Ensimmäinen kolmannes

Palataanpas ajassa muutamia kuukausia taaksepäin ja muistellaan miten ensimmäinen kolmannes tässä toisessa raskaudessa sujui.

Henkisesti ensimmäinen kolmannes oli vaikeaa ja haastavaa aikaa. Pelkäsin jatkuvasti raskauden päättyvän huonosti, eikä niskaturvotusultra tuonut toivottua helpotusta olooni. Huomasin vain odottavani ja pelkääväni rakenneultraa, joka meidän tilanteessa oli tietysti luonnollista. Ensimmäinen kolmannes meni aikalailla sumussa keskenmenotilastojen ja ahdistuksen keskellä. Muistan vatsan näkyneen jo sievänä kumpuna raskausviikolla 10-12 ja miettineeni miten ihmeessä saisin pidettyä sen piilossa tarpeeksi pitkään. Alunperin olin ajatellut etten edes kertoisi raskaudestamme kenellekkään, mutta mieli onneksi muuttui viikkojen kuluessa. Vatsa kasvoi tässä toisessa raskaudessa huomattavasti nopeammin kuin ensimmäisessä. Alla listattuna muutamia raskausvaivoja, joista kärsin ensimmäisen kolmanneksen.

Kuva ja meikki: Iris Ojalammi

Lähes heti raskaustestin näyttäessä positiivista alkoi ensimmäisestäkin raskaudesta tuttu raskauspahoinvointi. Se aamusta iltaan ja yöhön kestävä kammottava kuvotus, johon ei auta oikein mikään. Kirpeät omenat, sitrushedelmät, mehut ja jogurtit olivat ensimmäisen kolmanneksen juttu. Itselläni pahoinvointi paheni aina iltaa kohden ja iltapäivällä olinkin jo todella huonovointinen. Monet illat istuin kotona itku kurkussa kun olo oli vain niin kurja. Tällä kertaa pysyin kuitenkin kokoajan työkuntoisena enkä ollut missään vaiheessa kävelevä zombie. Pahoinvointi ei helpottanut ensimmäisen kolmanneksen loputtua vaan kesti aina sinne viikolle 16 kuten ensimmäisessä raskaudessakin.

Toinen voimia vievä oire oli väsymys. Se alkoi heti ensimmäisiltä viikoilta ja kesti läpi ensimmäisen kolmanneksen. Päiväunet ja pitkät yöunet tulivat tarpeeseen. Lepäsin niin paljon kuin vain ehdin ja raivasin kalenterista tilaa omalle ajalle. Keho teki paljon töitä, jotta pieni ihmisen alku saisi kasvaa rauhassa.

Jalkasäryt ja levottomat jalat. Ei kuullosta inhottavalta mutta sitä se on. Joka iltainen jalkojen särky ja ne unettomat yöt kun ei vain saa jalkojen vuoksi nukuttua. Nopeasti hommattiinkin minulle tukisukat avuksi ja iltaisin sain nukahdettua vain jos jalkojen päällä oli painoa. Onneksi on puolison jalat joiden alle kiilata omansa.

Kuva ja meikki: Iris Ojalammi

Joitakin pieniä eroavaisuuksia on edelliseen raskauteen verrattuna, vaikka aikalailla samaa kaavaa ollaan menty tälläkin kertaa. Sanoisin tämän toisen raskauden olleen hiukan miedompi laatuaan tai sitten edellisestä raskaudesta tottuneena kestin pahoinvoinnit ja väsymykset paremmin. Kaiken kaikkiaan olen voinut todella hyvin ja  olen vain kiitollinen toisesta mahdollisuudestamme enkä vaihtaisi päivääkään pois. Kestän mitä vain, jotta saamme toisen pienokaisen syliimme asti.

Kuva ja meikki: Iris Ojalammi
Kommentit (0)
Rekisteröitymällä Lilyyn kommentoit kätevämmin ja voit perustaa oman blogin. Liity yhteisöön tästä.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät merkitty *