Suurimmat pelkoni

Jos en sulje vaatekaapin ovea yöksi, pelkään että sieltä tulee mörkö. Pelkään että kala puree minua kun uin. Pelkään että takanani oleva auto ei pidä tarpeeksi turvaväliä. Pelkään neuloja. Pelkään nukkua yksin mökillä. Pelkään kun kuulen pamauksia.  Pelkään sitä että työpaikka lähtee. Pelkään tulipaloa. Pelkään sitä että ystävieni haaveet eivät toteudu. sitä että läheiseni sairastuvat vakavasti. Pelkään sotaa.

Mutta näitä kaikkia enemmän pelkään kolmea asiaa. Näitä asioita mietin öisin silloin kun en saa nukuttua ja mieli alkaa kiertää kehää kaikissa niissä asioissa jotka voivat mennä pieleen.

Pelkään synnytystä. Olen yrittänyt lueskella paljon aiheesta, jotta tieto vähentäisi tuskaa mutta itseasiassa käy vain päinvastoin. Joskus yläasteella meille näytettiin koulussa synnytysvideo ja minä pyörryin. En muista oliko se tarkalleen siitä hetkestä alkaen vai mistä, kun päätin että en tahdo lapsia. Nyt kun noita vauvoja on alkanut pyöriä ympärillä enemmän olen alkanut ymmärtää, että ehkä olenkin väärässä, ehkä olen vain uskotellut itselleni vääriä juttuja. Eihän minulla lapsia vastaan ole mitään, päin vastoin. Sain edellisellä ehkäisynuusinta-lääkärikäynnilläni puhelinnumeron neuvolapsykologille, jotta voisin alkaa purkamaan tätä pelkovyyhtiä.

Pelkään sitä että aikuisena uraudun ja hukkaan oman identiteettini. Pelkään että hukun siihen oravanpyörään jossa odotetaan aina vain seuraavaa viikonloppua tai lomaa, unohtaen nauttia tästä hetkestä. Olen nähnyt niitä vanhempia ja aikuisia joiden koko elämä pyörii työn ja lasten ympärillä. Minua pelottaa tulla joskus samanlaiseksi. Tällä hetkellä koen omat harrastukseni niin tärkeinä että uskon olevani ihan eri ihminen jos joutuisin niistä luopumaan. Lisäksi pelkään sitä että havahdun joskus viisikymppisenä siihen että olisinkin halunnut olla työkseni arkkitehti tai jokin muu ja olevani aivan liian myöhässä alanvaihdon suhteen. Pelkään että oma persoonani muuttuu iän myötä enkä enää välitä niistä asioista joista ennen. Mitä jos minusta tuleekin ihan vieras tyyppi?

Kaikkein eniten pelkään sitä että joku läheiseni päättäisi kuolla, tai siis sairastuisi niin että ei osaisi enää elää. Yhdestä jos toisesta asiasta sanotaan että ”se on kaikkein suurin suru”ja yksi niistä on se että emme osaa auttaa kaikkia niin että kaikki haluaisivat elää kaikki ne päivät mitä meille annetaan. Vaikka surua enemmän tässä pelottaa se syyllisyys, yhdenkin ihmisen osalta se on mahdottoman suuri taakka niin en uskalla edes kuvitella miltä se tuntuisi jos niitä olisi kahden verran.

Mitä sinä pelkäät? Mikä saa sut valvomaan öitä?

FACEBOOK  /  BLOGLOVIN  /  BLOGIT.FI

Kommentit (1)
  1. Samoja asioita lähestulkoon pelkään kuin sinäkin. Pelkään myös ötököitä, katson välillä jopa sairaalloisen tarkkaan kaikki lattialistatkin läpi illalla ennenkuin alan nukkumaan. En tiedä onko se pelkoa, vai mitä se on.
    Ötökkäkammoni häiritsee mua valtavasti, tänään just juteltiin miehen kans siitä, että tarvitsen varmaan kohta terapiaa asian suhteen, koska se on niiiin häiritsevää.
    Se häiritsee töissä, sekä muutoinkin, etenkin iltaisin ja öisin.

Rekisteröitymällä Lilyyn kommentoit kätevämmin ja voit perustaa oman blogin. Liity yhteisöön tästä.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät merkitty *