Ladataan...
lainahöyhenissä

 

vuosi sitten, lokakuun ensimmäisenä päivänä, kerroin kautta rantain erostani.

olin ehtinyt jo asiaa itsekseni surra ja kauhistella, mutta paljon oli mielen päällä vielä tuolloinkin, kun asiasta ääneen kerroin.  

nyt kuukausien jälkeen sen voi jo sanoa,  että tunsin häpeää. häpeää siitä, etten saanut sitten kuitenkaan korjattua parisuhdettani. ja siitä, etten enää edes tahtonut sitä korjata. 

jo osaksi helpotukseksi kääntynyt huoli harteillani, en osannut edes aavistaa,  mitä maailmalla olisi vielä tarjota. 

että jo vuoden päästä, olisin onnellinen.  mieli täynnä haaveita ja unelmia. haaveita,  jotka saan toteuttaa tasapainoisessa ja toista kunnioittavassa suhteessa ihmisen kanssa, joka saa minut nauramaan ja tuntemaan itseni kauniiksi - ihmisen joka tukee ja kannustaa tekemään päätöksiä omien unelmien eteen. 

nyt jälkikäteen on reilua sanoa, että viimeisin vuosi on ollut elämäni rankin, mutta samalla antoisin. olen oppinut äärettömästi itsestäni, tarpeistani ja ennen muuta onnellisuudesta - mistä se rakentuu, ja mikä sen musertaa. mitä se tarvitsee ja mistä se voi luopua. 

on merkittävän suuri asia oivaltaa, ettei oma onni johdukaan toisten tekemisistä, tai tekemättä jättämisistä. vaan että kaikki on ihan itsestä kiinni. 

että Sinulle, olet itse kaikki, tai et mitään. 

pidäthän siis huolta tärkeimmästä. ja samaan hengenvetoon voit muistaa sen rauhoittavan tosiasian, että elämä todella kantaa. 

 

pitkiä hengenvetoja viikkoonne toivoen, 

Tiiu Piret xx 

 

Ladataan...
lainahöyhenissä

 

hevosprojekti on herättänyt ihastuttavan paljon mielenkiintoa teissä. se tuntuu erityisen ihanalta - on mukava kertoa aiheesta, joka itselle on niin valtavan tärkeä. 

onnenkyyneleitäkin on asian tiimoilta jo vuodatettu, vaikka sen oikean etsintä on vasta alkanut. 

hevosen ostokriteerit ovat selkeät - silti tiedostan, että oikean yksilön löytyminen voi ottaa aikansa. tarkoituksena ei ole löytää mitä tahansa, vaan hevonen, jonka kanssa tunne on juuri oikea.

etsin nuorta, positiivista estehevosen alkua, jolla on tekniikka ja liike kohdallaan.  hevosen, mieluisesti tamman, tulisi olla reaktiivinen urheiluhevonen, jolla on hyvä asenne ja oikeanlaista pilkettä silmässä. olen itse varsin pieni, kokolailla 161 senttinen, joten hevosenkaan ei tarvitse olla valtava. 

pidän kevyistä ja etenevistä hevosista - ilmava takapääkään ei ole haitaksi, kunhan takajaloilla irroittelu on ilomielistä, ei protestoivaa. olen saanut osani vaarallisista hevosista, ja tiedostan myös omat vaillinaiset taitoni, joten liian suurta haastetta en tahdo kontolleni ottaa. 

tarkoituksena on löytää hevonen ystäväksi, pitkäaikaiseen suhteeseen, jonka kanssa kehittyä ja kokea. urheilla ja uskaltaa.

ennen muuta saada aikaiseksi luottava suhde, jossa molemmat yrittävät parhaansa pelkäämättä epäonnistumisia. entisenä kilparatsastajana tiedän kokemuksesta, miten antoisa hevosen ja ratsastajan välinen suhde voi parhammillaan olla, ymmärtäen samalla sen tavoitteellisen työn määrän, mitä yhteinen luottamus ja menestys edellyttää. 

jos tiedät kriteereihini sopivan hevosen, voi minuun ottaa rohkeasti yhteyttä (lainahoyhenissa@windowslive.com) . tässä ei ole kiire mihinkään, mutta oikean hevosen sattuessa kohdalle, on ostopäätös tehtävissä ripeästikin. 

iloista viikkoa toivoen, 

Tiiu Piret xx

 

 

Ladataan...
lainahöyhenissä

 

kesäterassin viidakko on siirtynyt sisätiloihin, ja meno on sen mukaista. 

kotini jokainen nurkka on sullottu täyteen vihreää, ja fiilis on vähintäänkin boheemi. mandariinipuu kukkii valtoimenaan ja entuudestaankin valtavat kasvit tuntuvat jatkavan kasvuaan vaikka talvi painaa päälle.

itselleni kodin vihertungos on voimaannuttava asia. kotona on valtavan hyvä energia, joka tarttuu harteille heti herätessä. jokaisena aamuna. 

päivien pimetessä olen taas pienoisen blogihaasteen edessä, ja ajattelin kysyä mielipidettänne seuraavasti:

onko mielekästä lukea postauksia, joissa kuvien laatu ei ole aivan priima, vai onko hyvät ja terävät kuvat ehdoton edellytys julkaisulle?

itsestä tuntuu, että vähempikin piisaisi. näkyy se elämä kehnommistakin kuvista.

vai mitä olet mieltä?

 

 

Pages