Ladataan...
Lempiruoka

Leivoin joku aika sitten suklaisia kaura-kookoskeksejä. Paistoin vain osan taikinasta ja pyörittelin loput palloiksi pakkaseen, kuten tapanani on. Suosittelen muuten lämpimästi, jäiset taikinapallot paistuvat nopeasti kekseiksi, eikä kylmä taikina sellaisenaankaan ole hullumpi herkku.

Keksit olivat kuitenkin ankeita. Kuivia, murustelevia ja mitäänsanomattoman makusia. En halua hukata elämääni ankeisiin kekseihin, joten pallot jäivät pakkaseen. Edes taikina ei ollut niin herkullista, että sitä olisi tullut napsittua pakkasesta.

Päätin kuitenkin antaa keksipalloille vielä uuden mahdollisuuden nyt kun minulle on selvinnyt, että vohveliraudalla voi paistaa oikestaan mitä tahansa. Hieman sulanut taikinapallo vain vohveliraudan väliin, muutaman minuutin paisto ja lämpimän keksivohvelin voi nostaa lautaselle. Päälle pallo tai kaksi jäätelöä ja johan ankeus helpotti. Keksi sai vohveliraudassa rapean pinnan sisuksen pysyessä mehevänä ja taikinaisena. Ajattelin kokeilla tätä seuraavaksi oikeasti hyvän keksitaikinan kanssa.

Ladataan...
Lempiruoka

Elämäni on nyt yhtä New Yorkia, kun jo toisena sunnuntaina peräkkäin suuntasimme taiteen ja brunssin pariin. Tällä kertaa teimme retken Sipoossa sijaitsevaan Konst & Formiin.

Wow, mikä paikka! Matkalla tuntui kuin olisin ollut aivan jossain muualla kuin Suomessa. Kapea yhden auton levyinen tie mutkitteli aivan meren rannassa, poukamat olivat täynnä venelaitureita ja nurmikko kasvoi mereen asti. Tänne on pakko päästä myös kesällä.

Konst & Form on perustettu Hartwallin vanhaan tehtaaseen, jossa on aikoinaan valmistettu pullonsulkijoita. Rakennuksesta löytyy ravintola, näyttelytila ja täynnä houkutuksia oleva kauppa.

Brunssipöytä notkui herkkuja juuri sopivasti. Täydet pisteet menevät pikkelöidylle fenkolille, munakokkelille ja yllättäen pullavanukkaalle, jota kohtaan minulla on ollut ennakkoluuloja. Muutakin löytyi, kuten salaatteja, kalaa, lihaa ja bircher-mysliä. Rakennus oli todella kivasti kunnostettu. Kalseaan tehdasmiljööseen oli luotu lämpöä puuta käyttämällä. Ravintolan perällä oli sohvaryhmä ja isojen ikkunoiden takaa avautui hieno kallioinen metsä. Tunnelma oli rauhallinen, vaikka parikin isompaa seuruetta saapui meidän jälkeemme todennäköisesti juhlistamaan synttäreitä suvun kesken.

Me söimme rauhassa tai niin rauhassa kuin vilkkaan kohta yhdeksän kuukautta vanhan tyypin kanssa vaan voi syödä ja santsasimme useamman kerran. Sen jälkeen kiersimme Hyviä uutisia -näyttelyn, joka on esillä toukokuun loppuun. Hyvä ajoitus, on sitten syy ajaa kesällä Gumbostrandiin uudestaan.

Ladataan...
Lempiruoka

Sitä sanotaan, että kevät keikkuen tulevi. Ja siltä viikonloppuna todellakin tuntui. Perjantaina jouduin sade- ja räntäkuurojen uhriksi kiertäessäni Töölönlahtea. Kotiin palasi läpimärkä ja erittäin kylmissään oleva nainen. Lähteissä paistoi aurinko ja siihen olin varautunut. Lauantaina varauduin sateenvarjolla ja huomasin, että siinä on reikä! Ja joka päivä on tarvittu pipoa. Onneksi on kuitenkin yksi kevään merkki: parsa!

Useimmiten kokkailemme vihreää parsaa, mutta perjantai-iltana uuniin sujahti valkoista versiota Lantliv mat och vinin ohjeella. Simppeliin ruokaan ei tarvita montaa ainesta: voita, leipää, jotain tuoretta yrttiä, parsaa ja tietty suolaa & pippuria. Parsat kuoritaan, laitetaan uunivuokaan vierekkäin ja päälle laitetaan muutama nokare voita. Sitten vartti 225-asteisessa uunissa. Sillä aikaa paistetaan voissa hienoksi rouhittua leipää ja seos maustetaan lopuksi tuoreilla yrteillä, suolalla ja pippurilla ja kaadetaan valmiiden parsojen päälle. Ihanan helppoa & herkkua. Lisäksi pöytään voi kattaa vaikka ilmakuivattua kinkkua tai hyvää juustoa ja lasiin kaataa valkoviiniä.

Pages