Lukijoiden tarinoita – Geneettinen raskaudenkeskeytys osa 1

Teksti on osa vertaistuellista postaussarjaa, jossa jaan nimettömästi lukijoiden omia kokemuksia. Kokemusten julkaisuun on lupa. Suurimmat kiitokset jokaiselle tarinansa jakaneelle ja syvimmät osanotot menetyksistänne.

Geneettinen raskaudenkeskeytys raskausviikolla 21

Loppusyksystä 2019 saimme tietää raskaudesta.Meitä olisi ensi kesänä neljä. Olimme haaveilleet toisesta lapsesta melkein vuoden verran ja vihdoin testi näytti positiivista. Olimme valtavan onnellisia ja odotimme tulevaa. Alkuraskaus sujui hyvin, muutamia vuotoja lukuunottamatta joiden syy sitten selvisikin,etinen istukka.Niskaturvotus ultrassa kaikki oli hyvin ja uskalsimme vihdoin huokaista helpotuksesta,meille olisi tulossa ihan oikeasti vauva.Alkuraskauden vuotojen takia oli koko ajan pelännyt pahinta ja nyt alkoi pikkuhiljaa luottamaan että kaikki menisikin hyvin. Vatsa alkoi pyöristymään ja olo oli hyvä. Kuitenkin yksi alkutalven päivä muutti kaiken.

Menin ylimääräiseen ultraan raskausviikolla 18 helpottamaan pelkojani, jotka johtuivat alkuraskauden vuodoista. Halusin tietää, että kaikki on hyvin sillä en vielä tuntenut liikkeitä. Näin ruudulla miten liikuit, mutta sumea kuva ihmetytti minua. Lääkäri totesikin samoin tein, että kohtu on lähes vedetön. Siitä alkoi erilaiset tutkimukset, jotka kestivät noin pari viikkoa.Vauva ei tulisi selviämään vakavan rakennepoikkeavuuden takia, siitä johtuen myös kohtu oli vedetön.Allekirjoitimme Valviran laput joilla haettaisiin lupa myöhäiseen raskaudenkeskeytykseen. Nuo viikot ovat jo aika sumun peitossa. Muistan kuinka aloin tuntemaan liikkeitäsi ja silitin pyöristynyttä vatsaani.Se suru ja ahdistus jota koimme on jotain mitä ei pysty selittämään.

Talvinen torstai päivä rv 20 saavuimme sairaalaan.Tänään oli se päivä, jota emme olisi pahimmassa painajaisessakaan osanneet kuvitella. Valtava ahdistus vyöryy päälleni, kun astumme sairaalaan sisään.Kätilö ottaa meidät vastaan ja saattaa meidät huoneeseemme. Kertoo miten kaikki tapahtuu ja miten edetään. Hän antaa minulle sairaalavaatteet ja jättää meidät hetkeksi kahdestaan mieheni kanssa. Itkemme ja mietimme pelolla mitä tulee tapahtumaan. Kätilön kanssa sovimme,että haluamme heti saada syliimme pienen enkelimme, kun hän syntyy.

Käynnistys aloitetaan cytotec-tableteilla. Iltaan mennessä ei ole tapahtunut mitään.Vain pieniä laimeita supistuksia.Voimat ovat lopussa itkemisen ja pelon takia. Tästä kaikesta tulikin paljon vaikeampaa mitä olimme kuvitelleetkaan. On lauantai-ilta ja olemme edelleen sairaalassa. Etinen istukkani aiheutti paljon ongelmia ja synnytys ei ole edennyt alkuunkaan niinkuin oli ajateltu. Minut viedään nukutettavaksi ja pieni tyttömme syntyy rv 21 kaavinnan avustuksella vuorokauden vaihtuessa sunnuntaille.

Heräämöstä herätessäni mies tulee kätilön kanssa paikalle pieni arkku sylissään. Siinä arkussa on meidän pienokaisemme, 24cm ja 250g, meidän täydellinen mutta niin pieni tyttö. Otamme valokuvia muistoksi ja pidämme pientämme pitkään sylissä.Hyvästien antaminen ja arkun kiinni sulkeminen oli elämäni vaikein asia. En halua kertomuksellani säikäyttää ketään,tämä monta päivää kestänyt käynnistys oli harvinaista niinkuin lääkäritkin jälkikäteen totesivat. Etinen istukka vaikeutti enemmän kuin olivat osanneet odottaa. Rakkaalle tyttärellemme järjestimme muistotilaisuuden, se oli intiimi ja herkkä tilaisuus, koimme sen tärkeäksi surutyössä.

Mitä meille kuuluu nyt? Olemme saaneet valtavasti apua niin lähipiiriltä kuin terapiakäynneistäkin.Tapahtumat pyörivät päässä edelleen viikoittain ja välillä on päiviä kun suru ottaa täysin vallan.Koen kuitenkin,että olemme yhdessä päässeet pahimman surun yli ja olemme luottavaisin mielin kohti tulevaa. Esikoinen pitää vauhtia yllä ja auttaa jaksamaan. Toiveissamme on vielä saada kolmas lapsi, kotiin asti rakastettavaksi. <3

”Yöllä taas mä menin parvekkeelle nukkumaan,
Jotta lähempänä mua ois hän
Pediltäni taivas näkyy, ryhdyin oottamaan,
Että näen tähden lentävän
Sanovat jos jossain huomaa tähdenlennon niin
Toivoa voit’silloin mitä vaan
Yöllä ylös taivaalle mä pyynnön kuiskasin
Kävisipä pian tuulemaan
Tuuli tuule sinne missä muruseni on
Leiki hetki hänen hiuksillaan
Kerro rakkauteni, kerro kuinka ikävöin
Kerro, häntä ootan yhä vaan.”

Kuva: Saatu lukijalta
Kommentit (0)
Rekisteröitymällä Lilyyn kommentoit kätevämmin ja voit perustaa oman blogin. Liity yhteisöön tästä.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät merkitty *