Ladataan...
The Last Resort

Tämän postauksen otsikoksi piti tulla alunperin Back on track mutta ipadin auto correct päätti toisin. Hack tai back, ei kai sen väliä. Hack tarkoittaa sanakirjan mukaan mm loppuunajettua hevosta (still laughing). Totesin että otsikkona Loppuunajettu hevonen radalla on ihan yhtä kuvaava, jos ei jopa kuvaavampi kuin alkuperäinen otsikkoni. Se siis sai jäädä.

Syy siihen miksen ole saanut postattua mitään aikoihin on todennäköisesti se, että projektini ei ole sujunut aikataulussa eikä muutenkaan erityisen hyvin. Painoni on jumittanut suunnilleen samoissa lukemissa koko alkuvuoden, mikä on hiukan masentavaa. Olen treenannut samaan tahtiin kuin ennenkin mutta ruoan suhteen on tapahtunut lipsumista. Olen myös tissutellut punaviiniä sekä iloihin että suruihin, mikä on viimeistellyt sen, että olen kontannut projektini kanssa pitkin löyhkääviä likaojia. (Siis kuvainnollisesti, vaikka punaviini mainittiinkin :D)

Olen sanonut useammalle ihmiselle, että mikäli en tällä kertaa onnistu, tyydyn siihen että olen läski. Elelen iloisena läskinä päivieni päähän saakka ja sillä hyvä. Tiedän paljon pahempiakin asioita kuin läskiys. Asioita kuten tyhmyys. Jos minun pitäisi valita olenko loppuelämäni tyhmä vai läski, valinta on selvä. Valitsen läskin. (Vai onkohan se valinnut minut??? Hmm)

Näistä pohdinnoista ja ajatuksista huolimatta päätin kerätä helmani (tai läskini) vielä kerran uuteen taisteluun. Menin seisomaan peilin eteen ja kysyin itseltäni miksi käyttäydyn kuin häviäjä, vaikka olen aina ollut ja tulen aina olemaan voittaja. Muistutin itseäni että pystyn mihin tahansa, mihin päätän pystyä. (Poikkeuksena yksisarviseksi muuttuminen, mikä SAATTAA olla jopa minulle liian suuri haaste) Puhuttelun päätteksi soitin Spotifysta biisin joka herätti minut huomaamaan luuserimaisen käytökseni ja tajuamaan että jos haluan olla voittaja, minun täytyy alkaa käyttäytyä sen mukaisesti. 

Tulin voittamaan, en anna minkään seisoo tiellä, jippikayjei hei hei, sä tsiigaat voittajaa!

 

Ladataan...
The Last Resort

Voisin kirjoittaa joulusta, kaksi viikkoa kestäneestä flunssasta tai jouluna syödystä suklaasta. Pitäydyn kuitenkin otsikkoni alla. Tai ainakin sen lähimaastossa.

Olen elänyt lähiaikoina pitkästä aikaa arkea, jossa ruokakaupassa täytyy miettiä kahden ihmisen ruokailutottumuksia ja mieltymyksiä. Kyllä, olen tavannut miehen. Hänestä on tullut iso osa elämääni ja arkeani. Olen itse tehnyt sen päätöksen tähän projektiin lähtiessäni, että noudatan tiettyä ruokaohjeistusta. (Olen nykyisin myös se ällöttävä tyyppi joka saattaa puhua ruokapöydässä leivän kuitupitoisuudesta ja siitä kuinka väärin ja harhaanjohtavaa se on että leipäpakettiin voi nähtävästi laittaa tekstin RUNSASKUITUINEN ilman mitään perusteita. I know, sometimes I disgust myself)  En voi kuitenkaan olettaa muiden haluavan syödä samoin kuin minä syön. En edes niiden, jotka ruokailevat melko säännöllisesti kanssani samassa pöydässä.

