Pysäyttävät dokumentit

Ajattelin kirjottaa muutamia ajatuksia neljästä eri dokkarista. En spoilaa täysin, mutta avaan niille jotka ei näitä ole vielä nähny, että mistä on kyse ja mitä ajatuksia minussa herätti. Lupaan, että näiden katsottua päässä pyörii muutaki ku silimät…

 

The True Cost

Kertoo vaatteista; Ihmisistä jotka niitä käyttää ja tekee sekä tuotannon vaikutuksista ympäristöön ja ihmisiin. Vaatteiden hinnat laskee vuosi vuodelta, mutta kummasti vaikutukset ihmisiin ja luontoon vaan kasvaa ja kasvaa. Katso tää niin tiedät tarkemmin.

Tää sai mut miettimään, että tarvinko tosiaan jokasta muutaman euron rytkyä, jokka mun kaapissa roikkuu? Tai tarvinko todella jokaselle kapakkaillalle uuden koltun? Valitettavasti tää dokumentti ei kuitenkaan saa mua lopettamaan asiointia esimerkiksi H&M:llä tai muissa halpakaupoissa. Mikäli joku haluaa tässä kohtaa minua arvostella niin syy on seuraava; En koe järkeväksi ostaa desing vaatteita/ eettisesti tuotettuja, joista maksan tilin tyhjäksi ja käytän kerran. Oon valitettavasti sitä tyyppiä, joka kyllästyy just ostettuun paitaan kuukaudessa, jopa viikossa. Vaikka kaupassa se oli PAKKO SAAHA TAI HENKI EI KULIJE!!!!!!  Aijon kuitenki vähentää turhaa törsäämistä ja siinähän tässä dokkarissa oli lähinnä kysekin. 

Panostan kyllä laatuun, jos oikeasti tiiän sen olevan laatua. Monesti oon kyllä todennu ostaessani sitä parempaa seppälää, että se 200 euron paita oli aivan yhtä paskaa laatua ku hennesillä. Ehkä tajunnu vasta ensimmäisen pesun jälkeen, ku paita on muuttanu muotoaan ja kutistunu viis kokoa, että missäs tää olikaan valmistettu ja mistä materiaalista. No vinkuintiassa tietenki ja mitä lie kuttaperkkaa.

Miksi maksaisin jostain brändistä jos laatu on aivan ripulia? Ja vielä tehty samoilla tehtailla kuin ne muutaman euron rytkyt? Mikäli jollain ihmisellä on rahallisesti varaa ja kiinnostusta ostaa jokainen vaatekappale niin, että se olis eettisesti valmistettu, niin kannattaa ottaa asioista OIKEASTI selvää, ettet maksa vaan brändistä. Moni luulee ostavansa jotain eettistä kun maksaa tuotteesta enemmän, näin asia ei kuitenkaan aina ole. Tietyt merkit maksaa Suomessa hunajata, mutta Jenkeissä puoli-ilmasia. Tämmönen helposti hämää kuluttajaa, joka luulee ostavansa jotain eettistä. Ei kannata antaa esimerkiksi Tommy Hilfigerin tai Ralph Laurenin vaatteiden hintojen hämätä, että ne olis jotaki eettistä kampetta…

Mielestäni tässä dokkarissa oli kyllä vähän ristiriitaakin. Vaateteollisuus mahdollistaa esimerkiksi Bangladeshiin noin 4 miljoonaa työpaikkaa. Niin mitä varten nää tehtaat pitäis sulkea? Mitä nämä ihmiset tekis työkseen, jos näitä tehtaita ei olis? Toki työolosuhteita siellä olis syytä parantaa, siitä en usko kenenkään olevan eri mieltä. Päivässä on koottava yli tuhat paitaa kasaan, vessaan ei ehi mennä, vettä ei ole aikaa juua ja tehdasrakennukset on lahoamis pisteessä. Todella surullista.

Ja niinhän siinä kävikin. Vuonna 2013 juurikin Bangladeshissa vaatetehdas sortu, jossa kuoli yli tuhat ihmistä ja 2500 loukkaantu. Kaikki juurikin niitä työntekijöitä, jonka näpertämä paita saattaa olla tälläkin hetkellä sun päällä. Tää onnettomuus nosti vaatetehtaitten kurjuuden yhtäkkiä kaikkien tietoisuuteen, mutta unohdettiinkin kyllä yhtä nopeasti. Tämä dokkari koskee meitä kaikkia, sillä luonnollisestikkin jokainen meistä käyttää vaatteita. Suosittelen erittäin lämpimästi kattomaan tämän. Erityisesti kaikki himohamstraajat… (Terveisiä vaan minun siskolle sinne oostreeliaan…)

Food Inc.

