirvittääkin. 

 

unelmointiin usuttaen, 

Tiiu Piret xx

 

 

Ladataan...
lainahöyhenissä

 

tarkkasilmäisimmät ovat hoksanneet aivan oikein olohuoneeni vilahtavan Suomen kaunein koti- ohjelman uusimman kauden mainoksissa.

kotini nähdään kauden viimeisessä jaksossa, joka esitetään keskiviikkona 14.11.

kesäkuun loppuun sijoittunut kuvauspäivä oli erittäin aurinkoinen, ja talo on varmasti edukseen kauniissa alkukesän valossa kuvattuna. kauhusta kankea emäntä sen sijaan on varmasti vähemmän luonteva - televisiokameroille puhumisen kaltaista stressitilaa, en olekaan varmasti eläissäni kokenut.

en ole itse aiempia kausia sen suuremmin seurannut, mutta ainakin itselleni tuli yllätyksenä, ettei asukkaat kohtaa tuomariraatia ollenkaan kuvausten aikana.  valtavalla mielenkiinnolla - ja jännityksellä -  siis odotan, mitä sisustuksen ammattilaiset ovat kodistani mieltä. 

 

mukavaa viikonloppua toivoen, 

Tiiu Piret xx

 

 

 

Pages