Ehkä jo arvasittekin että  meillä on miehen kanssa ruoan suhteen mielipide-eroja. Mies haluaa mm pastansa valkoisena ja juustonsa rasvaisena. Olemme ratkaisseet asian hyvin yksinkertaisesti. Ostamme kahta pastaa (kokojyväpasta muuten jakaa yleisesti ottaen mielipiteitä yllättävän rankasti) ja kahta juustoa. Noudatamme samaa konseptia muidenkin ruokien suhteen, mikäli niistä ei päästä yhteisymmärrykseen.  

Mies on tuonut mukanaan monien muiden hyvien asioiden lisäksi keittiööni uuden herkun. Hedelmäsmoothiet. Olen toki itsekin joskus vääntänyt smoothieita mutta minun smoothieni ovat olleet jogurttipohjaisia. Hedelmäsmoothiet, joissa on siis pelkästään hedelmiä, ovat keittiössäni uusi tuttavuus. Herkullinen sellainen. Niiden hienous on se että niihin voi laittaa melkein mitä tahansa ja makua on helppo muunnella. Avokado sopii mielestäni smoothien sekaan erityisen hyvin. Se tuo ihanaa pehmeyttä ja tasapainottaa muiden hedelmien makua. (Kuka muuten olisi uskonut saavansa kokkausvinkkejä MINULTA? :D)

Elämässäni, arjessani ja keittiössäni on siis tapahtunut muutoksia. Projektini kuitenkin jatkuu ennallaan. Luonnollisesti.

Ladataan...
The Last Resort

Ajanpuute on ehkä yleisin "syy" olla liikkumatta. ( Yöks noille lainausmerkeille! :D) Ajanpuute ei todellisuudessa ole ikinä syy olla tekemättä jotain. Se on tekosyy. Sanon aina että ihmisellä on aikaa tehdä niitä asioita, jotka ovat hänelle tärkeitä. Ihminen yksinkertaisesti järjestää aikaa niille asioille, joita hän todella haluaa tehdä. Piste.

Häpeäkseni joudun tunnustamaan että minun tekosyynäni on ollut reilun viikon ajan työ. Teemme töissä uuden toiminnanohjausjärjestelmän käyttöönottoa joten päiväni ovat venyneet pitkiksi ja olen tehnyt töitä myös viikonloppuisin. (En kyllästytä teitä aiheeseen liittyvillä yksityiskohdilla, koska vaikka pidän työtäni varsin mielenkiintoisena, se on monen mielestä varmasti aika boring nerd stuff.) Tämä ei ole ensimmäinen, eikä viimeinen käyttöönotto jota teen, joten tiesin etukäteen että muutama viikko varsinaisen käyttöönoton aikoihin tulee olemaan haastavaa liikkumisen ja kaiken muunkin elämän suhteen. Olen kuitenkin ollut niin sinnikäs ja reipas tämän projektini suhteen, että ajattelin pystyväni treenaamaan vaikka sitten yövuorossa, jos vakaasti niin päätän.

Paskat. Treenasin viime viikolla tasan tarkkaan yhden kerran. Sekin treeni oli pikatreeni, jonka tein omassa olohuoneessani. Maksimoidakseni mielipahani taipuvasta selkärangastani, söin myös vähän mitä sattuu ja join parinakin iltana viiniä. Ihan vaan stressilääkkeeksi. Lipitin viikon aikana myös litratolkulla light-limuja, mikä ei nyt sinänsä ole täysin kiellettyä, mutta ruokaohjeistukseni mukaan ei niin suotavaa. Heitin siis homman melkoisen läskiksi. Typerintä tässä taipumisessa on se, että tiedän varsin hyvin että olisin voinut lääkitä stressini myös kuntosalilla ja fiilikseni olisivat varmasti olleet kaikin puolin paremmat.

 Olen nyt taas palannut ruotuun. Suoristin eilen taipuneen selkärankani ja menin salille. Se oli siistiä. Tänään kävin siskoni kanssa 1,5 tunnin lenkillä pienessä tihkusateessa. Sekin oli siistiä. Näistä huomioista voin päätellä, että liikkuminen on siistiä. Täytyy yrittää pitää se mielessä.  

 

Ladataan...

Pages