Kukkia sinulle

On tammikuun viimeinen päivä.Torstai. Seison kukkakaupan edessä ja kurkkuani puristaa. Lumihiutale laskeutuu hiljalleen poskelleni ja sekoittuu kyyneliin. Hengitän muutaman kerran syvään ja rohkaistun astumaan sisälle. Erittäin mukava myyjätär huikkaa: ”Voisinko auttaa jotenkin?”. En uskalla vastata kaipaavani apua, sillä romahtaisin lattialle ja alkaisin itkemään hallitsemattomasti. Kerron myyjälle vain katselevani. Kierrän kukkakaupassa ja koitan löytää jotain yhtä kaunista kuin tyttäreni. Näen toinen toistaan kauniimpia kukkia ja kimppuja. Valkoista, vaaleanpunaista, sinistä… En pysty tähän. Kuinka ihmeessä voin valita tytölleni kimpun? Kukat, jotka lasketaan arkun päälle? Kukat, jotka ovat samaan aikaan ensimmäiset sekä viimeiset. Minun piti ostaa tytölleni kukkia ristiäisiin, 1-vuotisjuhliin, rippipäivänä… Nähdä hänen kaunis hymynsä, kun yllätän hänet kukilla ilman sen suurempaa syytä. Nyt valitsen sitä hänen muistotilaisuuttaan varten. Tuntuu, että koko maailma romahtaa niskaan. Ahdistaa.

Kuva: Iris Ojalammi

Myyjä kävelee vierelleni. Huomaamattani aikaa on kulunu jo melkein tunti. Hän katsoo minua lempeästi silmiin ja kysyy voisiko kuitenkin auttaa jotenkin. Huokaan, katse hapuilee lattiaa pitkin ja vastaan ääni väristen: ”Yritän löytää tyttäreni arkun päälle kimpun, mutta mikään ei tunnu sopivalta. Enhän edes tiedä mistä väristä hän tykkää…” Myyjä laskee kätensä olkapäälleni ja sanoo päättäväisesti: ”Älä huoli, minä autan sinua”. Purskahdan lohduttomaan itkuun. Haluan jotain kaunista. Haluan jotakin haurasta. Haluan jotakin hempeää ja täynnä rakkautta. Hän kokoaa muutamista kukista kimpun ja kysyy mielipidettäni. Se on täydellinen. Juuri tyttömme näköinen ja juuri häntä varten rakkaudella tehty.

Perjantaina 01.02.2019 laskimme nuo kukat arkkusi päälle. Siinä me seisoimme isäsi kanssa käsi kädessä ja hyvästelimme sinut viimeisen kerran. Sulkiessamme krematorion oven takanamme, tuntui kuin sinne olisi jäänyt osa sielustani. Ja niin jäikin, sinä. 

Kommentit (2)
  1. Voi miten koskettava teksti, meni kylmät väreet ja kyyneleet tuli silmiin <3 En voisi kuvitella miltä tuntuisi olla vastaavassa tilanteessa, en varmaan selviäisi siitä ikinä.
    Juuri nuo kirjoittamasi haaveet ja unelmat, joita olit ajatellut vielä hetki sitten, olivatkin nyt täysin saavuttamattomissa 🙁

Rekisteröitymällä Lilyyn kommentoit kätevämmin ja voit perustaa oman blogin. Liity yhteisöön tästä.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät merkitty *