Miten selvitä lapsen kuolemasta?

Miten selvitä lapsen kuolemasta? Kokosin omat vinkkini tähän. Näiden avulla nousin itse sieltä syvimmästä kuilusta ylös ja löysin elämälle jälleen tarkoituksen. Jokainen meistä on kuitenkin yksilö ja toisille saattaa auttaa aivan päinvastainen. Muistattehan siis kuunnella itseänne ja tehdä niin kuin sydän sanoo.

Kuva: Iris Ojalammi
  1. Puoliso. Uskalla olla heikko ja uskalla näyttää tunteesi. Halaa ja rutista. Rakasta ja suukota. Te molemmat olette menettäneet lapsen, puoliso tietää varmasti parhaiten miltä sinusta tuntuu. Kääntäkää lapsenne kuolema parisuhteenne voimavaraksi. Nyt jos koskaan tarvitsette toisianne ja yhteinen aika on ensiarvoisen tärkeää! Käykää treffeillä, keksikää kivaa tekemistä ja pakottakaa toisenne ulos.
  2. Ystävät ja lähipiiri. Tuki lähipiiriltä auttaa surussa. Älä esitä vahvaa ja reipasta. Juuri nyt saat olla muiden kannateltavana ja terveellä tavalla itsekäs.
  3. Uusi harrastus. Lähde rohkeasti kokeilemaan uutta. Jotain, mikä saisi ajatukset pois kuolemasta. Itse halusin löytää mielen tasapainoa ja rauhaa, joten sukelsin joogan maailmaan. Se on ollut monesti viikon kohokohta ja sieltä tullessa mieli on paljon vapaampi ja rennompi.
  4. Lemmikit. Lähde koiran kanssa lenkille tai nauti leffasta kissa sylissä kehräten. Todellista eläinterapiaa!
  5. Luo suunnitelma. Kun lapsi kuolee, ei tulevaisuuteen jaksa edes katsoa. Jopa seuraavaan päivään herääminen saattaa ajatuksen tasolla tuntua ahdistavalta. Tee kuitenkin realistisia arjen tavoitteita joka kuukaudelle. Ne voivat liittyä työhön paluuseen, kaupassa käyntiin tai ihan vain kotona siivoamiseen. Ethän kuitenkaan lannistu, jos et jaksakaan. Ehkä tavoitteesi olivatkin turhan suuria ja niitä olisi hyvä siirtää reilusti eteenpäin? Pienin askelin eteenpäin.
  6. Työ. Töihin paluu saattaa tuntua vaikealta. Ajatukset harhailevat ja löydät itsesi työpaikan yleisestä vessasta itkemästä. Käynnistymisvaikeuksia on varmasti jokaisella ja alkuun töissä oleminen saattaa tuntua hurjan ristiriitaiselta. Pitihän sinun olla juuri nyt vauvan kanssa äitiyslomalla, mutta vauvaa ei olekaan. Minulle työ on antanut hurjasti energiaa ja jaksamista enkä ehdi enää istua koko päivää kotona itkemässä. Anna kuitenkin itsellesi tarpeeksi aikaa toipua, ei ole tarkoitus rynnätä suoraan synnytyssalista takaisin töihin.
  7. Listaa asioita joista olet kiitollinen. Tämä kannattaa ottaa päivittäiseksi tavaksi. Iltaisin ennen nukkumaan menoa – mieti tai kirjoita ylös mistä olet tuona päivänä kiitollinen. Muistathan myös ne pienen pienet jutut! Tänään minä olen kiitollinen puolisoni rakastavista sanoista ja pitkästä halauksesta.
  8. Muistele lastasi. Tähän on yhtä monta tapaa kuin on äitiäkin. Minä vien kynttilän haudalle joka lauantai ja kannan kaulakorua, johon on kaiverrettu A-kirjain ja enkelinsiipi. Katselen kuvia Avasta, muistelen miltä tuntui pitää häntä sylissä ja selaan tekemääni muistokirjaa. Lapsesta puhuminen ja hänen muistelu ei kerta kerralta tee enää niin kipeää ja hänet on helpompi pitää arjessa mukana. On myös ok olla muistelematta.
  9. Huolehdi hyvinvoinnistasi. Syö, nuku ja liiku. Ruoka ei maistu ja sängystä ei halua nousta kohtaamaan taas uutta päivää ja sen tuomaa tuskaa. Väsyneenä ja nälkäisenä suru tuntuu kuitenkin entistä pahemmalta. Silloin ei jaksa taistella sitäkään vähää, kuin hyvin syöneenä ja levänneenä. Jos iltaisin ei meinaa uni tulla, nuku päivällä päiväunet. Pidä huoli omasta jaksamisesta ja terveydestä.
  10. Ammattiapu. Meille tätä tarjottiin heti TAYSista ja otimme kaiken avun kiitollisena vastaan. Mikäli jostain syystä hoitohenkilökunta ei osaa apua tarjota, pyydä ja vaadi sitä. Jokainen on oikeutettu keskusteluapuun. Ammattilaiselle on helppo kertoa ne kamalimmatkin tunteet ääneen ja sieltä saa myös vinkkejä kuinka asiaa voisi käsitellä pariskuntana (ja tietysti myös yksin). Avun pyytäminen ja vastaanottaminen on vahvuutta, ei negatiivisten tunteiden kieltäminen.
  11. Ole armollinen. Rakasta itseäsi. Ole itsesi paras ystävä. Taputa itseäsi selälle ja ole itsestäsi ylpeä. Suurin osa ihmisistä ei joudu koskaan elämänsä aikana kohtaamaan oman lapsensa kuolemaa. Sinä kohtasit ja sinä selvisit!
  12. Ole avoin!!! Puhu, puhu ja puhu. Kirjoita. Ota itse asia puheeksi ja jaa ajatuksiasi. Minua on auttanut kaikkein eniten avoimuuteni. Saatan keskustella aiheesta jopa ventovieraan kanssa tai ihanan lapsen nähdessäni kertoa hänen vanhemmille minulla olevan myöskin lapsi. Kuollut, mutta aivan yhtä rakas.
Kuva: Iris Ojalammi

