Tervetuloa

Kuva: Iris Ojalammi

Hei kaikille ja mukavaa, että löysitte blogiini!

Menetimme esikoistyttäremme Avan raskausviikolla 22 vakavan sikiöpoikkeavuuden vuoksi. Rakenneultrassa löydetty poikkeavuus sivuaivokammioissa johti lähetteeseen Tampereen yliopistollisen sairaalan äitiyspoliklinikalle, jossa diagnoosi vahvistui. Erikoislääkärin tuomio oli murskaava. Tilanne oli niin vakava, että tyttömme joko kuolisi kohtuun tai heti syntymänsä jälkeen. Lauantaina 19.01.2019 synnytin rakkaan tyttäremme. Tästä alkoikin meidän polkumme kohti tulevaa. Lapsettomana äitinä. Kirjoitan blogissani avoimesti tunteistani ja toipumisestani. Tervetuloa seuraamaan!

Follow my blog with Bloglovin

Kommentit (8)
  1. Hei,

    Mitä olet mieltä siitä että jotkut menettävät lapsen myöhemmillä raskausviikoilla, esim rv. 38. Onko mielestäsi menetys yhtä raskasta aina riippumatta viikkojen määrästä?

    1. Jokaisen tuntema suru lapsen menetyksen jälkeen on henkilökohtainen tunne riippumatta raskauden kestosta tai lapsen iästä. Mielestäni ei pitäisi lähteä vertailemaan tunteita. Jokainen saa tuntea ja kokea asiat juuri sillä tavalla kuin siltä tuntuu! ❤️

  2. Kiitos, että kirjoitat vaikeasta asiasta avoimesti ja kauniisti. Itse koin myös tammikuussa vastaavan menetyksen ja vertaistuki kaikissa muodoissaan on toipumisprosessissa ollut todella tärkeää. Ajatuksesi ja tunteesi ovat kuin omasta elämästäni.
    Kiitos ❤

    1. Vertaistuki on todella tärkeää. Ymmärtää ettei näiden asioiden kanssa ole yksin, vaan ympärillä on paljon saman kokeneita. <3 Kiitos sinä!

Rekisteröitymällä Lilyyn kommentoit kätevämmin ja voit perustaa oman blogin. Liity yhteisöön tästä.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät merkitty *