Lukijoiden tarinoita – Kohtukuolema osa 2

Teksti on osa vertaistuellista postaussarjaa, jossa jaan nimettömästi lukijoiden omia kokemuksia. Kokemusten julkaisuun on lupa. Suurimmat kiitokset jokaiselle tarinansa jakaneelle ja syvimmät osanotot menetyksistänne.

Tarina kohtukuolemasta raskausviikoilla 41+0

Vihdoin oli se onnellinen päivä kun raskaustestiin ilmestyi kaksi punaista viivaa, odotimme esikoistamme! Ihanaa! Olimme luonnollisesti hyvin onnellisia ja aloimme heti suunnittelemaan tulevaisuutta, remontoimme vauvalle oman huoneen ja sisustimme sen.

Raskaus meni hyvin, ei ollut mitään suurempia vaivoja. Raskausaika meni myös tosi nopeasti ja koitti lopulta tuo päivä joka alkoi iloisesti, mutta päättyi suruun. Lapsivedet meni kotona ollessani viikolla 41+0, lähdimme onnellisesti kohti synnäriä. Siellä kuulimme ne pahimmat sanat mitä ei olisi ikinä uskonut kuulevansa, ”sydän ei lyö”. Miten se on mahdollista, juurihan tunsin vielä potkutkin ja kaikki oli edellisenä päivä neuvolassakin hyvin?!

Käsiteltiin asiaa hetken kahdestaan ja ilmoitettiin suru-uutinen omille vanhemmille ja siirryttiin synnytyssaliin synnyttämään, se oli pitkä ja kivulias… Näin jälkeenpäin ajatellen onneksi olin kuitenkin jossakin shokki tilassa enkä tavallaan ymmärtänyt kunnolla mitä tapahtui, niin suoriuduin kuitenkin itse synnytyksestä. Tämä shokki kesti hyvin pitkään, useita viikkoja. Välillä odotin ihan tosissani että heräänkö pian tästä painajaisesta. No en herännyt ikinä painajaisesta ja yritin ymmärtää, että tämä on totta. Ja taas välillä en uskonut tai sisäistänyt mitä on tapahtunut. Ihmettelin miksi läheiset ihmiset mun ympärillä on tosi surullisia ja itkevät, mulla oli tuolloin myös outoja ajatuksia: ”enhän minä ole synnyttänyt enkä ole koskaan ollut edes raskaana”. Välillä ymmärsin ja ”hyväksyin” tilanteen ja olo oli kuin tukehtuisi omiin kyyneliin, sitä se kyllä on vieläkin lähes päivittäin.

Meidän molempien vanhemmat pääsivät enkelityttöä katsomaan suoraan synnytyssaliin. Siirryimme myöhemmin vielä perhehuoneeseen, samalle osastolle muiden onnellisten perheiden joukkoon. Meitä tuli sinne tapaamaan sosiaalityöntekijä, pappi ja psykologi.

Hautajaisten suunnittelu alkoi heti. Sairasta! Elämämme ensimmäiset hautajaiset jouduttiin järjestämään esikoisellemme. En olisi ikinä uskonut, että näin olisi voinut käydä, ei tämmöstä edes osannut pelätä taikka miettiä. Miten voi terve vauva kuolla juuri ennen syntymää?! Kyllä elämä romahti täysin. Elämän piti olla täysin erilaista nyt, eikä olla äitiyslomalla yksin, ilman vauvaa.

Ensimmäiset 2 kuukautta meni täysin sumussa, havahduin vappuna, että mitä ihmettä. Jostain kumman syystä ajattelin että on vielä helmikuu, sillon kun kaikki oli vielä hyvin. Nyt tapahtuneesta on vajaa 3 kuukautta, olen vielä hetken äitiyslomalla. Koen olevani vielä sekaisin tilanteesta, mutta silti välillä näen valoa tunnelin päässä ja uskon pääseväni elämässä vielä eteenpäin ja saavani uuden mahdollisuuden. Mutta silti lähes päivittäin kuitenkin tulee niitä hetkiä kun olen aivan varma, että mä en täältä pohjalta pääse enää millään ylös. Hyvin lohduton olo. Mieliala siis vaihtelee tosi paljon laidasta laitaan. Järkevästi ajatellen, mulla ei ole kuitenkaan vaihtoehtoa kuin vaan selvitä tästä ajan kanssa, eikä jäädä tuleen makaamaan. Tyhjä syli on pikaisesti täytettävä. Valitettavasti vauvamme tehtävä oli vain opettaa meitä vaikka meidän haaveemme oli opettaa häntä. Tämä varmasti muokkaa meitä ihmisinä tosi paljon, mikään ei myöskään enään ole itsestäänselvyys. Koemme tärkeäksi käydä haudalla toistaiseksi päivittäin.

Psyykkinen ja fyysinen parantuminen on ollut tosi hidasta, ne kulkevat käsi kädessä, kun fyysinen hyvinvointi temppuilee niin temppuilee myös psyykkinen hyvinvointi ja toisinpäin. Mun kohdalla fyysistä parantumista odotellaan edelleen sillä synnytys/raskaus aiheutti mulle monta erilaista komplikaatiota. Toivottavasti tulevaisuudessa tyhjä sylimme on täytettynä.

Kuva: Saatu lukijalta
Kommentit (0)
Rekisteröitymällä Lilyyn kommentoit kätevämmin ja voit perustaa oman blogin. Liity yhteisöön tästä.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät merkitty *