Skitsofreenikko Köpiksessä

Mulle kävi viikonloppuna Köpiksessä jotain niin kiusallista, että pakko jakaa se teille. Nauran tälle edelleen ääneen!

Harrastin nuorempana unissakävelemistä. Pitkään aikaan sitä ei ole kuitenkaan tapahtunut. Ainakaan tietääkseni? Aikoinaan kun asuin kotona, äiti on muun muassa herännyt yöllä siihen, että joku rymistelee kotimme alakerrassa, vaikka kaikkien makuuhuoneet oli silloin yläkerrassa. Äiti oli kävellyt alakertaan ja löytänyt mut meidän eteisen kaapista pissalta. Olin kaiken lisäksi samaan aikaan nauranut hysteerisesti. Kyllä. Kyykkypissalla meidän eteisen isossa vaatekaapissa minne mahtuu menemään sisälle. Kaikkien perheenjäsenten kenkien päälle. Luultavasti olin ainoa ketä se seuraavana aamuna nauratti.

Ton meidän Lettukestit radio-ohjelman lisäksi mä härväilen arkipäivät yhdessä levy-yhtiössä. Viime perjantaina julkaistiin useilta eri artisteilta uusia sinkkuja ja mun tehtävä on lähettää ne Encoder nimisen ohjelman kautta eri medioille eteenpäin. Käytiin Köpiksessä perjantai-iltana yhdellä keikalla. Väsymys rupes painamaan jo puolen yön aikaan, joten ei muuta kuin hotellille pötköttään. Noin 2-3 aikaan yöllä mä herään siihen, et ”mä saan tekstarin meidän toimarilta, et niitä biisejä ei ole lähetetty” ja mä lähden välittömästi aivan älytöntä ravia hotellin aulaan tästä asiasta räyhäämään. Tässä mun unessa siis ilmeisesti näiden biisien lähettäminen oli sen respan tyypin homma.

Ensinnäkin, meidän hotellihuone oli 9 kerroksessa aivan viimeinen huone. Hissille oli kävelymatkaa jo aika pitkästi, koska piti kiertää koko 9. kerros. Olen siis kävellyt heräämättä koko kerroksen läpi ja mennyt hissillä alas resepsuuniin. En muista meidän keskustelun alusta mitään, mutta muistan että jossain kohtaa alan korottamaan sille respan työntekijälle ääntä ja englanniksi syyttelemään häntä, että  ” YOU WERE SUPPOSED TO SEND THOSE SINGLES TROUGH THE ENCODER..”  Muistan myös luetelleeni hänelle artistien nimet, mistä oli kyse. Tää respan yövuorolainen katsoo mua haavi auki, et onko tänne 5 tähden Marriot hotelliin tosissaan laskettu sisään tämmösiä LSD-nistejä vai mikä tää juttu on? Onko työkaverit järjestänyt tänne jonkun piilokameran? What is Encoder?

Samaan aikaan kun mä selitän hänelle mikä on Encoder ( kun hän ei luonnollisestikaan ymmärtänyt yhtään mistä mä puhun) alan yhtäkkiä heräämään tilanteeseen. Tajuan, että oon unissaan kävellyt hotellin respaan ja sekoilen tässä kaiken lisäksi yöpaita päällä. En tiedä kummasta se työntekijä oli enemmän haavi auki, mun sekoilusta vai mun vaatetuksesta. Tajuan seisovani varpasilleen respassa mun vaaleanpunainen pitsiyöpaita päällä minkä alla mulla ei ole MITÄÄN. Siitä näkyy täysin läpi ja edessä oleva v-aukko on napaan asti. Tajuttua tilanteen mulla teki mieli kaatua suorilta jaloin selälleen siihen kivilattialle ja esittää kuollutta, koska mua ei oo ikinä elämässä hävettäny näin paljoa. Se, että pissasin joskus koulussa housuun ei oo kyllä mitään tähän verrattuna.

