Ladataan...
Lempiruoka

Yllätyksekseni kävin vauvavuoden aikana ulkona syömässä useammin kuin koskaan. Useimmiten aamiaisella, lounaalla, brunssilla tai kahvilla, nyt kun oli arkipäivisinkin aikaa. Mutta kävimme kyllä syömässä ravintoloissa myös iltaisin.

Toiveet, vaatimukset ja tilanteet muuttuivat vuoden aikana monta kertaa. Ihan alussa, kun rytminä oli rytmittömyys, tärkeintä oli lastenvaunujen mahtuminen lähelle pöytää. Plussaa oli, jos ravintolassa imettäminen tuntui luontevalta. Kovin intiimeihin ravintoloihin varasin maidon mukaan tuttipullossa ihan oman mukavuuteni vuoksi. Jossain vaiheessa vaunut pystyi jättämään ulos ja syöttötuoli muuttui tärkeäksi. Tämä lisäsi ravintolavalikoimaa huimasti. Vauvalle pakattiin purkkiin mukaan omat eväät ja reppuun maito & tuttipullo.

Seuraavassa vaiheessa vauva alkoi jo maistella ravintolan ruokia, mutta omat eväät sekä maito ja tuttipullo tai nokkamuki kulkivat vielä matkassa. Vähitellen omat eväät jäivät vähemmälle, koska useimmiten vanhempien lautaselta löytyi jotain syötäväksi sopivaa. Se myös kiinnosti lasta huomattavasti eväitä enemmän. Viimeistään tässä vaiheessa oli hyvä pakata mukaan myös jotain viihdykettä. Helistin, naksut, äidin lompakko ja avaimet toimivat meillä aika hyvin.

Pääasiassa olen suosinut rentoja paikkoja, joissa lapsen kanssa on helppo olla, eikä pieni huutelu tai käninä haittaa liikaa. Kaksi tuntia tuntuu olevan useimmiten se maksimi aika, jonka vauva on jaksanut ravintolassa hengailla. Siinä ajassa olen ehtinyt parhaimmillaan syödä kuuden ruokalajin menun. Ihan hyvä saavutus! Kotimaan lisäksi ravintoloista on nautittu Tallinnassa, Tukholmassa, Kööpenhaminassa ja Italiassa. Milloinkaan emme ole tunteneet olevamme ei-toivottuja asiakkaita lapsen vuoksi ja tilaa on aina yritetty järjestää. Itseäni harmittaa pöydän kaaoottisuus, kun kauniin kattauksen ja annosten joukkoon nostetaan tuttipullo, pino lautasliinoja, lelu ja muuta sälää. Lopussa pidän aina huolen siitä, että siivoan pöydän ja lattian jäljiltämme, jää toivottavasti hyvä fiilis ravintolaankin.

Mieleeni on jäänyt erityisesti ihana mies Tukholmassa. Hän oli valmis vaihtamaan oman paikkansa, jotta me saimme vauvan kantokopan mahtumaan kätevästi pieneen ravintolaan. Ja se maaliskuinen ilta Oulussa ravintola Puistolassa, kun pitkän ajomatkan jälkeen saavuimme syömään vauvan nukkuma-ajan iskiessä päälle. Henkilökunta luki avokeittiöstä tilanteen täysin oikein ja ruoat tulivat ripeästi pöytään, eikä alku- ja pääruoan väliin jätetty sulattelutaukoa. Vuoden aikana lounaspaikka suosikikseni nousi Silvoplee, jonne mahtuu aina vaunujen kanssa, jossa on runsaasti syöttötuoleja ja jonka noutopöydästä löytyi hyvin natusteltavaa myös vauvalle. Myös Siltanen on ihanan tilava ja vuodenajan salliessa terassi tuo vielä lisää mahdollisuuksia.

Ladataan...
Lempiruoka

 

Ystäväni vauvansa kanssa tuli lounaalle. Ollaan tunnettu 4-vuotiaista, mutta meidän lapsetpa tulevat tuntemaan toisensa vielä pienemmistä. Tällaisilla ihmisillä pitäisi olla joku oma nimitys. Eivät ole sukulaisia, mutta jotenkin kuitenkin ovat.