Kyseinen dokkari on tehty vuonna 2008, mutta ite ostin tän jostain Anttilan alennuslaarista vuonna 2011. En oikeastaan tienny vielä silloin ketään joka suosis luomua tai ylipäätäänsä lukis edes tuoteselosteita. Eikä kenenkään vegaanin tarvi nyt tulla huutelemaan, kuinka on ollu vegaani jo vuodesta 2000. 😉 Puhun nyt vain, että minun lähipiirissä ei vielä tuolloin kukaan sen koommin asioita ajatellu. 

Katoin tämän siis viis vuotta sitten, joten en jokaista yksityiskohtaa tästä enää muista. Sen verran tää teki kuitenkin silloin vaikutuksen, etten oo vieläkään astunu jalallakaan mäkkäriin tai vastaavaan pikaruokalaitokseen. Vaikka en ikinä ole mikään älytön lihansyöjä ollukkaan, niin liha väheni ruokavaliosta vielä entisestään. Dokkarissa käsiteltiin useita eri asioita, mutta kaikkea lähinnä pintapuolisesti. Oli diabetesta, aamupalan burgerilla korvaavaa pullukkaa, maissin ylituotantoa, geenimuunneltuja ruoka-aineita ja vaikka mitä. Siksi päätin jatkaa asioiden tutkiskelua itse ja mun ruokailutottumukset sai kyllä täyskäännöksen. Mikäli joku suomalainen maajussi tästä nyt raivostuu niin: Kaikki mitä dokkarissa näytettiin, eivät missään nimessä ole verrattavissa Suomeen. Osa toki on.

Yksi asia mitä dokumentissa käsiteltiin oli tehotuotanto vs. luomu. Muistan tuona vuonna, kun menin kauppaan tutkiskelemaan, että mitäs nää luomutuotteet oikeen on, niin erityisesti ihmettelin perus bataatin kokoa verrattuna luomuun.  Tää 7 kertainen painoero herätti ainakin minussa kysymyksen, että mitähän kaikkea tuohon ”perus” bataattiin on oikeen pumpattu? En tosin itse ole mikään varsinainen luomuruoan puolestapuhuja, mutta koitan välttää elintarvikkeita, jotka on pumpattu täyteen E-koodeja ja kaikkia hergggullisia antibiootteja. En ota kantaa siihen, että onko luomuruoka terveellisempää kuin tavanomainen ruoka, mutta tästä pääset lukemaan muutamia juttuja luomuruoan luuloista: The Local / Seinäjoen Sanomat / Helsingin Uutiset     En oikein tiedä mihin pitäis uskoa, kun kaikki jutut on niin ristiriitasia?

Dokumentin ongelma oli kuitenkin se, että yhtäkään asiaa ei käyty läpi niin, että käteen olis jääny joku soluussoni näihin ongelmiin. Tästä löytyy nopeasti katsottuna kokoversio juutuupista, että eiku kahtomahan!

Cowspiracy

Tämä ainakin Netflixistä nähtävä elokuvadokumentti on ollu kaikkien huulilla jo hetken aikaa. Mikäli et oo tätä vielä kuitenkaan nähny niin nyt olis korkea aika. Tässä dokumentissa Kip Andersen paljastaa planeetan tuhoisimman teollisuuden alan ja yrittää selvittää miksi maailman johtavat ympäristöjärjestöt ei uskalla aiheesta puhua.

Mikäli sulla ei oo minkään valtakunnan kiinnostusta nähdä tätä, niin lueppa tästä muutama fakta niin ehkä alakaa kiinnostaan… Nämä tiedot on täysin kopioitu kyseisestä dokumentista. Ei mitään minun keksimiä ja veikkaamia juttuja.

– Karjankasvatus tuottaa enemmän kasvihuonekaasuja kuin koko maailman liikenteen päästöt yhteensä. Siis enemmän kuin KOKO MAAILMAN lentokoneiden, junien, autojen ja laivojen päästöt yhteensä! (tähän yks: mitä helvettiä -hymiö)

– Lehmät ja muut karjaeläimet tuottaa huomattavan määrän metaania ruoansulatusjärjestelmässään. Karjan metaanikaasu on 86 kertaa tuhoisampaa kuin ajoneuvojen hiilidioksidi.

– Karjatalous tuottaa 65% maailman ilokaasusta, joka vaikuttaa ilmaston lämpenemiseen 296 kertaa enemmän kuin hiilidioksidi.

– Karjalla on ERITTÄIN iso rooli ilmaston lämpenemisessä ja se on isoin syy luonnonvarojen kulutukseen ja ympäristön tilan heikkenemiseen, mikä tuhoaa planeettaa.