Seuraavaksi alkaa pahoittelu tilanteesta. Alan sönköttään sille kundille, et anteeks, mut mä taisin nyt sekoilla jotain unissaan, ja että harrastan tätä unissakävelyä jonnin verran. Kundi on edelleen haavi auki. Sit lähden käveleen hissille ja tajuan et eihän mulla oo korttia. Hotelleissa kun pääsee alas ilman korttia, mutta ylös ei. Enhän mä nyt ole korttia ehtinyt ottaa mukaan, kun olen noussut sängystä tuli perseen alla, koska asia oli erittäin urgent. Ei muuta kuin takaisin tiskille, että voisitko tehdä mulle uuden kortin? Se helvetin pitsihepene päällä. En pysty sanoin kuvailemaan paljon mua hävetti.

Unissakävelyssä hullua on se, että sä et siinä tilanteessa tajua yhtään mitä sä teet, mutta sä muistat jälkeenpäin että mitä on tapahtunut. Tai mä ainakin muistan. Mulla on jäänyt jokaisesta unissakävelystä joku kela päähän minkä pystyn jälkeenpäin kelaamaan, et mitäs äskön muuten just tapahtu. Kaikkea siitä ei muista mutta suurimman osan. Hullua. Aiemmin mun unissakävelemiset ei oo ollu tämmöstä, et mä meen puhumaan jotain älyttömyyksiä. Mä en edes tiennyt, että unissaan voi käydä noinkin pitkiä keskusteluja ennen kuin herää. Ajattelin että sekoilu, nauraminen ja joku mumina on vain mahdollista. Aiemmin mun unissakävelyt on ollut erityyppisiä sekoiluja mihin ei oo liittyny muita ihmisiä. Nyt kun asian kirjottaa ylös niin täähän on itseasiassa todella pelottavaa ja täähän kuulostaa ihan mielipuolisen skitsofreenikon käytökseltä? No mun snäppiseuraajat sen on varmaan jo huomannutkin, että sitä kai se melkein on hereillä ollessakin.. Yhtä sekoilua selvinpäin.

Mun elämä on ollut lähiaikoina aika hektistä ja oon nukkunu tosi huonosti. Yleensä kai stressi voi tämmösen sekoilun laukaista. Luin aiheesta netistä, kuinka  ” Lasten unissakävelyn taustalla ei yleensä ole psyykkisiä häiriöitä, mutta aikuisilla siihen voi liittyä psyykkiset ongelmat. Unissakävely ei ole sairaus, eikä se ole merkki mielenterveysongelmista, mutta aikuisen kannattaa kuitenkin kääntyä lääkärin puoleen.” Ok. Oliko tää joku kehotus?

Onko täällä muita hulluja jotka kävelee unissaan ja hauskoja tarinoita niistä? Aina sanotaan, että unissakävelijää ei saa herättää. Miksei? Kyllä mä ainakin toivon, että se respan tyyppi olis läpsässy mua naamalle et nainen herää nyt, mitä sä oikeen selität?

 

Ps. Huomenna maanantaina Lettukestien uudet jaksot Suplassa heti aamulla kello 6.00! Voimia maanantaihin <3

 

FullSizeRender-9.jpg

 

Kommentit (15)
  1. Hei kiitos kaikille teidän unissakävelytarinoista! Ääneen sain naureskella näitä 😀 <3 

  2. Ahhahahahhaha 😀
    Joo siis itsehän kävelin lapsena ja vielä edelleen aikuisena. Olen keittänyt unissaan kahvit, mennyt suihkuun tms. Paras ja ehkä se pelottavin on se, että seisoin kehän varrella odottamassa bussia töihin. Kello oli 03:30. Kuitenkin se että olen pukenut ja sinne kävellyt (noin 400 m) kotoa, kunnes tajusin sen jotenkin että ei, ei sitä bussia tule ja sitä bussia ei tule koska kello on 03:30 eikä kuitenkaan 07:30. Eikun kotiin nukkumaan. Välillä on hieman jännittänyt että josko jään yksin asuvana ulos kodista tms jos avaimet unohtuu. Mutta onneksi toistaiseksi sellasta ei ole käynyt.

Rekisteröitymällä Lilyyn kommentoit kätevämmin ja voit perustaa oman blogin. Liity yhteisöön tästä.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät merkitty *