Neljä kuukautta ilman sinua

Paistaa aurinko. Linnut lentävät taivaalla ja puiden oksat jo vihertävät. Tänään olo on kevyt ja täynnä rakkautta. Kyynel vierii pitkin poskea ikävästä ja surusta, mutta suu hymyilee. Askel tuntuu kevyemmältä ja äänestäni kaikuu onni. Keho tuntuu taas omalta ja raskaudesta ei ole jälkeäkään. Vedän lempihousut jalkaani ensimmäisiä kertoja raskauden jälkeen. Se tuntuu haikealta ja lopulliselta, mutta kuitenkin oikealta. Meidän tarinamme kuului mennä näin ja meille annettiin sellainen vahvuus elämään, jota hyvin harva ihminen saa. Juuri tänään se tuntuu voimavaralta. Mitään pahempaa ei koskaan voisi tapahtua. Mikään ei voisi koskaan satuttaa minua yhtä syvästi. Tästäkin selvittiin, joten selviän varmasti kaikesta tulevastakin.

Tuntuu ristiriitaiselta ja hämmentävältä olla iloinen ja onnellinen, mutta samaan aikaan kuitenkin surra elämän suurinta menetystä. Neljän kuukauden aikana olenkin oppinut pelottavan hyvin nauramaan ja itkemään samaan aikaan. Osaan myös halutessani pidättää itkua vaikka maailman ääriin. Silloin tuntuu kuin kyyneleet valuisivat sisään päin ja hukkuisin suruuni. Silloin on olo kuin sieluni tukahdutettaisiin kyynelillä eikä tilaa jää edes hengittää.

 Kauneimmilla lapsilla on siivet valmiina.
Heidän ei kuulukaan astella päällä maan.
Älä ole pahoillasi, vaikka enkelin syliisi saitkin,
sen kauneudesta ei muu maailma pääse nauttimaan.
Mutta sinä sait,
sait etuoikeuden enkeliä katsella,
rakkaudella saatella.

-tuntematon-

Tuntuu epätodelliselta kävellä ulkona hymyssä suin ja vastaantulijalla ei ole pientä aavistustakaan mitä olen kokenut. Ihan kuin kulkisin jossakin omassa surun maailmassani ja kaikki muut eläisivät siinä toisessa onnellisessa. Ympärillä ihmiset elävät normaalia arkeaan ja minun tekisi mieli huutaa lapseni kuolleen. Tuntuu haikealta, ettei kukaan pysty sitä minusta ulkoapäin näkemään. Joskus tuntuisi helpottavalta tatuoida se otsaan. Vaikkei sillä edes ole lopulta merkitystä. Olen paljon muutakin kuin lapsensa menettänyt äiti.

Tuntuu lohduttavalta kuinka elämä antaa päiviä jolloin on todella hyvä olla. Se antaa voimia taas siihen seuraavaan notkahdukseen ja pahaan oloon kun tietää niiden tunteiden olevan vain ohimenevää. Sitä on joutunut opettelemaan tunteiden hyväksyntää. On pitänyt hyväksyä ne ihan hirvittävän kamalat tunteet ja elää niiden kanssa. Kuten myös on pitänyt sallia itselleen ne onnen ja ilon tunteet. Ei minun tarvitse jokaisena hetkenä surra ja saan myös vapaasti iloita ja nauraa. Uskon tyttäreni toivovan sitä samaa. Että äiti hymyilisi.

Älä äiti itke,
sillä minun aikani ei ollut vielä.
Kävin vain katsomassa,
mutta tulen myöhemmin uudelleen.

Äiti, pyyhi jo kyyneleet,
Tiedän, sun on ikävä,
mutta minä olen tässä,
vierelläsi, vaikka et minua näkisikään.

Äiti, katso ulos.
Olen poutapilven hattarassa,
tuulessa kosketan hiuksiasi.
Sadepisarassa annan suukon poskellesi.
Auringon säteessä tunnet lämpöni.
Linnun laulussa helkkää nauruni.
Tähtien tuike on minun silmäniskuni.

Olen joka hetkessä,
jokaisessa askeleessasi.
Äiti, en ole mennyt minnekään.
Olen tässä, ikuisesti, sydämessä.

-tuntematon-

Ava oli vain ohikulkumatkalla. Hän antoi meille lahjan. Lahjan rakkaudesta ja välittämisestä. Hän opetti meitä. Hän kasvatti meitä. Hän näytti meille mitkä asiat elämässä ovat merkityksellisiä. Hän oli niin ainutlaatuinen, että vain tuo pieni hetki riitti täyttämään hänen tehtävänsä. Rakas Ava, kiitos. Kiitos kun annoit meille tämän lahjan. Kiitos kun juuri sinä olet minun lapseni. Kannan sinua sydämessäni lopun elämääni. Jokaisena hetkenä. Jokaisena päivänä. Olet meidän suojelusenkelimme.

perhe vanhemmuus raskaus-ja-synnytys syvallista
Kommentit (8)
  1. Kuinka kauniit runot/ajatelmat! ❤ Itkin niitä lukiessani. Menetin oman pienokaiseni runsas kuukausi sitten raskaan keskeytyspäätöksen seurauksena. Tunnistan hyvin nuo tunteet mitä käyt läpi. Kiitos kun kirjoitat ❤

    1. Syvimmät osanotot ja hurjasti voimia myös teille. <3 Kiitos kun kommentoit ja luet. Se on minulle tärkeämpää kuin uskotkaan!

  2. Pikkuruinen
    24.5.2019, 15:24

    Löysin blogisi sattumalta ja huomaan aina vaan tulevani uudestaan tänne, enkä ole varma miksi, koska joka kerta poraan kuin viimeistä päivää. Kirjoitat todella koskettavasti ja halusin vain hulla sanomaan, ett toivon sinulle ja puolisollesi kaikkea hyvää. Olet todella vahva ja tarinasi on antanut minulle uuden näkökulman omaan elämääni. Olen ollut sinun kanssasi samaan aikaan Taysissa, mutta lähtenyt sieltä terveen tytön kanssa kotiin. Jotenkin kaikkea pitää vaan niin itsestään selvyytenä, että joskus on ihan hyvä pysähtyä ajattelemaan. Kiitos sinulle koskettavasta blogista.

    1. Voi ihana sinä! ❤️ ilmeisesti tekstini onnistuvat koskettamaan ja tunteeni tulevat myös sinne ruudun toiselle puolelle. Paljon onnea teille ihanasta tyttärestä❤️ Teille on suotu elämän hienoin asia❤️

Rekisteröitymällä Lilyyn kommentoit kätevämmin ja voit perustaa oman blogin. Liity yhteisöön tästä.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät merkitty *