– Yhen 100g jauhelihapiffin tuottamiseen tarvitaan 2500 litraa vettä. Siis jumalauta 2500 litraa!?!?! Joten mikäli koitat suihkussa säästellä vettä, niin tuo määrä mikä kuluu yhteen jauhelihapihviin vastaan KAHDEN KUUKAUDEN SUIHKUJA. Joten mun vitosen matikalla laskettuna teet isomman palveluksen, kun jätät sen Big Mäkin ostamatta kuin, että koittaisit käydä aina pikasesti suihkussa.

– Karjatalous on vastuussa 51-prosenttisesti ihmisen aiheuttamasta ilmastonmuutoksesta. 

– Karjankasvatus ravinnoksi on vastuussa 30-prosenttisesti maailman vedenkäytöstä ja se on 91-prosenttisesti vastuussa Amazonin sademetsän tuhosta Brasiliassa. Se on suurin syy valtamerten happivajaukseen, elinalueiden tuhoutumiseen ja lajien sukupuuttoon.

– Tilaston mukaan 53 000 kiloa eläinten ulostetta tuotetaan joka sekuntti pelkästään USA:ssa. Se määrä jätettä vuodessa riittää peittämään koko San Franciscon, Nykin, Pariisin, New Delhin, Berliinin, Hongkongin, Lontoon, Rio de Janeiron, Delawaren, Balin, Costa Rican ja Tanskan.

– Joka sekuntti sademetsää kaadetaan jalkapallokentän verran. Suurin syy siihen on saada laidunmaita karjalle ja kasvattaa sille rehua. On arvioitu, että joka päivä lähes 100 kasvi-, eläin- ja hyönteislajia kuolee sukupuuttoon sademetsien tuhoamisen vuoksi.

– Jotta saadaan tuotettua 4 litraa valmista maitoa, tarvitaan 3400 litraa vettä.

– Loppuun vielä hämmentävä kommentointi jonkun maajussin suusta: Rakastan eläimiä ja siksi tuotan lihaa? WHAT! Ei mahu mun pieneen päähän nää kaks lausetta peräkkäin. Joku karjankasvattaja voi tämän mulle suomentaa…

Kaikkien näiden jälkeen maailman suurimmat ympäristöryhmittymät, joiden pitäis tietääkseni pelastaa maailmaa, ei pidä karjataloutta yhtään merkittävänä tekiänä ympäristöasioihin. Kaikki tämä tieto minkä elokuvantekijä oli saanu oli peräisin YK:n raporteista. Ykskään ympäristöjärjestö ei aiheesta kirjoita. He vaan käskee käymään nopeammin suihkussa, kierrättään ja ajamaan pyörällä. Ymmärrän toki, että jos nää järjestöt alkaa puhumaan sen puolesta kuinka jokapäivästä elämää pitäis alkaa jotenki hankaloittamaan ja elämään vegaanina niin se vaikeuttaa näiden järjestöjen varojen keruuta. Mutta ei mennä siihen sen enempää.

Tästä edespäin voin siis hyvällä omallatunnolla ajaa jokaisen 100 metrin välin audilla. 😉 Osallistun ilmastonmuutokseen paljon paremmin sillä, että vähennän ruokavaliosta lihan ja maitotuotteiden kuluttamista. Viiitsi vitsi… Vaikka kylläkin totta.

Tästähän tulikin mieleen, että meillä oli ala-asteella kaverini kanssa luonnonsuojelukerho. Hahaha. Me pidettiin sitä aina keskiviikkosin meijän kotona. Muuten meillä oli kotona ovet yötä päivää sepposen selällään, mutta ku pietettiin tätä kerhoa, niin hänen piti pimpottaa. Avasin ovea muutaman sentin ja kysyin, että mikä on tunnussana... Se oli yö. Sitte mentii meijä lähimettään rämpimään kurahaalarit päällä ja kerättiin roskia… Meillä oli tietenki semmonen suojeluvihko, minne piirreltii kaikkia kuvia, että mitä roskia oltiin metästä kaivettu. Just ja just osattii kirjottaa nii raapustettii sinne, että miten me suojellaan luontoa. Sen koommin en ole tätä ympäristöaktivismia kyllä harjoittanu, mutta tää dokkari kyllä sai ajattelemaan asioita taas uudelleen. Niin ja tämä minun kerhokumppanini ei ollu Sini Saarela…