Tarjosin lounaaksi uunibataattia. Maailman helpoin lounas, jonka voi nakata uuniin aamulla ja lähteä puistoon, tenavajumppaan ja mitä näitä kotivanhemman perusjuttuja onkaan. Olin tehnyt uunibataatteja aiemminkin, mutta aina illalliseksi jonkun papuhässäkän kanssa. Outi Väisäsen ihastuttava Samasta padasta, jonka lainasin kirjastosta, opetti miten herkullista tämä voi olla myös ihan yksinkertaisilla lisukkeilla.

Kirjassa lisukkeeksi marinoidaan fetaa. Minä raastoin bataattien kaveriksi vuohengoudaa, paahdoin pekaaninpähkinöitä ja nostin pöytään pullon oliiviöljyä ja mustapippuria. Louna rakastaa uunibataattia ja söi omansa kaikilla mausteilla kuten me aikuisetkin. Pienin, vasta 5 kuukautta vanha, ruokailija maisteli bataattia sellaisenaan.

Ja ihanaa kotona pidettävissä lounastreffeissä on, kun lounaan jälkeen voi nostaa lapsen päiväunille sänkyyn ja nauttia kahvia  & kakkua rauhassa ystävän kanssa.

Ainoa asia, jota uunibataatit vaativat on aika. Pestyt bataatit laitetaan kuorineen uunipellille ja kypsennetään noin 180-asteisessa uunissa pari tuntia. Minulla taisi olla tänään lähemmäs kolme tuntia ja se ei haitannut mitään.

 

Ladataan...
Lempiruoka

Olenkohan minä ainoa ihminen, joka rakastaa torstaita, koska silloin suunnitellaan viikonlopun ruokalista? Haaveilen jopa saunavuorosta torstaille, koska lauteilla & saunajuoman ääressä olisi ihana keskustella aiheesta. Tunnustan, että suunnittelu ei ole aina idyllistä. Usein minä selaan hermostuneena kirjoja ja lehtiä läpi, etsien jotain täydellistä tai sitä yhtä reseptiä, jonka joskus näin jossain. Ostoslista on saatava kirjoitettua Jussille valmiiksi ennen kun käydään nukkumaan.

Tilanne menee leppoisammin, jos molemmat on tahoillaan edes vähän miettineet, mitä tekisi mieli syödä. On helpompi aloittaa suunnittelu, kun tietää haluavansa perjantaina kalaa. Helpottaa myös kummasti, kun viikonlopun ohjelma on selvillä. Lauantai-illaksi ei tarvitse ruokaa, jos mennään kylään tai brunssi sunnuntaina tarkoittaa kevyempää illallista. Yritän silti säilyttää jonkinlaisen mahdollisuuden tehdä asioita myös hetken mielijohteesta. Ihannetilanteessa otetaan ruokasesongin lisäksi huomioon jääkaapin ja pakastimen sisältö ja mietitään jo valmiiksi, mitä mahdollisille ylijääneille ruoille ja raaka-aineille tehdään. Ja tietysti käytettävissä oleva aikakin vaikuttaa. Aikamoinen yhtälö, joka tänä viikonloppuna ratkaistiin näin:

  • Perjantaina punajuuritortellineja. Paahdetaan samalla pari ylimääräistä punajuurta sunnuntaiksi.
  • Lauantaina aamulla pannulla paistettuja omenoita & pähkinöitä & jogurttia. Päivällä leipiä pakastimesta & silakkamarkkinoilta ostettuja herkkuja. Illalla kyläillään.
  • Sunnuntaina aloitetaan aamu punajuuri-puolukkasmoothiekulholla. Päivällä syödään eggs benedict kurpitsan ja pakastimesta napatun brioissin & pekonin kanssa. Loput kurpitsasta käytän granolaan. Illalliseksi lihaa, paahdettua ruusukaalia ja sienivinaigrettea.
  • Tänä viikonloppuna ei leivota, vaan makeat napataan pakastimesta, jonne on kertynyt synttärijuhlista vaikka mitä herkkuja.

Välillä tunnen olevani aivan sekopää tämän suunnitteluvimmani kanssa, toisinaan taas olen vain onnellinen siitä, että minulla on mahdollisuus tehdä näin.