Polku lapsen kuolemasta selviytymiseen on kivikkoinen ja synkkä. Täynnä tuskaa ja epätoivon uusia ulottuvuuksia. Joutuu kohtaamaan elämän suurimman pelon ja katsomaan sitä rehellisesti silmästä silmään. Vaihtoehtoja ei ole. Taistele tai kuole. 

perhe vanhemmuus raskaus-ja-synnytys syvallista
Kommentit (5)
  1. Osoitan syvät osanottoni kaikille teille, jotka olette kokeneet jotakin noin hirveää. Ja vaikka en olekkaan kokenut samanlaista, toivon, ettei kukaan loukkaannu kommenteistani blogissa.
    Joku saattaa ajatella:”mitä tuo täällä tekee kun ei ole omaa kokemusta”.
    Tykkään lukea ihmisten selviytymistarinoita, se luo itsellekin valoa ja toivoa.

    1. Voi kiitos tuhannesti❤️

  2. Olen viimepäivät lukenut blogiasi, etsinyt sieltä asioita joista saan lohdutusta tulevaan taipaleeseen, jotain toivon kipinää että elämä jonain päivänä voisi jatkua. Vaikka elämä ei tule enään olemaan se sama tai se elämä minkä toivoimme uuden rakkaan perheenjäsenen kanssa. Huomenna tulee viikko siitä kun menimme sairaalaan ja ylihuomenna viikko kun rakas poikamme syntyi vain rv 23+. Järkyttävä ahdistus, itseinho, itkeminen, suru ja tyhjyys on nyt päällimäisenä. Tällä hetkellä en näe tulevaisuutta, illalla ajattelen taas unetonta yötä, mutten kuitenkaan haluaisi että on taas aamu ja uusi kamala päivä ilman rakkainta lasta. Onneksi minulla myös on ihanin mies joka rakastaa, hoivaa, on tukena ja joka rakastaa meidän poikaa ihan yhtä paljon kuin minä. Ollaanhan äiti ja isi❤ Yhdessä me selviämme eteenpäin,hitaasti mutta varmasti. Kiitos sinulle Noora, blogisi on tällä hetkellä korvaamaton tuki ja apu minulle ❤

    1. Syvimmät osanotot suruunne! <3 Menetys on niin hirvittävän lähellä, että olet varmasti vielä syvässä shokkitilassa. Vaikka nämä sanat tuntuvatkin nyt tyhjiltä, lupaan jonain päivänä tulevaisuuden vielä pilkahtavan mielessä. Tuossa tilanteessa on vaikea edes kuvitella elämää tuntia pidemmälle. Ottakaa aikaa itsellenne, toisillenne ja surullenne. Antakaa itsenne surra rauhassa, käsitelkää ja purkakaa asiaa niin paljon kuin hyvältä tuntuu. Yhtenä aamuna heräät ja huomaat surun olevan hiukan kevyempi kantaa. Toisena iltana huomaat että mennyt päivä ei tunnukkaan enää niin raskaalta kuin eilinen. Askel askeleelta toisianne tukien. Paljon voimia ja halaus teille molemmille! <3

Rekisteröitymällä Lilyyn kommentoit kätevämmin ja voit perustaa oman blogin. Liity yhteisöön tästä.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät merkitty *