Härkänen kärpänen?

Jos kuulet että työkaverisi ei ole tyytyväinen vaan harkitsee työpaikan vaihtoa, kertonet siitä heti esimiehellesi jotta asiaan voidaan puuttua. Jos kaverisi myöhästelee toistuvasti tapaamisistanne, saatat antaa palautetta siitä. Jos joku meinaa peruuttaa parkkipaikalla päällesi niin luultavasti painat tööttiä.

Sitten kuulet että kaverisi ovat tavanneet porukalla ja olet jäänyt ulkopuolelle, etkä tee mitään. Työkaverisi puhuu sulle ikävään sävyyn työpaikalla, mutta et tee mitään. Tuttavasi on puhunut vuosia miehestään epäarvostavasti ja kuuntelet hiljaa vieressä.

On olemassa niin paljon erilaisia ongelmia; eri kokoisia, erilailla vakavia, eri tilanteita ja eri ihmisiä. On vaikeaa päättää milloin ongelmaan tulee puuttua ja milloin vain antaa olla.

Useimmiten puuttuneeksi tulee niihin ongelmiin jotka ovat isoja ja näkyviä, niihin joihin ei oikein voi olla puuttumatta koska ne painavat omaa mieltä liikaa. On myös helpompi puuttua niihin ongelmiin jotka koskevat asioita eikä ihmisiä. Ihmisiä koskevat asiat ovat tunnepuolen asioita ja siksi tulkinnan varaisia. Voihan olla että jokin asia jonka olet kuullut onkin toisen korvissa jotain ihan muuta. Tai vanha kunnon selitys ”ei hän ymmärrä mitä sanoo”.

Tuntuu ehkä lapselliselta lähteä kitisemään siitä että on jäänyt ulkopuolelle tai että toinen sanoi nyt ikävästi. Mutta kuten kirjoitin aiemmin; aikuisetkin loukkaantuvat. Mutta missä menee se raja, että se loukkaantuminen tuodaan esiin?

Itse olen ainakin ottanut nokkiini siitä kun yksi ystäväni ei ole aikoihin kysynyt kuulumisiani, toiselle siitä kun tämä joskus sanoi että olen pyöristynyt, yhdelle tyypille siitä että hän puuttuu tekemisiini liikaa, yhdelle siitä etten saanut kutsua hänen häihinsä ja niin edelleen. Nämä kaikki vellovat sisälläni, sillä en ole löytänyt sitä ”aikuismaista” tapaa ilmaista tunteitani.

Tiedän että ajan myötä näistä kärpäsistä kasvaa härkäsiä jos niille ei tee mitään.

Mutta miten aikuisena sanoo toiselle että ”sä oot ihan tyhmä” ilman että sanoo että sä olet tyhmä?

FACEBOOK  /  BLOGLOVIN  /  BLOGIT.FI

Kommentit (3)
  1. Itsekin ihmettelin suuresti tuota, että menisi kertomaan esimiehelle, ei noin! Jos työkaveri uskoutuu sinulle, niin ei todellakaan ole ok mennä edes vihjailemaan asiasta esimiehelle. Kyseinen henkilö ottaa kyllä asian itse puheeksi, jos niin haluaa.

  2. Mikäs suolaus tuo on, että heti pitäisi kannella esimiehelle, jos työkaveri uskoutuu työpaikanvaihtosuunnitelmista? En minä ainakaan ikimaailmassa tekisi noin.

    Tuo on kyllä silti aivan perseestä, jos kaveriporukka jättää ilman mitään selityksiä yhden ulkopuolille yhteisistä tekemisistä. Ymmärrän, että sellaisesta on vaikea lähteä kyselemään. Silti ehkä vähän liioittelua kovin pitkään kantaa sisällään murhetta siitä, että joku on joskus sanonut sinun pyöristyneen. Jotkut tuollaiset pienemmät asiat ehkä yrittäisin itse vain unohtaa ja jatkaa eteenpäin, jos ei ole silloin tullut sanottua mitään, kun asia oli jotenkin ajankohtainen.

    Kannattaa yrittää valita taistelunsa – keneltä kysyy suoraan, mistä on kyse. Ja muut asiat sitten jättää omaan arvoonsa ja jatkaa elämää. Minun mielestäni ei kannata jäädä märehtimään asioita, joille ei voi/aio tehdä mitään.

    1. Hei ja kiitos kommentistasi. En tietenkään tarkoittanut että kannella esimiehelle, vaan enemmänkin vihjaista esimiehelle että jokin on pielessä ja tiettyyn henkilöön kannattaisi kiinnittää enemmän huomiota jos jotakin vielä olisi tehtävissä.
      Olet kyllä oikeassa siinä että pitäisi jättää asiat omaan arvoonsa ja taistella vain niistä asioista jotka on sen vaivan arvoisia. Kiitos.

Rekisteröitymällä Lilyyn kommentoit kätevämmin ja voit perustaa oman blogin. Liity yhteisöön tästä.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät merkitty *