Ladataan...
lainahöyhenissä

 

kulunut vuosi on ollut niin hyvä, että sen meneminen tuntuu suruna rinnassa. 

siinä missä 2017, oli hirvittävän uuvuttava, surullinen ja kaikin puolin raadollinen, on tämä vuosi ollut kuin vastakappale ahdistavalle edeltäjälleen. 

vuonna 2018 olen oivaltanut elämästä enemmän kuin aiempina vuosinani yhteensä. kliseistä kyllä, muta ne hyvät asiat mitä ihmiseloon ylipäätään povataan yhdistää, ovat lähes kaikki osuneet kohdalleni juuri näiden 365 päivän aikana. 

vuosi alkoi uudessa kodissa. kodissa, jossa on niin hyvä elää ja olla, että mieli hymyilee tauotta. kodissa, jossa herätään lintujen lauluun ja peitellään yöhön tähtikannen vienossa valossa. 

pian tämän jälkeen tuli rakkaus. aivan liian aikaisin siihen nähden, mitä olin valmis kokemaan - valmis itselleni sallimaan. rakkaus siinä mitassaan, mitä elämä yhtäkkiä tarjosi, oli ennen muuta pelottavaa. kapinoin ja kyseenalaistin maailmankaikkeuden ratkaisun tuoda rakkaus juuri nyt elämääni kun en ole edes valmis.  

aivan kuin sitä joskus olisi. 

vuonna 2018 opin itsestäni monta erityistä asiaa. on yllättävän vapauttava tunne huomata, miten keskinkertaisesti sitä oikeasti onkaan perillä itsestään. siitä mitä on, mitä haluaa ja mitä kohti elämässä pyrkii - tai mitä vastaan pyristelee. miten itse itselleen määrittää sen mikä elämässä on tärkeää ja mikä ei. 

suurin intohimoni ja unelmani elämässä on ollut palata takaisin hevosiin - palata takaisin siihen tekemiseen, mikä saa minusta parhaimman esiin. yksilön onnellisuus on aina itsensä harteilla, eikä sen tuominen jonkun toisen toimesta ole konseptina edes mahdollista - kun tälle suot hetken ajatuksistasi, huomaat miten paljon tähän toteamukseen kiteytyy elämän solmukohtia. 

siksipä nyt, keskityn tekemään itseni onnelliseksi, tavalla jonka parhaiten tiedän - ensimmäistä kertaa 14 vuoteen. siksi tiedän, että tuleva vuosi 2019, tulee olemaan haasteistaan huolimatta hyvä. 

olenhan onnellinen omissa nahoissani, ja valmis jakamaan sen. varauksetta. 

 

onnea ja oivalluksia vuoteenne 2019 toivoen, 

Tiiu Piret xx

Ladataan...
lainahöyhenissä

 

 

eilen tapahtuneen varusteläpimurron johdosta tämä kirjoitus on hyvin erilainen, kuin se olisi ollut kaksi päivää sitten kirjoitettuna. 

ensimmäisten kolmen päivän treenien jälkeen tamman ratsastettavuus huononi merkittävästi, ja viimeiset puolitoistaviikkoa ovat olleet enemmän ja vähemmän harmillisia. ongelmia on ollut aika lailla, ja Clarissa on alkanut protestoida voimakkaasti välittömästi selkään nousun jälkeen, laukkaamalla paikoillaan, pukittelemalla (sangen maltillisesti ihme kyllä) ja muutoinkin riskaamalla aivan mahdottomasti.  

pitkään epäilin, että tamma vain kokeilee rajojaan, ja mielsin omat ratsastustaitoni riittämättömiksi ratsastamaan tätä kuumaa hevosta tarpeeksi jalalla eteenpäin tilanteessa, missä hevonen kävi kierroksilla kuin hellankoukku - entinen ratsastajansa kun oli kuitenkin minua kaksi päätä pidempi mies. 

koska ratsastettavuus huononi niin valtavasti, aloin kiinnittää entistä enemmän huomiota varusteiden istuvuuteen. herkkähipiä kun oli saanut hankauman naamaansa mm. kuolaimen kumitutista, joten ymmärsin että varsin herkkänahkainen tapaus on kysymyksessä ja varusteiden kanssa on oltava erityisen tarkkana. ei sillä, etteikö aina täytyisi olla. 

vihdoin eilen sain testattavaksi lyhyemmän, ja rungoltaan kapeamman satulan, joka istui Clarissalle selvästi paremmin. eron huomasi heti selkään noustessa kun tamma malttoi pysyä paikallaan ja oli välittömästi normaali oma itsensä, eli se hevonen mihin ihastuin Liettuassa kuukausi takaperin. 

en pysty sanoilla kuvailemaan sitä eroa, mikä hevosessa tapahtui. liike laajeni ja suuntasi jälleen eteenpäin, aiemman ylöspäin hyppimisen sijasta.  hevonen rentoutui heti tuntumalle ja oli täysin avuilla tunnin alusta loppuun. kaikki ryysiminen, ja suun aukominen ja riskaaminen loppui kuin seinään. aiempi satula oli ollut lyhyeen selkäänsä paitsi liian pitkä, myös rungoltaan aivan liian leveä. 

hevosenomistajan huolikirjo väheni melkoisesti näinkin pieneltä tuntuvan, mutta valtaisan merkityksellisen, asian ratkeamisella. nyt ilolla odotan tulevaa viikonloppua ja ensimmäistä yhteistä estevalmennusta Clarissan kanssa. 

ei-hevosihmisille tämä kirjoitus ei varmasti aukene ollenkaan. mutta summa summarum: on ollut hiivatin hankalaa, mutta juuri nyt ei ole ollenkaan hankalaa. kunnes taas kohta on. 

siinä hevoselämä pähkinänkuoressa. 

iloista joulun odotusta toivoen, 

Tiiu & Clarissa 

 

 

Ladataan...
lainahöyhenissä

 

melkoiset kaksi viikkoa takana.

olo on ollut kuin linkousohjelman jäljiltä, kun jännitys Suomen kaunein koti- ohjelman finaalijakson ja hevosen saapumisen jälkjeen viimein laukesi. en ehkä itse ymmärtänytkään, kuinka paljon molempia asioita jännitin, kunnes elefantinpainoinen stressikertymä laukesi harteilta ja olo oli todella epätodellinen - onnen ja väsymyksen sekainen. 

nyt alkaa onneksi ihanasti helpottaa, ja edessä siintävä joululoma tulee todelliseen tarpeeseen. 

hevosen mukanaan tuoma elämänmuutos on tuonut arkeen ajankäytöllisiä haasteita, ja elämä vaatii nykyisin pikkaisen enemmän suunnittelua kuin ennen. blogissakin usein nähdyt pitkät viikonloppuaamiaiset ovat vaihtuneet mikropuuroon - jos siihenkään - ja aamukuudelta alkaviin aamutalleihin tai muutoin vain tallille rientämiseen. 

blogini varmasti eheytyy taas pian entiseen päivitystahtiinsa, mutta nyt pieni hellitys jollain elämän osa-alueella on ollut niin tarpeen, että ajankäyttöä on nipistetty juuri blogin kirjoittamisesta. 

paljon riemua viikkoonne  ja stressitöntä joulunalusaikaa  toivottaen,

Tiiu Piret xx

 

 

Pages