Blackfish

Tarina kertoo Orlandon SeaWorldin Tilikum-miekkavalaasta, joka kostaa vankeudessa elämisen tappamalla useita ihmisiä. Dokumentissa avataan taustoja jo jostain 70-luvulta alkaneista laittomista valaanpyynneistä. Pääosin tässä kuitenkin keskitytään SeaWorldin toimintaan ja vankeudessa elävien miekkavalaiden aiheuttamista vaaroista niin eläimelle itelleen kuin ihmisille. Kritiikin kohteeksi tässä joutuu siis ensisijaisesti SeaWorld, joka kieltäytyy yhteistyöstä ja näin ollen tässä jää mielipiteet aika ykspuolisiksi. Aika hyvin tässä käy kuitenkin ilmi, kuinka tämä eläinpuisto rahanhimoissaan valehtelee ja laiminlyö asioita. Kusetusta tai ei, nii ainakin dokumentin tekijät on löytäny silminnäkijöiden todisteita ja haastatellu entisiä työntekijöitä, joille ei ilmeisesti ole totuutta mistään kerrottu. Onneksi tää dokumentti on saanu aikaan paljon negatiivista keskustelua ja ainakin San Diegon Seaworldissa ollaan tekemässä toimintaan muutoksia. Miekkavalasnäytöksiä aiotaan vähentää ja ilmeisesti lopettaa kokonaan. Ainakin näin Yle.fi kirjottelloo http://yle.fi/uutiset/seaworld_lopettaa_miekkavalasnaytokset/8443447 Eli ainakin positiivisempaan suuntaan ollaan menossa…

Lapsena me käytiin ulkomailla kaiken maailman eläintarhoissa ja delfinaarioissa. Tästä edespäin en kyllä astu niihin enää jalallakaan. Toisaalta en kyllä ymmärrä miksi mun piti nähdä aiheesta dokumentti, joka sai mut ajattelemaan toisin? Näähän on itsestään selviä asioita, ettei tollasta toimintaa pitäis tukea? Toivottavasti kukaan ei ajattele niin, että nää häkissä elävät miekkavalaat tai mitkään muutkaan eläimet eläintarhoissa, olis jotenki pelastettu tai annettu parempi elämä…

Vähän vielä jeesustelua tähän loppuun; Mun mielestä kannattaa ajatella niin, että jokaisen teoilla on merkitys. Jos mietit, että ei se nyt haittaa jos minä menen sinne SeaWorldiin, kun onhan maailmassa 7 miljardia muutakin ihmistä. Olet kuitenkin yksi heistä. Yksi ihminen kerrallaan voi saada pysyvän muutoksen aikaan. Niinku tässäkin tilanteessa ollaan osattu reagoida ja herätä, kun on saatu tarpeeksi paljon paskaa palautetta.

 

<3 Laura

Ps. Tällä hetkellä vielä pari jaksoa jäljellä dokumenttisarjasta Making a Murderer, joka on muuten aivan helevetin hyvä ja surullinen tapaus. Tää kertoo siis Steven Averysta, jota yhdysvaltalainen oikeusjärjestelmä on kohdellu epäoikeudenmukaisesti vuodesta -85. En spoilaa enempää, mutta voin sanoa, että nuo jaksot meni parissa päivässä. Sen verran mielenkiintonen tapaus! Toivottavasti tästä saadaan myös jotain jatko-osaa. Ainakin Mashable kirjottaa, että jatkoa on ehkä tulossa: http://mashable.com/2015/12/30/the-making-of-making-of-a-murderer/#Ic9joch4mkqT

 

Pps.Oisko sulla jotain suositella mitä katsoa seuraavaksi? Netflix kylläkin rymytty läpi.

 

Image-1.jpg

 

kulttuuri leffat-ja-sarjat
Kommentit (10)
  1. Kannattaa katsoa muita ympäristöä ja terveyttä käsitteleviä dokumentteja. Esim tässä hyvä lista: http://vegaani.org/tietoa/pahaat-vegaani-dokumentit/

  2. Oon nähnyt kaikki paitsi Food Incin, se pitäis kyllä vielä nähdä. Cowspiracy muutti oman elämän täysin, aina ei oo varaa soijamaitoon (koska kulutan sitä helkkaristi, koska oon kahvi – ja smoothieaddikti) mutta muuten maito on nykyään kirosana lihan ohella. Ennen siihen suhtautui jotenkin tosi viattomana tuotteena, nyt nään vaan punasta kaikkien maitotuotehyllyjen edessä. Miten paljon ruumiita ja kärsimystä niiden eteen onkaan täytynyt tapahtua.

    Rakastan eläimiä ja siksi tuotan lihaa? WHAT! Ei mahu mun pieneen päähän nää kaks lausetta peräkkäin.”

    Mä ymmärsin dokumentissa hänen tarkoittavan tällä luomutuotantoaan. Että jos ihmiset kerran väkisin haluavat syödä lihaa, niin parempi että se on ainakin luomutuotettua ja eläimet on eläneet lyhyen elämänsä ainakin onnellisina.

     

Rekisteröitymällä Lilyyn kommentoit kätevämmin ja voit perustaa oman blogin. Liity yhteisöön tästä.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät merkitty *