En laihtunut

En uutena vuotena luvannut laihtua. Enhän oikeastaan luvannut yhtään mitään, asetin vain hieman lempeämmin ”tavoitteita”. Yksi tavoitteeni oli oman jaksamisen lisääminen, eli liikunnan tuominen arkeen ja omaan terveyteen panostaminen; siis hieman sievisteltynä se todellinen tavoite joka oli laihtuminen.

Viime vuoden marraskuussa painoin 75 kiloa, en liikkunut juuri lainkaan ja koin pientä kriisiä siitä. Halusin tänä vuonna saada liikunnan osaksi miltei jokaista päivää, kiinnittää enemmän huomiota siihen mitä syön ja alkaa voida itseni kanssa paremmin.

Aloitin vuoden alusta Janni Hussin verkkovalmennuksen, jossa oli valmiiksi laaditut saliohjelmat kolmelle päivälle viikossa. Noudatin neljän viikon kurssin yllättävänkin tunnollisesti, vaikkakin tiivistimme kolmen päivän treenit kahdelle illalle ja pieni tauko tuli Saksan työmatkan takia. Sen lisäksi olemme Janin kanssa käyneet viikoittain paritanssikurssilla, joka on kyllä erinomaista liikuntaa. Näiden lisäksi olen töissä seisoskellut työpöydän ääressä, juonut runsaasti vettä ja keventänyt ruokapuolta.

Hussin valmennus loppui tammikuun lopussa, mutta pidimme ohjeet tallessa ja olemme jatkaneet treeniä samoin ohjein ja samalla tahdilla. Välillä olemme korvanneet viikon toisen treenin esimerkiksi hiihtämällä tai liikkumalla muuten ulkona.

Muutama viikko takaperin koin kunnon palasiksi hajoamisen vaatekaupan sovituskopissa kun tajusin että vaikka olen vuoden aikana nostanut jo rintaliivien ympärysmittaa 75:stä 80:een, se ei riitä. Nykyisin sen on oltava 85. Pari päivää myöhemmin sain uuden itkukohtauksen kun sovittelin vaatekaapistani läpi kaikki kauluspaitani ja totesin kaikkien kiristävän kainaloista. Tällä hetkellä vaakani näyttää 78,8 ja tunnen oloni muumiksi. On tuntunut siltä että kaikki tämä parannus on mennyt hukkaan.

Mutta ei se ole. Olen onnistunut monissa asettamissani tavoitteissa. Tunnen tarvetta liikkua kunnolla ainakin joka toinen päivä, olen löytänyt hurjasti keveämpiä lounasreseptejä, olen oppinut tekemään töitä seisten, osaan käydä salilla ja nauttia siitä, olemme saaneet Janin kanssa pari uutta harrastusta ja iltoihin tuntuu tulleen pari tuntia lisää aikaa kun ei koko iltaa löhöäkään sohvalla. On uskomatonta mitä kaikkea ehtii jo ennen kahdeksaa tekemään ja silti jää aika löhöilylle!

Viikonloppuna hankimme kotiin myös uuden vaa’an. Tämä on semmonen über-vaaka joka mittaa painon lisäksi kehonkoostumusta, kuten rasvaprosentin ja lihasmassaa. Uuden vaa’an mielestä olen kilon painavampi kuin vanha, mutten anna sen painaa mieltäni sillä tällä vaa’alla voi seurata muutakin kehitystä kuin sitä painoa. Oli esimerkiksi todella lohduttavaa saada tietää ettei se oma rasvaprosentti olekaan 100%, vaan alle kolmas osa siitä. Tulee olemaan hyvin mielenkiintoista seurata miten nuo muut lukemat liikkuvat, jos ne vaikka liikkuisivat suotuisaan suuntaan.

Aion jatkaa samaa rataa ja olla lannistumatta. Mittarit vaihtoon ja matka jatkuu.

FACEBOOK  /  BLOGLOVIN  /  BLOGIT.FI

Kommentit (4)
  1. Kiva kuulla projektistasi ja sen edistymisestä. Minäkin olen vuoden alusta aloittanut terveellistä elämää. Toivon vuoden loppuun mennessä pääseväni normaalipainon puolelle. Minua kiinnostaisi tietää, minkä pituinen olet?

    1. Hei,
      kiitos kommentistasi 🙂 Kiva kuulla että on kohtalotovereita. Olen n.165 senttiä pitkä, eli lievän ylipainon puolella. Itse olisin tyytyväinen jos pääsisin 70 kilon paikkeille, alle sen tuntuu hullulta haaveelta. Varsinkin nyt kun tuntuu vain nousevan vaikka mitä tekisin.

      1. Minäkin olen onneksi vain lievän ylipainon kohdalla tuon painoindeksin mukaan (179/89). Mutta ai että tuo 10 kg pudottaminen tuntuu isolta projektilta! Tai ainakin hirveän hitaalta ja pitkäjänteisyyttä vaativalta. Halusin silti valita hyvin hitaan tahdin painonpudotuksessa, koska se on terveellisempää ja johtaa toivottavasti pysyvään tulokseen.

Rekisteröitymällä Lilyyn kommentoit kätevämmin ja voit perustaa oman blogin. Liity yhteisöön tästä.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät merkitty *