Mikä siinä on niin vaikeaa?

Käytän nyt seuraavat 10 minuuttia elämästäni tämän asian kirjoittamiseen. Enempää en siihen tuhlaa, koska tämän pitäisi olla kaikille itsestäänselvää. Toisten ihmisten tervehtiminen kuuluu minusta niin perus käytöstapoihin, että tuntuu aivan naurettavalta edes kirjoittaa aiheesta. En pysty ymmärtämään, että miten joillekin ihmisille tervehtiminen voi olla niin vaikeaa, mutta kyllä se vaan näyttää olevan.

Ennen media-alalle siirtymistä työskentelin lentoemäntänä. Terveisin, ex-lentoemäntä postauksessa avauduinkin siitä, kuinka mua kypsytti joka lennon alussa se, että suurin osa ihmisistä ei osaa tervehtiä takaisin astuessaan lentokoneeseen. Matkustajista ehkä puolet tervehtii takaisin ja osalta sekin oli matkalipun heilautusta. Ei se jumalauta ole tervehtimistä. Samaan olen törmännyt kaupan kassoilla, kun tarkkailen (kyylään) ihmisiä. Kassatäti tervehtii ja ihmisten ”moikkaus” on muovipussin heilautus? Kuinka vaikeaa voi olla sanoa takaisin Hei, kun se ei maksa mitään? 

No eipä siinä jos joidenkin ajatusmaailma on sitä luokkaa, että miksi minä tuota lentoemäntää tervehtisin kun en minä sitä tunne, mutta se, että ei edes moikata työkaveria on asia mitä en ymmärrä. Viimeisen 12 vuoden aikana oon työskennelly hyvin erilaisilla aloilla, useassa eri työpaikassa, isoissa ja pienemmissä yrityksissä. Jokainen ala on kuitenkin ollut sellainen, jossa työskennellään asiakaspalvelussa tai ollaan muuten esillä enemmän tai vähemmän. Toisin sanoen, näissä työpaikoissa ei hirveästi sisäänpäinkääntyneitä ihmisiä ole. Jokaisessa työpaikassa on kuitenkin ollut sama ongelma; Ihmiset eivät tervehdi takaisin. Niistä pari esimerkkiä mainittakoon.

8oh3af.jpg

 

Eräässä työpaikassa jossa työskentelin lähivuosina meni puoli vuotta ennen kuin suurin osa moikkasi minua takaisin. Ensimmäisen kuukauden jälkeen aloin oikeasti katsomaan kalenterista, että miten pitkään menee, että nää ihmiset sanoo mulle takaisin huomenta. Sanoin samoille ihmisille hymyillen joka aamu suoraan silmiin katsottuna huomenta, mutta en koskaan saanut mitään vastausta takaisin. Tuntuu käsittämättömältä, että osalle tämä yksinkertainen asia on niin vaikeaa. En minäkään risman leipähyllyillä moikkaile tuntemattomia, mutta kyllä se työpaikalla kuuluu asiaan, vaikka ei tunnettaiskaan. Olen kuitenkin tehnyt aina töitä aikuisten kanssa ja itseasiassa jokaisessa työpaikassa olen ollut sieltä nuorimmasta päästä. Ikähän ei tosin takaa käytöstapoja, sen olen huomannut. 

Lähi vuosina olin eräässä työpaikassa menossa työkaverin kanssa lounaalle. Käveltiin kohti ravintolaa työpaikkamme rakennuksessa ja moikkasin vastaantulevaa siivoojaa. Sain työkaveriltani katseen kulmien alta, että tunneksä muka ton siivoojan? Sanoin, että en, mutta hän siivoaa täällä joka aamu kun mä tuun töihin. Sain vastaukseksi; Kuule niin kauan kuin sä työskentelet täällä niin sun ei kuule tarvi mitään siivoojia moikkailla. Mun arvostus tätä ihmistä kohtaan laski sadasta nollaan. En usko, että hän lukee tätä kirjoitusta, mutta melkeen jopa toivoisin, että hän lukisi ja tajuais itsekin kuinka idiootti on.

Miten asia joka kuuluu normaaleihin käytöstapoihin muissa sivistysmaissa voi olla niin vaikeaa suomalaisille? Kerro ihmeessä se minulle jos tiedät. Minusta on turha vedota siihen, että me suomalaiset nyt vaan ollaan tämmösiä, eikä se kuulu meidän kulttuuriin. Missä ihmeen suomalaisten käytöskirjassa lukee, että älä tervehdi ihmisiä, varsinkaan jos hän on työkaverisi? Kyllä jokainen on vastuussa omasta käytöksestä ja töykeydestä. 

Sulle tavoite huomiseksi:  Tervehdi aamulla bussikuskia, töissä sitä uutta harkkaria kenen nimeä et edes tiedä, kaupan kassaa tai mitä ikinä huomenna teetkin, tervehdi ihmisiä ja huomaa, että ei se niin pahalta tunnu!

 

Kuva: Google.com

 

Kommentit (20)
  1. Tää on ihan järkyttävän yleistä. Mä olen ollut työnantajani kirjoilla 3vuotta ja meillä on talossa edelleen kaksi aikuista ihmistä jotka vain toljottavat suu auki kun heitä aamuisin tervehtii. Vielä en ole yhtenäkään päivänä huomenia saanut vielä takaisin. Asiakaspalvelualalla liikenneasemalla eräs perhe tuli kerran hesburgerin kassalle ja meidän nuori kesätyttö hymyillen tervehti heitä. Lapset huikkasivat moi takaisin ja vanhemmat tokaisivat heti perään, ettei tälläisiä työntekijöitä täällä tarvitse moikata ollenkaan.

    Oon järkyttynyt miten oikeesti vanhemmat ihmiset ovat tylyjä ja kehtaavat vielä lapsilleen opettaa perästä. Hienosti menee…

  2. Luulin että tällaista tapahtuu vain Ranskassa! Olen ollut jo useamman vuoden Ranskassa töissä, ja täällä ulkomaalaiset kollegat tervehtivät minua sekä siivoojaa, ranskalaiset eivät. Emme kai ole heidän arvoisiaan .;)

Rekisteröitymällä Lilyyn kommentoit kätevämmin ja voit perustaa oman blogin. Liity yhteisöön tästä.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät merkitty *