Ladataan...
Lempiruoka

 

Yksi suosikki kahviloistani, Galleria Keidas, on muuttanut nimensä Gastro Cafe Kallioksi ja samalla aukioloajat ovat muuttuneet. Lounaan ja viikonloppuaamiaisen lisäksi tarjolla ollut arkiaamiainen on korvattu illallisella. Kahvila muuttuu sympaattiseksi, rennoksi bistrohenkiseksi ravintolaksi iltaisin aina keskiviikosta lauantaihin. Tämä on juuri sellainen paikka, jonka ikkunan takana aina kuikuilee ihastuksissaan.

Varasin meille pöydän ennakkoon, jotta sain ilmoitettua pienestä ruokailijasta ja syöttötuolin tarpeesta. Muutama seurue käveli ravintolaan myös suoraan kadulta ilman varausta. Lista oli minun makuuni sopivan kompakti ja tarjolla oli vähän harvinaisempiakin juttuja kuten savuankeriasta ja sianpääsylttyä. Tilasimme molemmille alku- ja pääruoat ja jaoimme juustot ja jälkkärin. Parsaa, savuankeriasta, kultaotsa-ahventa, kevätkananpoikaa, Helsingin Meijeriliikkeen tuhkajuustoa ja raparperia. Saimme eteemme hyviä makuja rennolla otteella. Meidän suosikeiksi nousivat alkuruoat ja jälkkäri sekä juusto, jota emme kumpikaan olleet syöneet ennen. Uudet juustotuttavuudet ovat aina tervetulleita tämän naisen elämään. Louna rakastui paikan leipään, kuten vanhempansakin ja maisteli meidän annoksia innokkaasti. Omat eväät eivät sitten olleetkaan niin kiinnostavia.

 

Ladataan...
Lempiruoka

Vietin Lounan kanssa ensimmäistä kertaa viikonloppua kaksin. Ei paljon tuossa säässä kodin seiniä katseltu. Lauantaina poistuttiin kotoa kymmeneltä ja palattiin illalla seiskan aikaan. Siihen väliin mahtui Ravintolapäivää, Mattolaituria ja Hernesaarenrantaa. Ihan mahtavia paikkoja Helsingissä nykyään.

Lauantai-illaksi olin tehnyt tarkan suunnitelman. Ruokatilaus Woltin tai Foodoran kautta (ensimmäistä kertaa), lapsi nukkumaan ja sitten söisin kaikessa rauhassa kirjaa lukien. Tilaushetkellä mikään siihen aikaan lauantaina saatavissa oleva ei oikein houkutellut, näytölle ilmeistyi sana rekisteröitymislinkki ja kaikki alkoi tuntua aivan turhan monimutkaiselta pitkän päivän jälkeiseen mielentilaani.

Niinpä kaadoin lasiin punaviiniä, vaihdoin lapselle pyjaman ja lämmitin maidon. Saatuani tyypin nukkumaan kaivoin pakkasesta pari palaa leipää, paahdoin ne suliksi ja kasasin päälle salaattia, juustoa, avokadoa, tomaattia, persikkaa & basilikaa. Avokadoleipä ei petä koskaan. Ja huipensin illalliseni syömällä yksinäni kokonaisen purkillisen Ben & Jerrysiä. Ekaa kertaa koko purkki ja nyt se on todistettu, se on liikaa jopa minulle. Täysin sokerikoomaan vaipuneenaan hipsin Lounan seuraksi nukkumaan jo kymmeneltä.

Ladataan...
Lempiruoka

Tunnen itseni aina hyvin newyorkilaiseksi, jos sunnuntaihini sisältyy taidetta & brunssi (mitä tapahtuu kyllä harvoin). Loistava paikka yhdistää nämä kaksi asiaa on Tennispalatsi.

Viime sunnuntaina kävimme HAMissa katsomassa Rakkaudella Heino -näyttelyn, johon on valittu Heinon taidesäätiön nykytaiteen kokoelmasta noin 100 teosta. Kauniita, hämmentäviä, häiritseviä, upeita, herkkiä, rujoja... Säätiön kokoelmaan kuuluu yli 1400 teosta ja ne ovat Heinon perheen vuosikymmenten aikana ostamia. Hienoa, että tällaisia taiteenkeräilijöitä Suomesta löytyy. Näyttelyn esittelytekstissä kerrotaan, että työt on ostettu perheen mieltymysten pohjalta. Mielenkiintoista olikin nähdä niin erilaisia teoksia ja miettiä, mikä niissä on Heinoihin vedonnut.

Näyttelyn jälkeen istahdimme Lumiéreen brunssille. Ravintolan sijaintiTennispalatsin käytävillä voi tuntua hieman oudolta, mutta se on oikeasti tosi kiva. Brunssiannoksia tilataan listalta. Minä valitsin ankkaa, hollandaisea ja uppomunan, jotka tarjottiin voissa rapeaksi paistetun leivän päältä. Niin hyvää! Ja annoskoko & täyteläisyys olivat juuri sopvasti tasapainossa. Ja Jussin saadessa varsiselleri-päärynä-lime-mehunsa iski niin kova mehukateus, että päädyin tilaamaan yhden itsellenikin. Pikku-brunssittelijalle antamani leipäpalanen oli niin herkkua, että sitä makusteltiin suussa, kunnes viimeinenkin palanen kovasta reunasta oli pehmennyt nieltäväksi.

Pages